Olen Daniel,
kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, jolle Helsinki on aina ollut koti. Koulutukseltani olen oikeustieteen maisteri. Toimin Helsingin kaupunginvaltuutettuna, kaupunginhallituksen jäsenenä sekä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimesta vastaavana apulaispormestarina.
Minulle tärkein tavoite politiikassa on luoda näköaloja ja uskoa tulevaan. Haluan rakentaa vahvaa ja vakaata Suomea, jossa jokaisesta pidetään huolta, ahkeruudella voi menestyä, ihmisillä on vapaus tavoitella unelmiaan sekä mahdollisuudet rakentaa hyvää, itsensä näköistä elämää.
Olen kasvanut monta maailmaa tuntien ja kokien. Vanhempani muuttivat Suomeen 1990-luvun alussa ennen syntymääni. Saapuessaan heillä oli mukana vain kaksi matkalaukkua: toisessa vaatteet, toisessa lääkäriäitini ammattikirjallisuus. Kun olin pieni, asuimme perheeni kanssa Helsingin Malminkartanossa ja elimme minimitason sosiaaliturvalla. En silti koskaan kokenut, että mitään olisi puuttunut. Yhteiskunnan tuki saatiin riittämään. Sen avulla vanhempani pääsivät töihin, äitini pätevöityi lääkäriksi ja elämä alkoi sujua.
Vanhempani ja Suomeen muuttaneet sukulaiseni olivat inkerinsuomalaisia paluumuuttajia. Erityisesti mummolleni paluu Suomeen oli ollut elämän suurin unelma sen jälkeen, kun hänet oli sotavuosien Suomessa olon jälkeen palautettu takaisin Neuvostoliittoon. Muistan mummoni kertoneen, kuinka hän itki käydessään ensimmäistä kertaa suomalaisessa ruokakaupassa: hän ei voinut uskoa, että jopa lemmikkieläinten ruualle oli kaupassa omat hyllynsä! Totalitarismin, kommunismin ja sukulaisten kuolemaan johtaneen vainon kohteena ikänsä asuneelle se oli käsittämätöntä.
Olen kuullut loputtomasti läheisten kertomuksia siitä, miten pärjätään, kun ruokaa täytyy jonottaa tuntikausia; mitä tarkoittaa kieltäytyminen yhteistyöstä diktatuurin turvallisuuspalvelun kanssa; minkälaista on kuulua seurakuntaan maassa, jossa uskonto on kielletty tai minkälaista on kasvaa luokassa, jossa kaikki muut kuuluvat pioneereihin. Taustani tarjoama perspektiivi näkyy ajattelussani luovuttamattomana yksilönvapauden, demokratian, oikeusvaltion ja länsimaisten perusvapauksien arvostuksena. Haluan varmistaa, että Suomen ja suomalaisten asioita hoidetaan niiden ansaitsemalla vakavuudella ja ahkeruudella. Samalla taustani luo selkeän käsityksen siitä, että Suomen paikka on Natossa ja osana kaikkia niitä läntisiä rakenteita, joiden kanssa jaamme samat arvot.
Olen itse syntynyt ja kasvanut Suomessa. Kävin kouluni Helsingissä ja olen valmistunut juristiksi Helsingin yliopistosta. Lisäksi opiskelen tuotantotaloutta Aalto-yliopistossa, kun töiltä ja muulta elämältä ehdin. Olen kotiutunut onnellisesti Töölöön, jonka korttelit ovat ehtineet muuttua itselleni varsin rakkaiksi. Varusmiespalvelukseni suoritin Santahaminassa Kaartin jääkärirykmentissä. Sotilasarvoltani olen reservin vänrikki. Nuorempana olin aktiivisesti mukana muun muassa partiotoiminnassa ja pelasin tennistä.
Vaaleissa olin ensimmäistä kertaa ehdolla vuonna 2015, kun olin juuri lopettanut Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtajana. Pian sen jälkeen minut valittiin Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi ja kokoomuksen puoluehallitukseen. Sittemmin olen tehnyt kokopäiväisesti töitä politiikassa muun muassa ministerin erityisavustajana ja Kokoomuksen strategiapäällikkönä. Vuonna 2017 minut valittiin kaupunginvaltuustoon ja vuodesta 2021 lähtien olen työskennellyt Helsingin apulaispormestarina.
Ajattelen, että oma tarinani on monella tapaa malliesimerkki suomalaisesta unelmasta, jossa Neuvostoliitosta tulleiden paluumuuttajien lapsikin voi kouluttautumalla, sinnikkäästi töitä tekemällä ja avautuviin mahdollisuuksiin tarttumalla päästä ministerin lähimmäksi työkaveriksi tai Suomen suurimman kaupungin pormestaristoon. Sellaista yhteiskuntaa haluan myös poliitikkona puolustaa.