Synnyin Helsingissä vuonna 1993. Lapsuudenkotini oli Malminkartanossa, jossa asuin vanhempieni kanssa aina parikymppiseksi asti. Asuimme kaupungin vuokratalossa, tiiviisti kaksiossa. Pihakavereiden kanssa ensin leikit ja sitten hengaaminen laajenivat vuosien myötä pihalta naapuripihoille, leikkipuistoihin, jättärille ja ostarille – jopa Myrtsiin asti.
Vanhempani olivat muuttaneet muutamia vuosia aikaisemmin Suomeen inkerinsuomalaisina paluumuuttajina. Ensimmäisenä perheestäni oli tullut mummoni Hilma Kiiranen, joka oli asunut ensimmäisen kerran Suomessa jo sotien aikaan inkeriläisten oltua täällä evakossa. Olin mummoni kanssa läheinen. Hänen taustansa, elämänkokemuksensa ja elämänasenteensa jättivät minuun voimakkaan jäljen.
Maltsussa aloitin myös kouluni Malminkartanon ala-asteella, jossa kävin ensimmäiset luokat. Opinpolku oli toki alkanut jo aikaisemmin lähellä olleessa päiväkoti Päivänkakkarassa. Tärkeäksi paikaksi muodostui myös Leikkipuisto Piika. Piikassa leikimme ja pelasimme, mutta saimme myös ottaa vastuuta: jaoimme kesäruokailun ruokaa, toimimme apuohjaajina pienempiä lapsia leikittäen, rakensimme kotitekoisen liikennepuiston ja hoidimme kotieläimiä. Kyllä vain, 2000-luvun alussa kaupungin leikkipuistossa saattoi olla vielä hevonen, kaneja ja kanoja!
Kolmannella luokalla menin Helsingin Suomalaiseen Yhteiskouluun. Se avarsi maailmaa ja sosiaalisia ympyröitä. Olen suhtautunut oppimiseen aina uteliaasti ja ottanut koulun tosissaan. SYK antoi siihen hyvän mahdollisuuden. Opiskelun lisäksi aika täyttyi muusta koulun ympärille rakentuvasta: koulun perinteisiin kuuluvat isot näytelmäprojektit, lehden toimittaminen, kerhot, työt uimavalvojana, kv-projektit ja kilpailut.
Koulussa rohkaistiin ja kannustettiin oman mielipiteen esittämiseen ja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. SYK olikin isossa roolissa yhteiskunnallisen aktiivisuuden liikkeelle laittajana: toimin oppilaskunnan ja teinikunnan puheenjohtajana, erilaisissa toimikunnissa ja koulun johtokunnassa. Ja tietenkin mitä vanhemmaksi tultiin sitä enemmän kuvaan tuli kaupungilla hengailua ja kotibileitä. Kirjoitin SYK:stä ylioppilaaksi vuonna 2012.
Koko lapsuuden ja nuoruuden pelasin tennistä ja kokeilin ajoittain muita harrastuksia. Urheilullista menestystä ei kertynyt. Sen sijaan käytin paljon aikaa toiseen harrastukseeni partioon. Olin lähtenyt Huipunvaltaajiin mukaan jo sudenpentuna. Kolmentoista vuoden iässä kävin vartiojohtajakurssin ja ryhdyin vetämään vartiota, järjestämään retkiä ja pyörittämään lippukuntani arkea. Veipä partio minut myös vaellusrippikouluun ja isoseksi. Partio on ollut tärkein vastuunkannon ja johtamisen kouluni. Siellä rakennettuun pohjaan nojaan johtamisessa edelleen.
Lukion jälkeen en osannut heti valita, mikä olisi minulle paras ala ja tulevaisuuden ammatti. Aloitin opinnot Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa sekä Aalto-yliopistossa tuotantotalouden laitoksella. Molemmissa minua kiehtoi opintojen laaja-alaisuus ja niiden avaamat monipuoliset mahdollisuudet. Oikeustieteen maisteriksi valmistuin vuonna 2020. Opintojen aikana työskentelin myös muutaman vuoden asumisen juridiikan parissa Suomen Vuokranantajilla. Teekkarius sen sijaan lienee ikuista!
Opiskelujen rinnalla kasvoi myös yhteiskunnallinen ja poliittinen aktiivisuus. Ymmärsin, että minulle paras tapa muuttaa yhteiskuntaa on lähteä mukaan politiikkaan. Toimin Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajana vuonna 2013 ja Kokoomusnuorten puheenjohtajana vuosina 2016-2017. Tuo tehtävä vei minut myös Kokoomuksen puoluehallitukseen ja mukaan Kokoomuksen eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän työhön. Vuosina 2017-2019 työskentelin opetusministerin erityisavustajana ja vuosina 2020-2021 Kokoomuksen strategiapäällikkönä.
Varusmiespalvelukseni suoritin Santahaminassa Kaartin Jääkärirykmentissä. Sisältyipä siihen myös aika Haminassa Reserviupseerikoulussa ja pätkiä Maavoimien esikunnassa Mikkelissä. Reserviupseerikoulussa sain kunnian toimia myös Loisto-kurssini puheenjohtajana. Kokelasajan palvelin oikeudellisten asioiden parissa lakimieskokelaana.
Parempaa Helsinkiä olen rakentanut vuodesta 2015, jolloin aloitin opetuslautakunnan jäsenenä. Sen jälkeen intohimo ja intensiteetti on syventynyt ja vastuu kasvanut. Vuonna 2017 minut valittiin kaupunginvaltuustoon ja vuonna 2018 aloitin kaupunginhallituksessa. Viime valtuustokaudella toimin myös kaksi ja puoli vuotta kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Vuonna 2021 minut valittiin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavaksi apulaispormestariksi ja sote-uudistuksen myötä tontti laajeni myös pelastustoimeen. Kaupungin viikoittaista päätöksentekoa olen vetänyt kokoomuksen kaupunginhallitusryhmän puheenjohtajana.
Arkeni jaan puolisoni Anitan kanssa. Meillä on koti Helsingin lisäksi myös Tammisaaressa, josta Anita on kotoisin. Kahden paikkakunnan lisäksi arkeemme kuuluu myös kaksi kieltä. Olen parisuhteen myötä päässyt ruotsin kielen kielikypyyn. Hektisen arjen vastapainona toimii lukeminen ja liikkuminen. Parhaiten ajatukset nollaantuvat juoksu- tai pyörälenkillä Helsingin rantoja pitkin. Onpa nuoruuden tennisharrastuskin tullut elvytettyä. Myös ruuanlaitto kuuluu tapoihin rentoutua. Siinä työnsä jäljen näkee – ja maistaa – välittömästi. Myös vanhempieni Boss-koira on tuonut meille paljon iloa.
