14.2.2024
Maanantaina olin muuraamassa HOAS:in uuden Huippu-asuinkorttelin. Kyse on Helsingin opiskelija-asuntosäätiön historian suurimmasta rakennushankkeesta. Huippu-hankkeessa Pasilaan aivan radanvarteen rakentuu uusia koteja noin neljällesadalle opiskelijalle. Moni saa uuden, modernin kodin hyvältä sijainnilta.
On erityisen hienoa, että tällaisia hankkeita saadaan liikkeelle juuri nyt. Yleinen tunnelma rakentamisessa on varsin alavireinen ja isot rakennushankkeet ovat huomattavasti aiempia vuosia harvinaisempia.
Viimeisimmät rakennusalan suhdanteen arviot syksyltä kertovat synkkiä lukuja. Rakentaminen väheni Suomessa 6–8 % vuonna 2023 ja rakentamisen määrän lasku painottuu nimenomaan asuntoihin. Erityisesti uusia ei-tuettuja asuntorakentamisprojekteja on vähän.
Rakentaminen muodostaa merkittävän osan Suomen bruttokansantuotteesta, noin 15 prosenttia vuonna 2022. Kun rakentaminen sakkaa, iskee se välillisesti koko valtiontalouteen.
Onneksi Helsingissä tilanne ei ole aivan yhtä huolestuttava kuin muualla maassa. Syyskuun arvion mukaan vuonna 2023 valmistui noin 7000 asuntoa. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma ja uusien aloitusten määrä Helsingissä on vähäinen. Rakentamisen hidastumiselle emme ole immuuneja täälläkään.
Rakennustyömaat tuskin ovat kellekään mieleen. Väitän kuitenkin, että vielä ikävämpiä kaupungin rakentumisen ja arkielämän kannalta ovat montut – puretut vanhat rakennukset, joiden tilalle ei rakennu mitään uutta. Valitettavasti juuri tällainen on tilanne esimerkiksi Töölön Sairaalan kohdalla.
Kun Töölön tapaturma-asema muutti Meilahteen uuteen Siltasairaalaan, piti tilalle tulla neljä kerrostaloa ja entisen Punaisen Ristin sairaalan sairaalarakennukselle löytää uutta käyttöä. Viime kesän kynnyksellä hanke meni kuitenkin jäihin. Kerrostalohanketta suunnitellut yhtiö luopui hankkeesta ja aloitti etsinnän uuden rakennuttajan löytämiseksi.
Syyt hankkeen pysähtymiselle ovat samat kuin kaikkialla Suomessa: rahoituksen ja rakennusmateriaalien kohonneet hinnat ja tyssännyt kysyntä. Yhtälöstä ei saa kannattavaa.
Asuntojen rakentamisen hidastumisen suurin ongelma Helsingissä siintää kuitenkin tulevaisuudessa: jos uusia asuntoja ei rakenneta, on muutaman vuoden päästä edessä merkittävä asuntopula. Väestönkasvu vaatii myös laajentamaan peruspalveluja – kouluja, päiväkoteja, liikuntamahdollisuuksia, kulttuuria sekä terveys- ja sosiaalipalveluja. Näidenkin palveluiden tarvitsemat tilat tulee saada rakentumaan.
Valtiolla on joitain suhdannepoliittisia työkaluja käytettävissään, mutta vapaarahoitteisessa asuntotuotannossa kaupungin rooli korostuu. Tammikuussa päätettiinkin väliaikaisista toimista rakentamisen vauhdittamiseksi linjaamalla helpotuksista tonttien luovutusperiaatteisiin.
Normaalisuhdanteessa kaupunki luovuttaa tontteja rakennettavaksi kaupungin omistamalla vuokratontilla, mutta nyt erityisesti kaupunkiuudistusalueilla tontteja luovutetaan myös myymällä. Toinen tärkeä toimi kokonaisuudesta on myönteinen suhtautuminen tehtyjen tonnivarausten ehtojen muutoksiin.
Juuri nyt rakentaminen sakkaa, pidemmällä aikavälillä katsoen iso kuva on selkeä: Nykyiset ja tulevat, uudet helsinkiläiset tarvitsevat asuntoja. Ja uusia helsinkiläisiähän riittää: vuonna 2023 väestönkasvu teki uuden ennätyksen – helsinkiläisten määrä kasvoi yli 10 000 hengellä. Kasvavassa ja kehittyvässä kaupungissa näkyy nostureita – mieluummin enemmän kuin vähemmän.
Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 28.1.2024
Mauno Koiviston virallinen muistomerkki paljastettiin edesmenneen presidentin satavuotissyntymäpäivänä Helsingissä. Pikkuparlamentin puistossa sijaitseva Kirsi Kaulasen teos kulkee nimellä Välittäjä. Koivisto oli omana aikanaan mies paikallaan. Alexander Stubbia mukaillen Koivisto piti osaltaan huolen siitä, ettei kylmä sota muuttunut kuumaksi.
Eivätkä Koiviston ansiot olleet vain ulkopoliittisia. Hänen ajassaan Suomi tarvitsi presidenttiä, joka rakentaa ja vahvistaa parlamentarismia Urho kekkosen pitkän lähes yksinvaltaisen valtakauden jälkeen – ja sellaisen Suomi myös sai.
Omana aikanaan Koivisto johti Suomea määrätietoisesti kohti länttä. Länsisuuntausta edistettiin maltilla ja rauhallisuudella, joka mahdollisti askeltamisen eteenpäin Neuvostoliiton tarkkailevan silmän alla. Toisinaan edellytettiin myös rohkeita otteita ja toimintaa. Koivisto osasi toimia silloin kun aika tarjosi siihen mahdollisuuden. Koivisto muistetaan Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloiden yksipuolisesta mitätöinnistä, irtisanoutumisesta YYA sopimuksesta sekä EU-jäsenyyden edistämisestä. Nämä aiheuttivat nurinaa Venäjän suunnalta, mutta rohkeus kannatti.
Viisaalta valtionjohtajalta vaaditaankin määrätietoisuutta ja kylmiä hermoja. Tasavallan presidentti Niinistön sanoin, nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää milloin kiiruhtaa, milloin malttaa.
Kukaan suurta vastuuta kantanut tuskin on vailla tahroja tai täydellinen. Koivisto muistetaan myös kiistanalaisista Neuvostoliittoa myötäilleistä lausunnoista Baltian maiden itsenäistymisen aikaan. Moni on myös todennut liian pitkään jatkuneen vahvan markan puolustamisen olleen taloudellisesti vahingollista. Välittämisen tai isänmaan asian edistämisen palon puutteesta ei Koivistoa kuitenkaan kukaan voi rehellisin mielin syyttää.
Suomalainen yhteiskunta voi olla kiitollinen siitä elämäntyöstä, jonka Koivisto antoi isänmaalle, oli kyse sitten valtion asioiden hoidosta tai rintamapalveluksesta.
Symboliikalla ja kansakunnan historian muistamisella on kansallisesti merkittävä arvo. Helsingistä löytyykin runsaasti muistomerkkejä entisille presidenteille. Pronssista valettu sotilaan virkapukuun sonnustautunut marsalkka Mannerheim ratsunsa selässä hallitsee katseellaan Helsingin pääväylää Mannerheimintiellä. Klassisemmat muotokuvat Kyösti Kalliosta Ståhlbergiin määrittävät Eduskunnan rakennuksen kulmia, kun modernimmat teokset Risto Rytin tai Kekkosen muistomerkeistä taas koristavat keskustan puistoja.
Perinteen mukaisesti kaikista edesmenneistä tasavallan presidenteistä on toteutettu virallinen muistomerkki, joka on valmistuttuaan lahjoitettu Helsingille. Ei ole sattumaa, että muistomerkit ovat monumentaalisen kokoisia ja sijoittuvat keskeisille paikoille.
Valtiomme historiasta saakin yllättävän kattavan ymmärryksen käymällä lyhyellä kävelyllä Etu-Töölössä ja tutustumassa ympäröivien patsaiden taustalla oleviin tarinoihin.
Suomen ulkopolitiikassa valtioviisaus on noussut jälleen korkeimpaan arvoonsa – Venäjän aggressiivisen toiminnan seurauksena Euroopan mantereella soditaan täysimääräisesti. Hybirdimuotojakin sodankäynnille on. Juuri nyt ihmisiä käytetään välineinä suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden vakauden hajottamiseen. Vaaditaan jälleen samaa maltin ja määrätietoisuuden yhdistelmää, jota Koivisto aikanaan osoitti.
Historian ja nykyhetken välillä yksi asia on kuitenkin toisin. Emme enää tasapainoile idän ja lännen välissä, Suomi on ottanut luontevan paikkansa niin Euroopan Unionissa kuin viimein puolustusliitto Natossa.
Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 3.12.2023
23.10.2023
On tapana kysyä: ”Hyvät vai huonot uutiset ensin?”. Vastaus on makuasia ja tekee ehkä eroa optimistisen ja pessimistisen perusluonteen välillä.
Aloitetaan tällä kertaa hyvistä!
Ihmisten hoitoon pääsyn parantamiseksi hallitus on päättänyt panostaa tuntuvasti Kela-korvauksiin. Suunta on siis käännetty 180 astetta Marinin vasemmistohallituksen ajoista. Omavastuisuus ja kaikkien yhteiskunnan voimavarojen hyödyntäminen nähdään nyt positiivisena asiana – ja hyvä niin.
Odotan, että viidensadan miljoonan euron lisäys kela-korvauksiin parantaa erityisesti Helsingissä hoitoon pääsyä. Täällä yksityisen puolen terveyspalveluita on saatavilla ja helsinkiläisillä keskimääräistä parempi valmius niitä myös hyödyntää. On myös hyvä muistaa, että julkisen puolenkin asiakkaat hyötyvät siitä, kun osa väestöä käyttää enemmän yksityistä ja paine julkiselle puolelle vähentyy.
Korotetut Kela-korvaukset tulevat ensin vanhanmallisina perinteisinä Kela-korvauksina, mutta suunnitelmissa on myös uusi Kela-korvausmalli, joka tarjoaisi onnistuessaan laajempaa valinnanvapautta yhä suuremmalle joukolle.
Työ hoitoon pääsyn vauhdittamiseksi etenee myös omissa palveluissa – turhan hitaasti toki. Lääkärille pääsyn odotusaikaa mitataan niin kutsutulla T3 mittarilla. Helsingissä T3 odotusajan keskiarvo terveysasemilla on muuttunut vuoden alun 35 päivästä 27 päivään. Vaikka 27 päivää on varsin pitkä aika odottaa, on suunta silti oikea – yli viikko odotusajasta on poistunut.
Harmaampia pilviä liittyy palveluidemme kokonaisrahoitukseen. Kuten useampaan kertaan tälläkin palstalla todettu Helsingille suurin muutos sote-uudistuksessa oli se, mistä rahat palveluihin tulevat. Ennen rahoitimme sote- ja pelastuspalvelumme kunnallisveroista, mutta nykyisin rahat palveluihin tulevat valtiolta.
Tämän mallin niukkuus alkaa nyt realisoitua. Tehtävänämme ja lakisääteisenä velvoitteenamme on tasapainottaa tulot ja menot. Siksi uutisista on voinut lukea tarpeesta sopeuttaa Helsingin sote-taloutta.
Lautakunnassa kaikkien puolueet hyväksyivät muutosohjelman, jolla tavoitellaan kustannusten kasvun hillintää kymmenillä miljoonilla vuodessa. Jo aiemmin tänä vuonna on haettu useampi kymmenen miljoonaa euroa säästöjä hallinnosta ja tukipalveluista.
Ohjelman kantavana perusajatuksena on painopisteen siirto raskaammista ja siten kalliimmista palveluista kevyempiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Myös joitakin suoria sopeutuksia tehdään siellä, missä palveluidemme taso ylittää lakisääteiset vaatimukset. Joitakin kohteita kuten ikäihmisten päivätoimintaa taas suojataan erityisesti.
Samassa yhteydessä keskustelu maksujen asettamisesta terveyskeskuskäynneille on taas noussut pintaan ja jatkunee syksyn mittaan. Terveyskeskusmaksun esille nouseminen sai sen vastustajat kovasti liikkeelle. Itse lukeudun maltillisten asiakasmaksujen kannattajiin. Kun vastakkain asettuu palveluista leikkaaminen ja maltilliset asiakasmaksut, ajattelen asiakasmaksujen olevan pienempi paha.
On myös hyvä muistaa, että asiakasmaksuihin sisältyy merkittäviä huojennuksia. Vähän päälle 20 euron asiakasmaksu pitäisi maksaa enintään kolme kertaa vuodessa – neljännestä käynnistä eteenpäin siis maksutonta kävijälle. Maksuja ei perittäisi alaikäisiltä eikä silloin, jos maksu vaarantaisi toimeentulon. Asiakasmaksut ovatkin käytössä jokaisella hyvinvointialueella Helsinkiä lukuun ottamatta.
Myös erikoissairaanhoidon tilanteesta on käyty kesäaikaa kovasti julkista keskustelua. Syytäkin on. Jonotilanne on HUS:n osalta edelleen kestämätöntä ja lain maksimiajat rikkoutuvat jatkuvasti. Selkäleikkausta ei voi odottaa pitkälle yli puolta vuotta. Tilanne on saatava kuntoon. Toiminnan järjestämisessä on parannettavaa ja henkilökuntapula painaa, mutta rahoituksenkin on oltava realistisella tasolla.
HUS:n rahoituksesta käytiinkin kesällä vääntöä Helsingin ja Uudenmaan muiden alueiden kesken. Ajoimme Helsinkinä 30 miljoonaa euroa suurempaa rahoitusta, kuin nyt päätettiin. Toivon, että rahoituksen tasoa vielä syksyn aikana arvioidaan ylöspäin, jotta HUS:lla on realistiset mahdollisuudet onnistua palveluiden tarjoamisessa ja varmistaa potilaiden tarvitsema hoito laadukkaasti – ja ajoissa.
Julkaistu alunperin kolumnina Töölöläisessä.
