8000 euroa muutosta Lieksaan

Työtään lopetteleva hallitus on kunnostautunut aluepoliittisilla veivauksilla ja rahavirtojen ohjaamisella mahdollisimman kauas Kehä III:n ulkopuolelle.

Työn kruunasi syyskuun alussa käyty budjettiriihi. Kirsikkana toimi keskustan aloitteesta käynnistetty alueellisen opintolainahyvityksen kokeilu Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa. Siinä syrjäseudulle muuttavalle korkeakoulututkinnon suorittaneelle myönnetään verovapaa hyvitys, joka on jopa 8 800 euroa. Helsinkiin asettuva jää nuolemaan näppejään. Hinta 6 miljoonaa euroa.

Suuremmat rahat liikkuvat liikennepolitiikassa. Viimeisen 12 vuoden aikana pääkaupunkiseudun kunnat ovat investoineet koko Helsingin seudun ratoihin, teihin ja pääkatuihin kuusia miljardia euroa. Valtio on laittanut kolme kertaa pienemmän summan, reilut kaksi miljardia euroa. Jokaisesta kymmenestä miljoonasta pääkaupunkiseudun kunnat ovat saaneet vääntää voimalla. Vertailun vuoksi yhtä eteläpohjalaista Atrian tehdasta varten päätettiin rakentaa oma valtatieliittymä. Sikaliittymän hinta 25 miljoonaa euroa.

Infran lisäksi myös itse matkoja tuetaan. Kova tukipumppu on ollut kotimaan lentoliikenne. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tuki on ollut 31 senttiä per matka. Samaan aikaan yhdensuuntaista lentolippua ruuhkasuomen ulkopuolelle on tuettu lähes tuhat euroa kappaleelta. Toisten matkat ovat selvästi arvokkaampia kuin toisten.

Kylmäksi ei ole jättänyt sote-uudistuskaan. Kun sote-rahoitusmalli monessa osassa Suomea nostaa valtionrahoitusta, tekee se helsinkiläisten sote-palveluiden rahoitukseen loven. Asukaskohtainen leikkuri tulee täydessä mitassaan olemaan 100 euroa asukasta kohden. Yhteensä siis miinus 65 miljoonaa. Eikä unohdeta uudistuksen myötä Helsingin kassasta valtion kassaan lähteviä veroeuroja.

Kaiken tämän päälle viime aikoina on päätään nostanut keskustelu maakuntien Helsinki-vihasta. Siitä ei sentään voine hallitusta syytää.

Tämän pienen tilinpäätöksen tavoite ei ole olla valitusvirsi. Tavoitteena on konkreettisesti osoittaa, että valtakunnan politiikalla on helsinkiläisille euroilla mitattava merkitys. Sen suuntaan piirretään onneksi uusiksi jälleen ensi keväänä.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 14.9.2022.


Ensi vuodelle yksiselitteinen tavoite: lääkärille nopeammin

Terveysasemien tilanne erityisesti hoitoon pääsyn osalta on ollut esillä paljon myös tällä valtuustokaudella. Vierailin kesäkuussa Laajasalon, Munkkiniemen, Myllypuron ja Viiskulman terveysasemilla, ja tällä viikolla Malmin ja Paloheinän terveysasemilla. Ne ovat jokainen eri alueelta, joten jokaisen vierailun yhteydessä käytiin läpi myös saman alueen muiden terveysasemien tilanne.

Halusin saada itse kattavan kuvan tilanteesta terveysasemillamme ja viedä suoraan johtajaylilääkäreille ja ylilääkäreille viestin, että hoitoon pääsy on yksi valtuustossa ja lautakunnassa eniten esillä olevista teemoista.

Tilanne valtaosalla terveysasemista on tällä hetkellä suhteellisen haastava. Ongelmat liittyvät muun muassa työvoiman saatavuuteen, koronan aiheuttamaan palveluvelkaan sekä Apotti-tietojärjestelmän sisäänajoon, jotka kaikki osaltaan aiheuttavat aikojen saatavuudessa viivettä.

Yksittäisten terveysasemien kohdalla voi olla kyse myös siitä, että lääkäreiden ja hoitajien vaihtuvuus on viime vuosina ollut suurta, mikä osaltaan syventää kierrettä juuri sen terveysaseman kohdalla.

Useamman ammattilaisen arvion mukaan Apotti-järjestelmän käyttöönotto on vaikuttanut siihen, kuinka monta vastaanottokäyntiä tai puhelua kirjauksineen lääkärit ja hoitajat ehtivät työpäivänsä aikana käsittelemään. Apotti-järjestelmän käyttöönoton aikana määrä on pudonnut aiemmasta. Viestiä tästä on tullut aiemminkin, mutta kierros vahvisti sitä huomattavasti.

Tämä on laitettava kuntoon. Uusi tietojärjestelmä ei voi hidastaa työtä – päinvastoin. Hallinnollisten ja teknisten tarpeiden sijaan on seuraavaksi keskityttävä vain ja ainoastaan järjestelmän käytettävyyteen.

Terveysasemien johto ja henkilöstö tekevät paljon tilanteen parantamiseksi. Kaupungille rekrytoidaan jatkuvasti lisää henkilökuntaa, parannetaan johtamista ja työn tekemisen olosuhteita. Tätä työtä on jatkettava. Palkkauksessakin suunnan on oltava ylöspäin, jotta kaupungin kilpailukyky työnantajana säilyy.

Oman toiminnan lisäksi on syytä hyödyntää ostopalveluita. Vuosi sitten aloittivat toimintansa ulkoistetut Ruoholahden ja Kannelmäen terveyskeskukset. Tulokset erityisesti hoitoon pääsyn osalta ovat rohkaisevat. Fiksu monituottajuus vahvistaa helsinkiläisten palveluita.

Kaiken kaikkiaan Helsingin on pystyttävä hoitoon pääsyssä parempaan. Ensi vuodelle lainsäädännön vauhdittamana on asetettu tavoite, että lääkärin on terveysasemalla päästävä kahdessa viikossa. Nyt keskimääräinen aika on tuplat. Ensi vuonna tähän tavoitteeseen on päästävä.

Teemme oman työmme, mutta kaupungin omien toimien lisäksi suuri vaikutus palveluiden saatavuuteen on sillä, mitä maan hallitus päättää. Valitettavasti vuoden vaihteessa voimaan astuva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tulee heikentämään Helsingin kaupungin mahdollisuuksia tarjota palveluja helsinkiläisille.

Jatkossa sote-palvelut ja pelastustoimen palvelut rahoitetaan valtionrahoituksella ja kaksi kolmasosaa kuntaverotuotoistamme siirtyy valtiolle. Olemme siis sote-palveluiden osalta sataprosenttisesti riippuvaisia valtion rahoituksesta. Jousto, jonka kuntatalous on peruspalveluiden järjestämiseen tarjonnut, katoaa.

Toimimme ensi vuodesta kahdella rintamalla. Vaikutamme valtion rahoituksen tasoon ja pyrimme varmistamaan riittävänä rahoituksen helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Samaan aikaan huolehdimme siitä, että oma tekemisemme on tehokasta ja laadukasta. Molempien onnistuessa voimme olla tyytyväisiä.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 4.9.2022.


Olen päättänyt tavoitella helsinkiläisten luottamusta ensi kevään eduskuntavaaleissa

Olen nyt vuoden saanut olla johtamassa Helsinkiä apulaispormestarina. Tehtävä on erittäin antoisa, olen saanut asioita eteenpäin ja virtaa riittää. On etuoikeus saada tehdä pääkaupungin kaupunkipolitiikkaa kokopäiväisesti.

Samaan aikaan palo valtakunnan politiikan kysymyksiin on vain voimistunut. Osaltaan siihen on vaikuttanut nykytehtäväkin. Olen uudella, konkreettisemmalla tavalla nähnyt, miten merkittävästi valtakunnan tason päätökset vaikuttavat Helsingin ja helsinkiläisten pärjäämiseen. Jatkossa vielä kaksin kerroin enemmän, kun päätöksenteko ja rahoitus sote-kysymyksissä siirtyy voimakkaammin valtion käsiin. Helsinki tarvitsee vahvan puolustajan eduskuntaan.

Ehdokkuus tuntuu myös laajemmin erityisen merkitykselliseltä. Aika on sellainen. Politiikassa on jälleen kyse perustavanlaatuisista asioista: turvallisuudesta, vakaudesta, toimeentulosta, vapaudesta ja demokratiasta, luottamuksesta toisiimme, yhteiskuntaan ja tulevaan.

Vaikean maailmantilanteen tuomien uusien kriittisten haasteiden lisäksi jäljellä ovat aiemmat yhteiskunnan kestävyyttä uhkaavat ongelmat, kuten erilaisin tavoin ilmenevä näköalattomuuden kokemus, ilmastonmuutos ja luontokato.

Samaan aikaan taloudelliset lähtökohdat tulevaan vaalikauteen eivät ole helpot. Meidän on kyettävä nykyiseen verrattuna huomattavasti parempaan, jotta voimme huolehtia yhteiskuntamme toimivuudesta, turvallisuudesta, sosiaalisesta turvasta ja mahdollisuuksien tasa-arvosta – myös huomenna.

Edellisten kappaleiden sävyn synkkyydestä huolimatta olen ehdokkuudesta ennen kaikkea innostunut. Uskon, että juuri tässä ajassa tarvitaan ratkaisukeskeisiä päättäjiä. Vähemmän kauhistelua, signalointia, julistusta ja pelottelua. Enemmän suoria ja konkreettisia ratkaisuja, joista syntyy myös optimismia ja uskoa tulevaan.

Tästä käynnistyy matka kohti huhtikuun vaaleja! Onnistunut vaalitulos tehdään porukalla – laitathan viestiä, jos haluat mukaan suunnittelemaan, tekemään ja tukemaan kampanjaani.