6.10.2020
Hallituksen valmistelee pikavauhtia lopullista esitystään sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta. Kesällä lausunnoille lähetetty esitys valmisteltiin lähestulkoon salassa kuulematta kunnolla kuntia tai palveluiden järjestäjiä. Kesän aikana olemme saaneet vihdoin analysoida uudistuksen vaikutuksia. Arviot ovat karmaisevaa luettavaa. Hallituksen itselleen asettama aikataulu antaa vaikutelman, että lausuntokierroksella saatua massiivista palautetta ei edes tulla ottamaan huomioon.
Jos uudistus toteutettaisiin, se tuhoaisi kunnat sellaisessa muodossa kuin me ne nyt tunnemme. Kuntien ja kaupunkien kyky investoida kasvuun ja tulevaisuuteen olisi uudistuksen jälkeen mennyttä. On myös surkeaa kuvitella tilannetta, jossa ainoa keino sopeuttaa kuntataloutta on leikata koulutuksesta, koska se on ainoa suuri menoerä, joka kunnille jäisi. Tätä emme halua.
Maakuntauudistuksen taloudelliset vaikutukset pääkaupunkiseudulle ovat rajut. Pelkästään Helsingin osalta uudistus tarkoittaisi yli 140 miljoonan euron ja Espoon osalta yli 40 miljoonan euron pakkoleikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Espoon osalta summa vastaisi koko vanhusten kotihoidon ja mielenterveyspalveluiden lakkauttamista. Vantaalla uudistuksessa taas poistuisi 15 miljoonaa enemmän verotuloja kuin sote-menoja. Tämä pakottaa Vantaan ja muut suuret kaupungit leikkaamaan koulutuksesta tai korottamaan veroja.
Koronakriisi on haastanut koko terveydenhuollon. Hoitojonot ovat räjähtäneet käsiin, terveydenhuollon henkilöstö on venynyt äärimmilleen ja kustannukset ovat kasvaneet huimasti. Edessä on vuosien työ, jotta sosiaali- ja terveydenhuollossa päästään takaisin edes normaalille tasolle.
Kriisin keskellä hallitus haluaisi myllertää täysin koko sote-alan ja ajaa sen vuosien epävarmuuden tilaan.
Sote-uudistusta on yritetty kohta kaksi vuosikymmentä kaikilla mahdollisilla hallituskokoonpanoilla. Valmista ei ole tullut. Nyt on aika muuttaa ratkaisevasti suuntaa. Hylätään ajatus massiivisesta hallintoreformista, uudesta hallinnon tasosta ja koko järjestelmän uudistamisesta kertaheitolla.
Vaihtoehtoinen tie on luottaa kuntakenttään. Leijonanosa uudistuksen tavoitteista voitaisiin saavuttaa esimerkiksi asettamalla pienimmän nyt esitetyn maakunnan väestöpohja minimiksi palveluiden järjestämiselle, antaa kunnille vastuu muodostaa ehdon täyttävät perusterveydenhuollon -ja sosiaalihuollon kuntayhtymät ja koota erikoissairaanhoito nykyistä huomattavasti leveämmille harteille viiden yliopistollisen keskussairaalan ympärille.
Tilanteen karuudesta kirjoitti tänään Helsingin Sanomissa myös HUS:n toimitusjohtaja Juha Tuominen. Tuomisen mukaan hallituksen malli uhkaa koko hyvinvointivaltion perustuksia. HUS on laskenut, että koko Uudenmaan rahoitus putoaisi uudistuksen seurauksena 400 miljoonaa euroa nykytilanteeseen verrattuna. Tämä tarkoittaisi HUS:ssa 1 500 hoitajan, lääkärin tai muun henkilökunnan irtisanomista. Muualla Uudenmaan sotessa se olisi vielä yli kaksi kertaa enemmän.
SDP ja Vasemmistoliitto ajavat valtiojohtoista sotea eteenpäin ideologinen kiilto silmissä seurauksista välittämättä. Keskusta on valmis hyväksymään kaiken, sillä luohan esitys heidän unelmiensa maakuntahallinnon ja rakentaa kuntien valtionosuuksien tasausjärjestelmän päälle uuden massiivisen rahansiirtomallin Uudeltamaalta muualle Suomeen.
Se mitä ei voi ymmärtää, on RKP:n ja erityisesti Vihreiden sitoutumista tähän katastrofaaliseen uudistukseen ja esitettyyn malliin. Vihreiden kansanedustajista puolet tulevat Helsingistä ja Espoosta – siis kaupungeista, joiden sosiaali- ja terveyspalvelut ja talouden pohjan uudistus murskaa voimakkaammin. Eikö Vihreiden eduskuntaryhmä ymmärrä vai halua ymmärtää tätä? Onko into hallituksessa oloon niin suuri, että puolentoista miljoonan suomalaisen karu kohtalo uudistuksessa ollaan valmiita hiljaisesti hyväksymään?
Vähintään tähän helsinkiläiset ja uusmaalaiset ansaitsisivat vastauksen.
Daniel Sazonov, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, Helsinki
Henrik Vuornos, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, Espoo
Sakari Rokkanen, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, Vantaa
14.9.2020
Helsingin kaupunginhallitus käsitteli tänään Laura Rissasen (kok) aloitetta yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönotosta HSL-alueella. Helsingin kaupungin virkamiesten kanta esitykseen oli kriittinen, mutta kaupunginhallitus otti asiaan myönteisen kannan kaupunginhallituksen jäsen Daniel Sazonovin (kok) esityksestä. Tahtotila lisättiin Sazonovin esityksestä myös kaupungin lausuntoon HSL:n talousarviosta 2021.
”Joukkoliikenne on saatava kaikkien ulottuville. HSL:n vyöhykeuudistuksen myötä erityisesti kertalippujen hinnat suhteessa kausilippuihin nousivat. Etenkin ratikkalipun poisto johti kantakaupungissa satunnaisten matkojen kallistumiseen merkittävästi ratikkalipun hinnan noustessa 1,70 eurosta 2,80 euroon. Mutta myös vanhan Helsingin sisäisen kertalipun hintaan nähden korotus oli suuri. On hyvä, jos tätä eroa saadaan kohtuullistettua,” aloitteen tehnyt Laura Rissanen sanoo.
”Vyöhykeuudistuksessa poistunutta ratikkalippua on kaivattu laajasti. Olemme Kokoomuksessa halunneet vastata tähän toiveeseen ja laajentaa entisestään helsinkiläisten ja kaikkien pääkaupunkiseudulla asuvien mahdollisuutta tehdä edullisesti lyhyitä matkoja julkisella liikenteellä. Siksi esityksemme koskee kaikkia vyöhykkeitä. Olen tyytyväinen, että kaikki kaupunginhallitusryhmät tulivat tässä Kokoomuksen linjoille”, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana toimiva Sazonov sanoo.
Sazonov esitti kaupunginhallituksen kannaksi, että ”HSL:n tulee edelleen jatkaa lipputuotteiden kehittämistä ja hinnoittelun selkeyttämistä. Tavoitteena on selvitysten kautta löytää malli, jonka kustannusvaikutukset eivät ole mittavat ja jonka vaikutus kestävien kulkumuotojen käyttöön on kokonaisuutena positiivinen. Näillä reunaehdoilla tavoitteena tulee olla yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönotto myös A, B ja C-vyöhykkeillä.” Kaupunginhallitus hyväksyi esityksen yksimielisesti.
Rissasen aloitteessa tuodaan esiin, että lyhyitä matkoja tehdään myös muilla kuin raitiovaunulla. Ratikkalipun palauttamiseen ei sellaisenaan olekaan perusteita. Kokoomuksen mielestä lippujen hinnoittelun tulee kannustaa vakiokäyttäjien lisäksi myös satunnaiseen joukkoliikenteen käyttöön.
Rissanen ja Sazonov muistuttava, että lippujen hinnoittelulla on vaikutusta myös keskustan elinvoimaisuuteen. Nykyhinnoilla edestakainen ostosmatka esimerkiksi Käpylästä keskustaan kertalippua käyttäen maksaa pariskunnalta 11,20 euroa ja nelihenkiseltä lapsiperheeltä 14 euroa. Kun kauppakeskukset tarjoavat ilmaisen pysäköinnin, valitsee moni näissä tilanteissa autoilun.
Rissanen ja Sazonov toivovat, että seuraavaksi HSL ryhtyy tosissaan valmistelemaan asiaa: ”On kaikkien pääkaupunginseudun veronmaksajien etu, että HSL:n lippuvalikoima ja lippujen hinnat säilyvät kilpailukykyisinä.”
24.8.2020
Helsinki on se paras ja ainoa kotikaupunki. Koko ikäni olen täällä asunut enkä oikeastaan halua minnekään pois. Helsinki on ensimmäisen koulupäiväni kaupunki, ensimmäisten kaljojen kaupunki, ensitreffien kaupunki ja ensimmäisen oman kodin kaupunki. Se on tarhakaupunki, opiskelukaupunki, duunikaupunki ja lapsuuden kesien mökkikaupunki.
Näin kirjoitin neljä vuotta sitten, kun asetuin ensi kertaa ehdolle maailman parhaan ja tärkeimmän kaupungin vaaleissa.
Niissä vaaleissa saadun luottamuksen jälkeen suhde Helsinkiin on vain syventynyt. Niiden jälkeen olen ajanut ratikalla keskustan hallintokortteleihin hoitamaan Suomen ja hallituksen asioita. Ryöminyt rynnäkkökivääri selässä Santahaminan kallioilla. Noutanut tutkintotodistukseni Porthaniasta. Juhlinut. Itkenyt. Nauranut. Ihastunut. Suuttunut. Saunonut. Sairastanut.
Kaiken tämän lisäksi olen viettänyt satoja tunteja kaupungintalon kokoushuoneissa. Ja sen myötä olen oppinut katsomaan kaupunkia uusin silmin myös niiden ulkopuolella. Kaavoittamattomia tontteja. Erinomaista palvelua HUS:n infektiotautien osastolla. Uusia päiväkoteja. Rakentuvia asuinalueita. Merellisen strategian rantaraittia. Kestämättömän rempallaan olevia katutyömaita. Koulujen väistötiloja. Rakenteilla olevia ratakiskoja.
Nämä kaikki eivät enää ole vain paikkoja, tilanteita ja olosuhteita, osa omaa elettyä elämää, vaan niillä on sitä suurempi merkitys. Ne ovat asioita, joita koskien joka viikko tekee päätöksiä. Asioita, joista tuntee vastuuta ja joihin voi vaikuttaa. Asioita, jotka tuottavat ylpeyttä tai tuskaa riippuen siitä, missä kunnossa ne ovat.
Viimeiset neljä vuotta samaan viikkoon on voinut mahtua yksittäisen liikennemerkin järjestely koulun eteen ja satojen miljoonien investointipäätös lämpövoimalaan. Kaupunkipolitiikan kirjo on ihmeellistä. Ja se tekee siitä niin innostavaa. Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä sitä vastuullisista rooleista valtuutettuna, valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä.
Olen päässyt vauhtiin. Haluan jatkaa. Helsingin Kokoomus on tänään asettanut minut ehdolle ensi kevään kuntavaaleihin. Olen valmis tekemään Helsingin eteen täysillä töitä myös seuraavat neljä vuotta. Tervetuloa mukaan!
