5.11.2020

Hyvästi, Hitas! – Saimme Helsingin luopumaan Hitas-järjestelmästä

Helsingin kaupunginhallitus päätti tänään asumisen- ja maankäytön ohjelmasta seuraavalle neljälle vuodelle. Olen iloinen, että vetämissäni tiukoissa neuvotteluissa saavutettiin yhteisymmärrys ja nyt tehdyillä ratkaisuilla on laaja poliittinen tuki. Ohjelmassa tehtiin merkittäviä päätöksiä rakentamisen määrää ja rakentamisen muotoja koskien. Historiallinen linjaus on Hitas-järjestelmästä luopuminen.

1970-luvulla perustettu Hitas-järjestelmä luotiin vastaamaan sen ajan asuntotarpeisiin. Nämä tarpeet ovat muuttuneet viidessäkymmenessä vuodessa. Kokoomuksen valtuustoryhmä ajoi järjestelmän purkua, sillä sen hyödyt kohdistuivat nykymaailmassa täysin väärin. 

Ei ole mielekästä on verovaroin subventoida esimerkiksi edullisempien tonttien kautta ylemmän keskiluokan asumista. Myöskään useiden hitas-asuntojen päätymistä samalle omistajalle sekä asuntoihin liittyvä vuokravälitystä ei tulisi muiden kaupunkilaisten lompakolla tukea. 

Neuvotteluissa päätettiin käynnistää valmistelu, jonka tavoitteena on nykymuotoisesta Hitas-järjestelmästä luopuminen. Hitas voi korvautua jollakin muulla mallilla tai ratkaisuilla, joka turvaa kohtuuhintaisen omistusasumisen eri helsinkiläisillä asuinalueilla nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat välttäen.

Itse uskon, että kohtuuhintaisuuden – jota käytetään usein väärin säännellyn synonyyminä – avain on markkinamekanismin todellisesta toimimisesta myös asuntomarkkinoilla. Vain riittävä tarjonta pitää hinnat maltillisina. Tähän suuntaan myös edetään, kun asuntotuotantotavoite nostetaan 8000 asuntoon vuodessa.

Erityisesti tätä tuotantoa tarvitaan vapaarahoitteiseen eli sääntelemättömään tuotantoon. Pidän käytännöllisesti ja periaatteellisesti merkittävänä, että vapaarahoitteisen asuntotuotannon osuus nousee nyt 50 prosenttiin. On uskomatonta, että aiemmin yli puolet asuntotuotannostamme on ollut jonkin asteisen subvention ja rajoitusten piirissä. Vaikka asuntomarkkinassa on kaupungin kaavoitusmonopolin kautta aina tietty osuus julkisella vallalla, tulisi tämä osuus pitää minimissään. 

Erikseen ja vielä voimakkaammin on kritisoitu ns. puolihitasta. Puolihitaksessa hintasääntely on koskenut vain ensimmäistä omistajaa. Käytännössä siis rajoitetulla hinnalla asunnon ostanut on voinut vaikka seuraavassa kuussa myydä asunnon eteenpäin markkinahinnalla – ja netota voiton välistä. 

Ainoa perusteltu syy käyttää mallia on nähdäkseni ollut se, jos jollekin alueelle ei meinaa synty esimerkiksi suuren kaupungin vuokra-asuntomäärän takia yksityisesti omistettua asuntotuotantoa. Siihenkin malli on ollut epätaroituksenmukainen. Nyt linjattiin, tähän tarpeeseen voidaan vastata kaupungin omalla rakentamisella ilman hitas-virityksiä ja näin mahdollistaa puolihitaksesta luopumisen. 

On aika siis sanoa hyvästi hitas-arpajaisille.