20.1.2021
Kokoomuksen apulaispormestari Pia Pakarinen ja Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Daniel Sazonov esittävät Kruunusiltojen raitiotien päätepysäkin sijoittamista Rautatientorille. Kruunusiltojen raitiolinja on tulossa valtuuston uuteen käsittelyyn hankkeen merkittävän budjettiylityksen takia. Yhdeksi syyksi kasvaneisiin kustannuksiin on kerrottu Kaivokadulla suoritettavien töiden kalleus.
”Rautatientori olisi luonteva ja hyvin keskustan liikenteeseen istuva paikka Kruunusiltojen raitiotien päätepysäkille. Kaivokadun liikennekapasiteetti on muutenkin täynnä. Rautatientorilla tilaa sen sijaan on. Samalla vältetään autokaistojen vähentäminen Kaivokadulta ja huolehditaan jalankulkijoiden liikkumisesta, kun kadulla ei risteile neljiä raitiotiekiskoja”, Pakarinen ja Sazonov toteavat.
Pakarinen esitti asiaa jo vuonna 2016, kun hankkeesta päätettiin valtuustossa ensimmäistä kertaa.
Pakarinen ja Sazonov pitävät laajemminkin kaupunkiympäristötoimialan koordinoimien suurhankkeiden jatkuvia budjettiylityksiä kestämättöminä. Helsinki tiedotti eilen Kruunusiltojen raitiovaunulinjan kustannusarvion ylittyvän arviolta 35 %:lla, vaikka töitä ei ole edes aloitettu.
”Kyse on uskottavuudesta ja julkisista varoista. Emme voi hyväksyä näin huoletonta asennetta. Todellisuudessa kustannukset tulevat vielä nousemaan, sillä esimerkiksi uuden Hakaniemensillan kustannukset ja vanhan sillan purkukustannukset puuttuvat laskelmasta”, Pakarinen sanoo.
Sazonov muistuttaa, että moni muukin Helsingin kaupunkiympäristötoimialan suurhanke on kärsinyt valtavista budjetin ylityksistä. Paljon huomiota on saanut mm. Olympiastadionin remontti, jonka kustannukset ylittyivät 113 miljoonaa. ”Jotain on pahasti pielessä projektin johtamisessa, suunnittelussa ja osaamisessa, kun ylitykset ovat mittaluokaltaan näin suuria”, Sazonov toteaa.
5.11.2020
Helsingin kaupunginhallitus päätti tänään asumisen- ja maankäytön ohjelmasta seuraavalle neljälle vuodelle. Olen iloinen, että vetämissäni tiukoissa neuvotteluissa saavutettiin yhteisymmärrys ja nyt tehdyillä ratkaisuilla on laaja poliittinen tuki. Ohjelmassa tehtiin merkittäviä päätöksiä rakentamisen määrää ja rakentamisen muotoja koskien. Historiallinen linjaus on Hitas-järjestelmästä luopuminen.
1970-luvulla perustettu Hitas-järjestelmä luotiin vastaamaan sen ajan asuntotarpeisiin. Nämä tarpeet ovat muuttuneet viidessäkymmenessä vuodessa. Kokoomuksen valtuustoryhmä ajoi järjestelmän purkua, sillä sen hyödyt kohdistuivat nykymaailmassa täysin väärin.
Ei ole mielekästä on verovaroin subventoida esimerkiksi edullisempien tonttien kautta ylemmän keskiluokan asumista. Myöskään useiden hitas-asuntojen päätymistä samalle omistajalle sekä asuntoihin liittyvä vuokravälitystä ei tulisi muiden kaupunkilaisten lompakolla tukea.
Neuvotteluissa päätettiin käynnistää valmistelu, jonka tavoitteena on nykymuotoisesta Hitas-järjestelmästä luopuminen. Hitas voi korvautua jollakin muulla mallilla tai ratkaisuilla, joka turvaa kohtuuhintaisen omistusasumisen eri helsinkiläisillä asuinalueilla nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat välttäen.
Itse uskon, että kohtuuhintaisuuden – jota käytetään usein väärin säännellyn synonyyminä – avain on markkinamekanismin todellisesta toimimisesta myös asuntomarkkinoilla. Vain riittävä tarjonta pitää hinnat maltillisina. Tähän suuntaan myös edetään, kun asuntotuotantotavoite nostetaan 8000 asuntoon vuodessa.
Erityisesti tätä tuotantoa tarvitaan vapaarahoitteiseen eli sääntelemättömään tuotantoon. Pidän käytännöllisesti ja periaatteellisesti merkittävänä, että vapaarahoitteisen asuntotuotannon osuus nousee nyt 50 prosenttiin. On uskomatonta, että aiemmin yli puolet asuntotuotannostamme on ollut jonkin asteisen subvention ja rajoitusten piirissä. Vaikka asuntomarkkinassa on kaupungin kaavoitusmonopolin kautta aina tietty osuus julkisella vallalla, tulisi tämä osuus pitää minimissään.
Erikseen ja vielä voimakkaammin on kritisoitu ns. puolihitasta. Puolihitaksessa hintasääntely on koskenut vain ensimmäistä omistajaa. Käytännössä siis rajoitetulla hinnalla asunnon ostanut on voinut vaikka seuraavassa kuussa myydä asunnon eteenpäin markkinahinnalla – ja netota voiton välistä.
Ainoa perusteltu syy käyttää mallia on nähdäkseni ollut se, jos jollekin alueelle ei meinaa synty esimerkiksi suuren kaupungin vuokra-asuntomäärän takia yksityisesti omistettua asuntotuotantoa. Siihenkin malli on ollut epätaroituksenmukainen. Nyt linjattiin, tähän tarpeeseen voidaan vastata kaupungin omalla rakentamisella ilman hitas-virityksiä ja näin mahdollistaa puolihitaksesta luopumisen.
On aika siis sanoa hyvästi hitas-arpajaisille.
24.10.2020
Marinin hallituksessa on kolme helsinkiläistä ministeriä. Maria Ohisalo, on jopa hallituspuolue vihreiden puheenjohtaja. Helsingin valtuustossa istuu kymmenen hallituspuolueiden kansanedustajaa.
Suomalaisessa järjestelmässä valta on hallituksen käsissä ja erityisesti niillä puolueilla, joiden kansanedustajapaikat riittävät hallituksen kaatamiseen. Helsingin kakkospuolue vihreät on hallituksessa vaa’ankielessä. Heillä on siis kyky halutessaan pistää hallituksen tekemisille piste. Ilman heitä ei hallitus pysy pystyssä.
Silti vihreät toimivat hallituksessa kuin pienpuolue. Marssivat mielenosoituksissa vaatimassa ilmastotekoja hallitukselta, jonka ilmastonministerin salkkua kantavat. Laittavat tiedotteita, jossa vaativat alkoholin ravintolaulosmyynnin sallimista, mutta äänestävät eduskuntasalissa vastaan. Tekevät tunteellisia päivityksiä perhevapaauudistuksesta, joka heikentää naisten työllisyyttä. Ja laiminlyövät Helsingin etujen perään katsomisen.
Vielä kolme vuotta sitten, kun edellinen hallitus runnoi onnetonta sote-uudistusta lävitse olivat vihreät, SDP, vasemmistoliitto ja RKP yhteen ääneen kanssamme vaatimassa sote-uudistuksen kaatamista. Silloin heille kelpasivat voimakkaan kriittiset lausunnot ja pormestarin ärhäkkä Helsingin puolustus. Nyt vallitsee myötäily tai hiljainen hyväksyminen.
Viilaustenkin jälkeen sote-uudistus leikkaa helsinkiläisten palveluista 45 miljoonaa euroa vuodessa. Tällä rahalla parannetaan palveluita maaseutusuomessa. Mistä helsinkiläisiltä otetaan, eivät hallituspuolueiden kansanedustajat ole kertoneet.
Raha on vain osa ongelmaa. Samalla Suomeen luodaan uusi hallinnon taso kuntien ja valtion väliin. Voisi ajatella, että viiden miljoonan ihmisen maassa kaksi hallinnon tasoa aveineen ja elyineen riittäisi, mutta ei. Helsingin vihreät ja demarit ovat sitoutuneet keskustalaiseen unelmaan maakuntahallintohimmeleiden Suomesta.
Helsingissä se luo kaupungin sisälle kaksoishallinnon yhden hallinnon sijaan. Kun nyt meillä on yksi kaupungin hallinto, jatkossa meillä on Helsingin sisällä kaupungin hallinto ja erillinen sote-hallinto. Byrokraatti kiittää!
Vastaamatta jää vain yksi kysymys: Mitä hyötyä on kolmesta helsinkiläisestä ministeristä ja hallituspuolueiden vaikutusvaltaisista helsinkiläiskansanedustajista, jos tiukan paikan tullen hei eivät ole valmiita puolustamaan helsinkiläisiä ja laadukkaita palveluitamme?
Teksti on julkaistu alunperin Helsingin Uutisten kolumnina.
