14.2.2024
Mauno Koiviston virallinen muistomerkki paljastettiin edesmenneen presidentin satavuotissyntymäpäivänä Helsingissä. Pikkuparlamentin puistossa sijaitseva Kirsi Kaulasen teos kulkee nimellä Välittäjä. Koivisto oli omana aikanaan mies paikallaan. Alexander Stubbia mukaillen Koivisto piti osaltaan huolen siitä, ettei kylmä sota muuttunut kuumaksi.
Eivätkä Koiviston ansiot olleet vain ulkopoliittisia. Hänen ajassaan Suomi tarvitsi presidenttiä, joka rakentaa ja vahvistaa parlamentarismia Urho kekkosen pitkän lähes yksinvaltaisen valtakauden jälkeen – ja sellaisen Suomi myös sai.
Omana aikanaan Koivisto johti Suomea määrätietoisesti kohti länttä. Länsisuuntausta edistettiin maltilla ja rauhallisuudella, joka mahdollisti askeltamisen eteenpäin Neuvostoliiton tarkkailevan silmän alla. Toisinaan edellytettiin myös rohkeita otteita ja toimintaa. Koivisto osasi toimia silloin kun aika tarjosi siihen mahdollisuuden. Koivisto muistetaan Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloiden yksipuolisesta mitätöinnistä, irtisanoutumisesta YYA sopimuksesta sekä EU-jäsenyyden edistämisestä. Nämä aiheuttivat nurinaa Venäjän suunnalta, mutta rohkeus kannatti.
Viisaalta valtionjohtajalta vaaditaankin määrätietoisuutta ja kylmiä hermoja. Tasavallan presidentti Niinistön sanoin, nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää milloin kiiruhtaa, milloin malttaa.
Kukaan suurta vastuuta kantanut tuskin on vailla tahroja tai täydellinen. Koivisto muistetaan myös kiistanalaisista Neuvostoliittoa myötäilleistä lausunnoista Baltian maiden itsenäistymisen aikaan. Moni on myös todennut liian pitkään jatkuneen vahvan markan puolustamisen olleen taloudellisesti vahingollista. Välittämisen tai isänmaan asian edistämisen palon puutteesta ei Koivistoa kuitenkaan kukaan voi rehellisin mielin syyttää.
Suomalainen yhteiskunta voi olla kiitollinen siitä elämäntyöstä, jonka Koivisto antoi isänmaalle, oli kyse sitten valtion asioiden hoidosta tai rintamapalveluksesta.
Symboliikalla ja kansakunnan historian muistamisella on kansallisesti merkittävä arvo. Helsingistä löytyykin runsaasti muistomerkkejä entisille presidenteille. Pronssista valettu sotilaan virkapukuun sonnustautunut marsalkka Mannerheim ratsunsa selässä hallitsee katseellaan Helsingin pääväylää Mannerheimintiellä. Klassisemmat muotokuvat Kyösti Kalliosta Ståhlbergiin määrittävät Eduskunnan rakennuksen kulmia, kun modernimmat teokset Risto Rytin tai Kekkosen muistomerkeistä taas koristavat keskustan puistoja.
Perinteen mukaisesti kaikista edesmenneistä tasavallan presidenteistä on toteutettu virallinen muistomerkki, joka on valmistuttuaan lahjoitettu Helsingille. Ei ole sattumaa, että muistomerkit ovat monumentaalisen kokoisia ja sijoittuvat keskeisille paikoille.
Valtiomme historiasta saakin yllättävän kattavan ymmärryksen käymällä lyhyellä kävelyllä Etu-Töölössä ja tutustumassa ympäröivien patsaiden taustalla oleviin tarinoihin.
Suomen ulkopolitiikassa valtioviisaus on noussut jälleen korkeimpaan arvoonsa – Venäjän aggressiivisen toiminnan seurauksena Euroopan mantereella soditaan täysimääräisesti. Hybirdimuotojakin sodankäynnille on. Juuri nyt ihmisiä käytetään välineinä suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden vakauden hajottamiseen. Vaaditaan jälleen samaa maltin ja määrätietoisuuden yhdistelmää, jota Koivisto aikanaan osoitti.
Historian ja nykyhetken välillä yksi asia on kuitenkin toisin. Emme enää tasapainoile idän ja lännen välissä, Suomi on ottanut luontevan paikkansa niin Euroopan Unionissa kuin viimein puolustusliitto Natossa.
Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 3.12.2023
27.11.2023
un nykyistä poliittista keskusteluilmapiiriä – erityisesti valtakunnan politiikassa – katsoo, voi olla vaikea uskoa, että Helsingin talousarvioesityksestä 2024 päätettiin kaupunginhallituksessa yksimielisesti. Mukana ovat kaikki puolueet kokoomuksesta vasemmistoliittoon ja vihreistä perussuomalaisiin. Neuvotteluita johtaneen kokoomuksen näkökulmasta pidän tätä tärkeänä saavutuksena.
Eivät puolueet tietenkään samaa mieltä olleet. Mekin olisimme tehneet usean asian toisin. Mutta istuimme neuvottelupöytään, kävimme pitkät keskustelut ja väännötkin. Lopulta löysimme riittävän tyydyttävän kompromissin. Tämä osoittaa vahvaa Helsingin henkeä – jaettua ymmärrystä kaupungin haasteista.
Iso kuva on kunnossa: rahankäyttö säilyy vastuullisella tasolla, kunnallisvero laskee hitusen ja kiinteistövero pysyy valtakunnallisella minimitasolla. Koulukorjaukset jatkuvat, puistoja ja liikuntapaikkoja parannetaan ja metroasemia kunnostetaan. Palveluihin, erityisesti kouluihin ja päiväkoteihin pystytään panostamaan, samoin kaupunkiympäristön siisteyteen.
Erityisen huomion kohteena ovat jälleen ratkaisut Helsinkiä vaivaavan henkilöstöpulaan. Palkkakehitysohjelma tule jatkumaan ja työmatkaetu paranemaan. Uusi työterveys saadaan käyttöön.
Liikenteen ja liikkumisen puolella tehdään fiksuja liikkeitä. Joukkoliikennelippujen hinnat laskevat hieman. Sähköautojen latausmahdollisuuksia parannetaan. Eri pysäköintialueilla varmistetaan, ettei paikkojen määrä kullakin alueella vähene kohtuuttomasti.
Tietöiden riesaa vähennetään ottamalla käyttöön katutöiden työmaalupaus. Jokaisen hankkeen aikataulua vahditaan tarkemmin. Erikseen on syytä mainita Kulosaaren silta. Tavoitteena on, että korjaustöiden aikana on käytössä enemmän kuin yksi kaista suuntaansa, ettei liikenne sumppuunnu aivan totaalisesti.
Nykyisessä maailmanajassa on syytä valmistautua ikäviinkin skenaarioihin. Toista vuotta peräkkäin kiinnitämme erityistä huomiota väestönsuojiin, joiden materiaaleja täydennetään ja peruskorjauksia aikaistetaan.
Uskallan todeta, että näihin talousarvioneuvotteluihin voi helsinkiläinen veronmaksaja ja palveluiden käyttäjä olla tyytyväinen.
Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 25.11.2023
22.11.2023
Töölönlahti on aivan ainutlaatuinen ja upea luontokeidas Helsingin ytimessä. Hyvien ulkoilumahdollisuuksien lisäksi Töölönlahti on kunnostautunut Suomen parhaimmassa kulttuuritarjonnassa. Yhdeltä kulmalta löytyy kansallisooppera, toiselta kansallisteatteri, kolmatta reunustaa Finlandia-talo. Puiston toisella puolella kohoaa Oodi ja Musiikki-talo. Alueena Töölönlahden ympäristö itsessään toimii myös taidenäytösten osana vaikkapa Lux Helsingin aikana. Olemme töölöläisinä etuoikeutettuja, kun meillä on tällaiset ”lähipalvelut”.
Aivan viimeinen silaus Töölönlahdelta ja sen puistosta kuitenkin puuttuu. Joinakin aikoina ”puisto” -nimityskin on liioiteltua, kun näky on muistuttaa ennemminkin aavikkonurmea. Yksi askel eteenpäin tämän korjaamiseksi saadaan ensi vuonna, kun esityksestäni ylimääräiset puolitoista miljoonaa kohdennetaan Töölönlahden alueen parantamiseen.
Eurojen taustalla on aikoinaan kaupungin perustama Kamppi – Töölönlahti -alueen investointirahasto, josta alueen kehittämistä on rahoitettu. Rahasto itsessään lakkaa, mutta kaupunginhallituksen ja valtuuston tekemällä päätöksellä rahastossa vielä olleita puoltatoista miljoonaa ei siirretä kaupungin kassan jatkeeksi, vaan alueen kehittämiseen täysimääräisesti.
Panostus jatkaa hienosti Töölönlahden alueen kehittämistä, jota olen itsekin saanut olla osaltani eri vaiheessa puskemassa eteenpäin.
Aiemmin olen tällä palstalla kirjoittanut ulkokuntosalista, joka Töölönlahdelle tulisi saada. Samaa kaipaili muuten maan päälehden urheilutoimituskin. Nyt salille on osoitettu paikka ja se toteutuu. Kelpo täydennys Mäntymäkeen muutama vuosi kaupungin kuntoporrasohjelmalla saaduille kuntoportaille.
Oma kysymyksensä on Finlandia-talon remontti ja siihen kytkeytyvä Pikku-Finlandia. Finlandiatalon putkien valmistumista ja Suomen sääoloihin huonosti sopivan marmorin turhan usein toistuvaa laattojen vaihtoa odotellessa on Pikku-Finlandian päädyn kahvila ehtinyt löytää tiensä monen sydämeen. Varsinaisessa Finlandia-talossa on siinäkin ollut kahvila, mutta se ei ole samalla tavalla avautunut lenkkipolun varrelle ja ilta-aurinkoon. Mikrosijainneilla on merkitystä.
Parhaillaan pohditaan Pikku-Finlandian tulevaa kohtaloa. Rakennus on hankittu sellaiseksi, että sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Vahvana ehdokkaana on rakennuksen siirtyminen koulukäyttöön. Tämä on varmasti hienolle rakennukselle hyvä tulevaisuus.
Ajoituksella on kuitenkin väliä. On selvää, että Pikku-Finlandia tarvitaan Finlandia-talon remontin loppuun. Mutta kuinka kauan sen jälkeen? Kysyntää ilmeisesti konferenssikäyttöönkin olisi.
Ajattelen itse, että ennen siirtopäätöstä on oltava selkeät suunnitelmat siitä, mitä Pikku-Finlandian paikalle tulee. Tässä katse koskee erityisesti kahvilaa Töölönlahden raitin varrella. Yhtä massiivista pysyvää rakennusta ei tietenkään voi Finlandia-talon eteen tehdä. Sitä emme kuitenkaan saa päästää tapahtumaan, että Pikku-Finlandia kärrätään pois ja paikalle jää vuosiksi aavikkonurmea – tai pahimmassa tapauksessa tyhjä asfaltti- tai sepelikenttä. Töölönlahti ansaitsee tätä parempaa.
Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 12.11.2023
