25.9.2023
Helsingin kantakaupunki – laajasti ajateltuna – on hieno yhdistelmä: koti useille kymmenille tuhansille helsinkiläisille, pääkaupunkiseudun asioinnin keskus, työpaikka ja turistinähtävyys. Elinvoimaista keskustaa kaipaavat jokainen. Keskustan viihtyisyys ja saavutettavuus ovat tavoiteltavia niin asuvien kuin asioivien kannalta, osa helsinkiläisen arjen sujuvuutta.
Edellisessä onnistuminen vaatii hyvää ja tasapainoista eri tavoitteiden ja näkökulmien yhdistämistä. Olen ollut kasvavassa määrin tuskissani kaupunkipolitiikan kyvyttömyydessä yhdistää nämä. Seurauksena on uhka keskustan näivettymisestä ja meidän kantakaupungin asukkaiden arjen kohtuuttomasta hankaloittamisesta.
Usein kysymys kilpistyy liikenteeseen. Kaupunkiympäristölautakunnassa käsiteltiin juuri ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnitelman laatimisperiaatteet. Monessa kohtaa kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen sujuvuuden edistämisen on ehdottoman kannatettavaa. Niiden varassahan monen meidän kantakaupunkilaisenkin arki pyörii. Huolestuttavaa on kuitenkin näiden varjolla tehtävä ideologinen, yksisilmäinen ja itseisarvoiselta tuntuva autoilun – sähköautoilunkin – tekeminen mahdollisimman vaikeaksi.
Esplanadin kaventaminen runnottiin voimalla ja vauhdilla läpi. Kokeilu ei ole ehtinyt nähdä vielä yhtäkään räntäsadekuukautta, mutta sen innokkaimmat kannattajat ovat johtopäätöksensä jo vetäneet: palmukatu saa jäädä. Itse en ole asiasta yhtä innostunut. Käytännössä samaan viihtyisyyteen olisi päästy lievemmilläkin toimilla.
Eikä Esplanadi toki nelipyöräisten metsästäjille riittänyt trofeeksi. Kuluvalla viikolla käytiin Kaivokadun kimppuun ja yhden äänen enemmistöllä linjattiin sen sulkemisesta autoliikenteeltä. Tämä rajaa huomattavasti keskustan saavutettavuutta idästä, siirtää läpiajoliikennettä asuinkaduille ja paineistaa kavennetun Espan äärimmilleen.
Mutta vaihtokauppanahan saadaan kiva käveltävä Kaivokatu? Mitä vielä. Vastineeksi helsinkiläiset ja kaupunkimme vieraat saavat neljät vierekkäiset kiskon Kaivokadulle. Niitä kuulema Kruunuvuoren pikaratikka tarvitsee. Se, mikä myytiin kävelykatuna, tulee muuttumaan ratikka-asemaksi. Toivoa saattaa, että siihen mennessä ratikkaan voisi sentään nousta yhden vyöhykkeen kertalipulla.
On myös hyvä huomata, että neljät kiskot Kaivokadulla rikkoisivat kaupunginhallituksen linjaaman ratikan suunnittelupäätöksen henkeä. Esityksestämme nimenomaan linjattiin, että Kruunuvuoren ratikan päätepysäkki ei tule Kaivokadulle, jotta voitaisiin jatkaa kaksilla kiskoilla.
Kaiken tämän tulevaisuuden riemun päälle saamme nyt arjessamme elää kaikkien sisääntuloväylien samanaikaisten remonttien tarjoamaa sumputusta. Yritin osaltani tarjoilla ratkaisua ja esitin Mannerheimintien peruskorjauksen pientä lykkäystä, jotta osa muista remonteista ehtii valmistua. Liikennesuunnittelun mukaan se oli kuulema mahdotonta, eikä tulitukea asialle muutenkaan liiemmin löytynyt.
Perinteisesti Helsingissä on haettu laajempaa yksituumaisuutta ja vältetty kapeaa poliittista enemmistöä. Se on ollut hyvä malli, jolla on kyetty yhdistämään erilaisia painotuksia ja luomaan vakautta ja ennustettavuutta päätöksentekoon. Siksi ei voikaan kuin levitellä käsiään epäuskossa sille, että punavihreät ovat päättäneet niinkin keskeisessä asiassa kuin keskustan kehittämisessä turvautua hyvin kapeisiin poliittisiin enemmistöihin. Kapeat enemmistöt kun tuppaavat joskus keikahtaa toisinkin päin.
Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 24.9.2023
8.9.2023
Elokuun alkupuolella sosiaalinen media täyttyi jälleen iloisista koulujenaloituskuvista. Tunteet koulujen alkaessa ovat monesti syystä innostuneet. Jännitys tuntuu vatsanpohjassa niin lapsilla kuin vanhemmilla.
Peruskoulutus muodostaa yhden Suomalaisen yhteiskunnan peruspilarin, jonka tehtävänä on tasata eroja yksilöiden lähtökohdissa ja tarjota jokaiselle mahdollisuus tulla parhaaksi versioksi itsestään. Peruskoulu tekee todeksi suomalaista unelmaa, jossa jokaiselle lapselle ja nuorelle varmistetaan mahdollisuus rakentaa hyvää elämää ja tavoitella unelmiaan.
Siksi Helsinki on jatkuvasti halunnut panostaa kouluihinsa valtakunnan vaatimaa minimiä vähemmän. Se näkyy iloksemme myös oppimistuloksissa, jotka pääkaupunkiseudulla ovat perinteisesti maan keskiarvoa parempia – vaikka tämä meitäkin haastaa.
Peruskoulun järkälemäisen merkittävän roolin takia on luontevaa, että se on väkevänkin yhteiskunnallisen keskustelun kohteena.
Yksi tällaisista keskusteluista Helsingissä on jokaiseen kaupungin budjettisyksyyn kuuluva keskustelu koulujen resurssien tasosta ja riittävyydestä. Usein kuva maalataan synkemmäksi kuin se onkaan. Siksi onkin hyvä kurkistaa Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen lukuihin. Jos jostakin nimittäin on Helsingissä vahva yhteinen poliittinen tahto, niin siitä, että koulutuksen resursseista pidetään huolta.
Kun katsoo neuvoteltuja budjettisopuja, on lopputuloksena aina ollut merkittävät panostukset kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Nykyisen valtuustokauden aikana on ehditty käydä kahdet budjettineuvottelut. Näiden kahden neuvottelun aikana kasvatuksen ja koulutuksen budjettiin on lisätty noin 146 miljoonaa euroa pysyvää rahoitusta – 11,5 prosentin lisäyksen budjettiin vuodesta 2021.
Myös koulurakennuksiin on ohjattu merkittävästi rahoitusta. Vuosittain reilulla sadalla miljoonalla rakennetaan uudisrakennuksia ja korjausrakentamista tehdään yli kahdeksallakymmenellä miljoonalla eurolla.
Helsingissä koulutuspolitiikassa on myös oltu edelläkävijöitä. Helsingissä päätettiin, että jo vuoden 2018 syksystä alkaen ensimmäisen vieraan kielen opiskelu alkaa jo ensimmäisellä luokalle – valtakunnallisesti Helsingin esimerkkiä seurattiin perässä joitain vuosia myöhemmin.
Myös valtakunnallisesti peruskouluun halutaan panostaa. Uudessa hallitusohjelmassa on tiukka talouden raami, mutta siitä huolimatta rahoitusta on ohjattu peruskoulutukseen panostamiseen. ”Koulupaketti” tuo hallituskauden aikana pysyvän 200 miljoonaan euron lisäyksen.
Konkreettisia asioita ovat esimerkiksi useamman oppitunnin lisääminen ilman että oppisisältöjä lisätään. Näin esimerkiksi lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perustaitojen oppimiseen tulee enemmän aikaa. Myös erityiseen tukeen panostetaan. Valtakunnallisten uudistusten perusajatuksena on työrauha ja perusasioihin panostaminen – ei loputtomia hankkeita tai kehittämisprojekteja. Helsingin näkökulmasta tämä linja vaikuttaa tervetulleelta.
Lisäpanostukset menevät tarpeeseen. Pätevää henkilöstöä tarvitaan ja hyvästä henkilöstöstä halutaan pitää kiinni. Oppilaiden tuelle on kasvava tarve. Koulujen eriytymiskehitykseen pureutuva tarveperustainen rahoitus edellyttää riittävää mittakaavaa ollakseen vaikuttava. Jokaisen koulun on oltava hyvä koulu.
Toisaalta kyse on myös vertailukohdista. Suomalainen ja helsinkiläinen peruskoulu on maailman mittakaavassa edelleen erinomainen, tasa-arvoinen ja oikea paikka lapselle kasvaa ihmisenä. Kouluvuoteen voi siis suunnata valoisin ja luottavaisin mielin!
Teksti julkaistu alunperin Töölöläisessä kolumnina
20.3.2023
Töölön 1900-luvun alussa rakennettua maisemaa pitkin askeltaessaan tulee vastaan monia kymmeniäkin vuosia toimineita yrityksiä. Ravintoloita, erityiskauppoja, palveluita. Töölöläiset kivajalkamme ovat täynnä alansa huippuammattilaisia, joiden intohimo ja sitoutuminen työnsä jälkeä kohtaan ovat merkittävä osa Töölön vetovoimaa.
Jokaisella meistä on töölöläisiä yrityksiä, jotka ovat kiinteä osa omaa arkeamme. Nostan muutaman omastani – moni hieno toimija jää mainitsemattakin. Innostuin pohtimaan töölöläisten yritysten merkitystä viime viikolla, kun vierailin Kasarmin K-supermarketissa tapaamassa kaupan kauppiaspariskuntaa.
Kasarmin ruokakauppa on lajissaan tuoreempi, mutta on ottanut paikan tiiviinä osana monen töölöläisen arkea. Kasarmi on selvästi Suomen parhaita K-supermarketteja ja se myös näkyy. Lämminhenkinen kauppiaspariskunta on rakentanut kokonaisuuden, jossa laatu näkyy ja tuntuu valikoimassa.
Vielä lisäsilaus saataisiin, jos lainsäädäntö sallisi poimia liha- tai kalatiskin kyljestä ostoskoriin myös aterian makumaailmaan sopivan viinipullon. Siinä yksi pistemäinen tavoite seuraavalle eduskunnalle.
Myös erinomaisia erityisliikkeitä ja palveluita on Töölöön siunaantunut useita. Esimerkiksi Rolling Cheese tarjoaa odotukset ylittäviä juustovalikoimia, Töölön putkiliikkeestä olen saanut palvelua nopeasti, ammattimaisesti ja hintakin on alittanut arvioidun ja Räätälin Werstaasta on kuulunut pelkästään positiivista palautetta.
Voimme olla tyytyväisiä myös kahvilatarjontaan. Kaikkien töölöläisten ja myös muualta tulevien olohuoneina toimivat esimerkiksi rantaraitin Regatta ja Töölöntorin TinTin Tango, jotka ovat aivan uniikkeja ja selvästi rakkaudella rakennettuja levähdyspaikkoja. Töölön uimahallin kahvilakin erottuu positiivisesti lajissaan.
Ravintoloitakaan ei Töölössä tarvitse hävetä; Esimerkiksi Sogno ja kortteliravintola Kuukuu ovat saavuttaneet paikan helsinkiläisten sydämessä – puhumattakaan sellaisista paikoista kuin Elite, Manala tai Jaskan grilli, jotka ovat suorastaan ikonisia.
Ei ole liioittelua sanoa, että yritykset luovat ison osan siitä, mikä Töölössä viehättää. Yrittäminen ei kuitenkaan ole helppoa, eivätkä juurevat yritykset synny itsestään. Jokainen, joka kantaa itse yritysriskiä tietää, miltä tuntuu viettää unettomia öitä esimerkiksi suhdannekäänteiden tai kaupungin tai valtion päätösten epävarmuuden varjossa.
Yrityksiä ajatellen vakaalla, ennakoitavalla ja yritystoimintaa tukevalla kaupunkipolitiikalla on merkittävä rooli. Jotta Töölöläinen kivijalkakauppakulttuuri voi säilyä, tuleekin edellytykset liiketoiminnalle varmistaa jokaisessa sellaisessa asiassa, johon Helsingissä voidaan vaikuttaa.
Liikennejärjestelyjen tulee mahdollistaa liikkeisiin saapuminen eri kulkumuodoilla. Katutyöt eivät saa halvaannuttaa katutilaa niin, että asiointi muuttuu mahdottomaksi tai epämiellyttäväksi. Lupahakemukset vaikkapa terassille tai huoneiston käyttötarkoituksen muutokselle tulee tapahtua nopeasti ja yhdeltä luukulta.
Valtakunnan päätösten osalta taas on taas oltava tarkkana, ettei kannattava yrittäminen vaarannu. Yritysten verotuksen kiristämiseen tai lisäbyrokratian luomiseen ei ole varaa.
Töölö on suunniteltu aikanaan asumisen kaupunginosaksi, joka on aivan Helsingin liikekeskustan kyljessä. Sijainti on niin Helsingin ytimessä kuin mahdollista säilyttäen kuitenkin ihmisen kokoisen arkkitehtuurin ja elämän. Samalla asuminen on sen verran tiivistä, että asukasmäärä riittää kannattelemaan monipuolista yritystoimintaa.
Kantava ajatus on: Kun yrittäjät sitoutuvat Töölöön ja tarjoavat parastaan, me töölöläiset innostumme ja sitoudumme yrityksiimme. Positiivinen kierre kantaa.
Julkaistu Töölöläisessä kolumnina 19.3.2023
