2.11.2023
Helsingin kaupungin talousarviosta vuodelle 2024 on saavutettu neuvottelutulos. Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmä on tyytyväinen saavutettuun sopuun. Helsingin kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Maarit Vierunen ja kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja, apulaispormestari Daniel Sazonov katsovat, että Kokoomuksen tavoitteet toteutuvat budjettiesityksessä hyvin.
”Lopputulos budjettineuvotteluista on sellainen, johon kokoomuksessa voidaan olla tyytyväisiä. Yksi kokoomuksen keskeisistä tavoitteista oli varmistaa, että kunnallisverotuksen suunta on alas – ei ylöspäin. Tämä tavoite toteutui, vaikka budjettineuvottelujen alla nähtiin esityksiä kuntaveron kiristämisestä,” sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Maarit Vierunen.
Myös panostusten osalta talousarvioesitys sisältää Helsingin kokoomukselle tärkeitä tavoitteita.
”Kokoomukselle on ollut tänäkin vuonna tärkeää varmistaa, että Helsingin päiväkodit ja koulut saavat riittävät resurssit. Olemme halunneet välttää talouden niukkuuden kohdistumisen lapsiin ja nuoriin. Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että pystymme vahvistamaan tarveperusteisen rahoituksen osuutta ehkäistäksemme koulujen eriytymistä kaupungin sisällä,” toteaa apulaispormestari Daniel Sazonov.
Helsingin Kokoomus pitää hyvänä, että kaupungin eriytymiskehitykseen puututaan myös kaupunkiympäristön puolella.
”Hyväksytty budjettisopu mahdollistaa alueiden väliseen segregaatioon puuttumisen sekä parantaa kaupungin turvallisuutta. Kaupunkiuudistusalueiden investointeja aikaistetaan ja yleisten alueiden siisteyteen ohjataan lisäeuroja. Uutena avauksena luodaan erityiset tehostetun hoidon alueet lähiympäristöön vaikuttavien sosiaali- ja terveyspalveluiden ympärille,” Vierunen ja Sazonov korostavat tyytyväisinä.
Budjettisovussa merkittävään osaan ovat nousseet myös sujuvan liikkumisen varmistamiseen pyrkivät tavoitteet.
”On tärkeää, että budjetista löytyy liuta liikkumista helpottavia kirjauksia. Panostamme sähköautojen latausedellytyksiin, kävely- ja pyöräilyreitteihin ja riittävien pysäköintimahdollisuuksien varmistamiseen. Erityishuomiota saavat tulevat katutyömaat. Kulosaaren sillan korjauksen aikainen liikenteen sujuvuus varmistetaan. Lisäksi otetaan käyttöön tie- ja katutöiden sekä rakennus- ja korjaustöiden työmaalupaus, jolla minimoidaan kaupunkilaisille töistä aiheutuvaa haittaa ja sen kestoa,” toteaa apulaispormestari Sazonov.
Aikaisemmasta muutamasta vuodesta poiketen budjettisovussa ovat mukana kaikki kaupunginhallituksessa edustetut poliittiset ryhmät.
”Budjettisovussa panostetaan turvallisuuteen, kriittisiin palveluihin sekä henkilöstön veto- ja pitovoimaan palkkakehitysohjelmaa jatkamalla. Samaan aikaan kaupunkilaisten ostovoimasta ja kukkarosta pidetään huolta. Helsingin kokoomuksessa ollaan hyvin tyytyväisiä budjettisopuun ja siihen, että sitä on ollut tekemässä kaikki kaupunginhallituksessa edustetut ryhmät,” päättää valtuustoryhmän puheenjohtaja Maarit Vierunen.
23.10.2023
On tapana kysyä: ”Hyvät vai huonot uutiset ensin?”. Vastaus on makuasia ja tekee ehkä eroa optimistisen ja pessimistisen perusluonteen välillä.
Aloitetaan tällä kertaa hyvistä!
Ihmisten hoitoon pääsyn parantamiseksi hallitus on päättänyt panostaa tuntuvasti Kela-korvauksiin. Suunta on siis käännetty 180 astetta Marinin vasemmistohallituksen ajoista. Omavastuisuus ja kaikkien yhteiskunnan voimavarojen hyödyntäminen nähdään nyt positiivisena asiana – ja hyvä niin.
Odotan, että viidensadan miljoonan euron lisäys kela-korvauksiin parantaa erityisesti Helsingissä hoitoon pääsyä. Täällä yksityisen puolen terveyspalveluita on saatavilla ja helsinkiläisillä keskimääräistä parempi valmius niitä myös hyödyntää. On myös hyvä muistaa, että julkisen puolenkin asiakkaat hyötyvät siitä, kun osa väestöä käyttää enemmän yksityistä ja paine julkiselle puolelle vähentyy.
Korotetut Kela-korvaukset tulevat ensin vanhanmallisina perinteisinä Kela-korvauksina, mutta suunnitelmissa on myös uusi Kela-korvausmalli, joka tarjoaisi onnistuessaan laajempaa valinnanvapautta yhä suuremmalle joukolle.
Työ hoitoon pääsyn vauhdittamiseksi etenee myös omissa palveluissa – turhan hitaasti toki. Lääkärille pääsyn odotusaikaa mitataan niin kutsutulla T3 mittarilla. Helsingissä T3 odotusajan keskiarvo terveysasemilla on muuttunut vuoden alun 35 päivästä 27 päivään. Vaikka 27 päivää on varsin pitkä aika odottaa, on suunta silti oikea – yli viikko odotusajasta on poistunut.
Harmaampia pilviä liittyy palveluidemme kokonaisrahoitukseen. Kuten useampaan kertaan tälläkin palstalla todettu Helsingille suurin muutos sote-uudistuksessa oli se, mistä rahat palveluihin tulevat. Ennen rahoitimme sote- ja pelastuspalvelumme kunnallisveroista, mutta nykyisin rahat palveluihin tulevat valtiolta.
Tämän mallin niukkuus alkaa nyt realisoitua. Tehtävänämme ja lakisääteisenä velvoitteenamme on tasapainottaa tulot ja menot. Siksi uutisista on voinut lukea tarpeesta sopeuttaa Helsingin sote-taloutta.
Lautakunnassa kaikkien puolueet hyväksyivät muutosohjelman, jolla tavoitellaan kustannusten kasvun hillintää kymmenillä miljoonilla vuodessa. Jo aiemmin tänä vuonna on haettu useampi kymmenen miljoonaa euroa säästöjä hallinnosta ja tukipalveluista.
Ohjelman kantavana perusajatuksena on painopisteen siirto raskaammista ja siten kalliimmista palveluista kevyempiin ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Myös joitakin suoria sopeutuksia tehdään siellä, missä palveluidemme taso ylittää lakisääteiset vaatimukset. Joitakin kohteita kuten ikäihmisten päivätoimintaa taas suojataan erityisesti.
Samassa yhteydessä keskustelu maksujen asettamisesta terveyskeskuskäynneille on taas noussut pintaan ja jatkunee syksyn mittaan. Terveyskeskusmaksun esille nouseminen sai sen vastustajat kovasti liikkeelle. Itse lukeudun maltillisten asiakasmaksujen kannattajiin. Kun vastakkain asettuu palveluista leikkaaminen ja maltilliset asiakasmaksut, ajattelen asiakasmaksujen olevan pienempi paha.
On myös hyvä muistaa, että asiakasmaksuihin sisältyy merkittäviä huojennuksia. Vähän päälle 20 euron asiakasmaksu pitäisi maksaa enintään kolme kertaa vuodessa – neljännestä käynnistä eteenpäin siis maksutonta kävijälle. Maksuja ei perittäisi alaikäisiltä eikä silloin, jos maksu vaarantaisi toimeentulon. Asiakasmaksut ovatkin käytössä jokaisella hyvinvointialueella Helsinkiä lukuun ottamatta.
Myös erikoissairaanhoidon tilanteesta on käyty kesäaikaa kovasti julkista keskustelua. Syytäkin on. Jonotilanne on HUS:n osalta edelleen kestämätöntä ja lain maksimiajat rikkoutuvat jatkuvasti. Selkäleikkausta ei voi odottaa pitkälle yli puolta vuotta. Tilanne on saatava kuntoon. Toiminnan järjestämisessä on parannettavaa ja henkilökuntapula painaa, mutta rahoituksenkin on oltava realistisella tasolla.
HUS:n rahoituksesta käytiinkin kesällä vääntöä Helsingin ja Uudenmaan muiden alueiden kesken. Ajoimme Helsinkinä 30 miljoonaa euroa suurempaa rahoitusta, kuin nyt päätettiin. Toivon, että rahoituksen tasoa vielä syksyn aikana arvioidaan ylöspäin, jotta HUS:lla on realistiset mahdollisuudet onnistua palveluiden tarjoamisessa ja varmistaa potilaiden tarvitsema hoito laadukkaasti – ja ajoissa.
Julkaistu alunperin kolumnina Töölöläisessä.
25.9.2023
Helsingin kantakaupunki – laajasti ajateltuna – on hieno yhdistelmä: koti useille kymmenille tuhansille helsinkiläisille, pääkaupunkiseudun asioinnin keskus, työpaikka ja turistinähtävyys. Elinvoimaista keskustaa kaipaavat jokainen. Keskustan viihtyisyys ja saavutettavuus ovat tavoiteltavia niin asuvien kuin asioivien kannalta, osa helsinkiläisen arjen sujuvuutta.
Edellisessä onnistuminen vaatii hyvää ja tasapainoista eri tavoitteiden ja näkökulmien yhdistämistä. Olen ollut kasvavassa määrin tuskissani kaupunkipolitiikan kyvyttömyydessä yhdistää nämä. Seurauksena on uhka keskustan näivettymisestä ja meidän kantakaupungin asukkaiden arjen kohtuuttomasta hankaloittamisesta.
Usein kysymys kilpistyy liikenteeseen. Kaupunkiympäristölautakunnassa käsiteltiin juuri ydinkeskustan liikennejärjestelmäsuunnitelman laatimisperiaatteet. Monessa kohtaa kävelyn, pyöräilyn ja julkisen liikenteen sujuvuuden edistämisen on ehdottoman kannatettavaa. Niiden varassahan monen meidän kantakaupunkilaisenkin arki pyörii. Huolestuttavaa on kuitenkin näiden varjolla tehtävä ideologinen, yksisilmäinen ja itseisarvoiselta tuntuva autoilun – sähköautoilunkin – tekeminen mahdollisimman vaikeaksi.
Esplanadin kaventaminen runnottiin voimalla ja vauhdilla läpi. Kokeilu ei ole ehtinyt nähdä vielä yhtäkään räntäsadekuukautta, mutta sen innokkaimmat kannattajat ovat johtopäätöksensä jo vetäneet: palmukatu saa jäädä. Itse en ole asiasta yhtä innostunut. Käytännössä samaan viihtyisyyteen olisi päästy lievemmilläkin toimilla.
Eikä Esplanadi toki nelipyöräisten metsästäjille riittänyt trofeeksi. Kuluvalla viikolla käytiin Kaivokadun kimppuun ja yhden äänen enemmistöllä linjattiin sen sulkemisesta autoliikenteeltä. Tämä rajaa huomattavasti keskustan saavutettavuutta idästä, siirtää läpiajoliikennettä asuinkaduille ja paineistaa kavennetun Espan äärimmilleen.
Mutta vaihtokauppanahan saadaan kiva käveltävä Kaivokatu? Mitä vielä. Vastineeksi helsinkiläiset ja kaupunkimme vieraat saavat neljät vierekkäiset kiskon Kaivokadulle. Niitä kuulema Kruunuvuoren pikaratikka tarvitsee. Se, mikä myytiin kävelykatuna, tulee muuttumaan ratikka-asemaksi. Toivoa saattaa, että siihen mennessä ratikkaan voisi sentään nousta yhden vyöhykkeen kertalipulla.
On myös hyvä huomata, että neljät kiskot Kaivokadulla rikkoisivat kaupunginhallituksen linjaaman ratikan suunnittelupäätöksen henkeä. Esityksestämme nimenomaan linjattiin, että Kruunuvuoren ratikan päätepysäkki ei tule Kaivokadulle, jotta voitaisiin jatkaa kaksilla kiskoilla.
Kaiken tämän tulevaisuuden riemun päälle saamme nyt arjessamme elää kaikkien sisääntuloväylien samanaikaisten remonttien tarjoamaa sumputusta. Yritin osaltani tarjoilla ratkaisua ja esitin Mannerheimintien peruskorjauksen pientä lykkäystä, jotta osa muista remonteista ehtii valmistua. Liikennesuunnittelun mukaan se oli kuulema mahdotonta, eikä tulitukea asialle muutenkaan liiemmin löytynyt.
Perinteisesti Helsingissä on haettu laajempaa yksituumaisuutta ja vältetty kapeaa poliittista enemmistöä. Se on ollut hyvä malli, jolla on kyetty yhdistämään erilaisia painotuksia ja luomaan vakautta ja ennustettavuutta päätöksentekoon. Siksi ei voikaan kuin levitellä käsiään epäuskossa sille, että punavihreät ovat päättäneet niinkin keskeisessä asiassa kuin keskustan kehittämisessä turvautua hyvin kapeisiin poliittisiin enemmistöihin. Kapeat enemmistöt kun tuppaavat joskus keikahtaa toisinkin päin.
Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 24.9.2023
