13.3.2023
Onko Helsingillä edunvalvojaa eduskunnassa? Näin kysyttiin Helsingin Sanomien artikkelissa, jossa ihmeteltiin helsinkiläisten kansanedustajien haluttomuutta ajaa Helsingin asemaa erityisesti julkisesti.
HS:n kysymys onkin osuva ja ajatuksia herättävä – kyllä minä ainakin ajattelen niin, että myös maan pääkaupungin asukkaat ansaitsevat sen, että heidän etuaan valvotaan aivan samoin kuin muidenkin.
Artikkelin mukaan läpi poliittisten puolueiden ajatus voimakkaasta Helsingin edun edistämisestä herättää poikkeuksellisen suuria vastakkainasetteluja Helsingin ja muun maan välille. Helsingin tai laajemmin metropolialueen edun ajaminen vähintään verhotaan piiloon sanomalla, että ”tämä hyödyttää koko Suomea.”
Kenties tämä refleksinomainen varovaisuus on hyve – varovaisuudella ja taitavalla luovimisella moni kansanedustaja on tehnyt työtä helsinkiläisten eteen. Osaan itsekin kertoa siitä monta tarinaa. Minusta sellaisesta politiikanteosta ei kuitenkaan tule mitään, jos ei sovi edes sanoa ääneen sitä, että jonkinlainen politiikka on pääkaupunkimme kannalta haitallista.
Näin on ollut tämän hallituksen kaudella: Päällimmäisenä sote-uudistus vie miljoonia pois Helsingin palveluista sekä poisti rahoituksellisen autonomiamme. Kaupunkien kehittämisen kannalta moni tärkeä lainsäädäntöuudistus on jäänyt tekemättä ja korona-ajan ollessa pahimmillaan koko Uusimaa suljettiin. Kaupungit ovat olleet enimmäkseen omillaan viimeiset neljä vuotta.
Näyttääkin vaativan rohkeutta todeta ääneen se itsestään selvä tosiasia, että myös helsinkiläisten asioita täytyy edistää aktiivisesti. Kasvava kaupunki vaatii aivan erityistä huomiota kyetäkseen tarjoamaan terveellisen ja turvallisen elinympäristön sekä valoisan tulevaisuuskuvan. Kun valtion rooli helsinkiläisiin vaikuttavissa kysymyksissä on nyt kasvanut vaaditaan helsinkiläisiltä kansanedustajilta tulevaisuudessa entistä enemmän taitoa ja hereillä oloa.
Myös Helsinki nimittäin ansaitsee sen, että tänne investoidaan, täällä voidaan huolehtia kaikista noin kuudesta ja puolesta sadasta tuhannesta kansalaisesta ja että pääkaupunkimme sekä pääkaupunkiseutumme on tulevaisuudessa parempi. Investoinnit ja panostukset tulee toki tehdä sen vuoksi, että monet investoinnit täällä tuottavat myös muualle hyvää. Ne tulee tehdä myös ihan vain siksi, että helsinkiläisillä olisi asiat nykyistä paremmin tulevaisuudessa.
Siksi Helsingin ääni tarvitaan Arkadianmäelle – Kirkkaana ja anteeksipyytelemättömänä.
20.2.2023
Perussuomalaiset pyrkivät esiintymään vaihtoehtona vastuullista taloudenpitoa toivovalle porvarilliselle äänestäjälle. Tavoiteltu imago on kuitenkin kaukana todellisuudesta. Vaalilupaukset säästöistä ja veronalennuksista peittävät alleen hyvin epärealistisen talous- ja työmarkkinalinjan, joka ei juurikaan eroa SDP:stä.
Perussuomalaiset toistelevat haluansa säästää julkisista menoista. Puolueen tuoreessa talousohjelmassa ei kuitenkaan eritellä yhtäkään oikeaa säästökohdetta. Talousohjelmassa maahanmuutto- ja kehitysapusäästöjen lisäksi esitetään 2-4 prosentin juustohöyläsäästöjä kaikille hallinnonaloille. Eikö puolueessa osata nimetä konkreettisia säästökohteita vai eikö niitä uskalleta kertoa äänestäjille ennen vaaleja? 8 miljardin alijäämä ei korjaannu, vaikka kehitysapu, maahanmuutto ja Yle lakkautettaisiin kokonaan.
Perussuomalaiset lupailevat myös matalampaa verotusta ja korkeampaa työllisyyttä. Tavoitteita ei kuitenkaan konkretisoida mitenkään: esimerkiksi tuloveron kevennystä ei ole esitetty puolueen vaihtoehtobudjeteissa. Työmarkkina-asioissa puolue käytännössä nojautuu SDP:n ja vasemmiston tavoin Hakaniemeen, eikä kykene vastaamaan yritysten huoliin työmarkkinoiden joustamattomuudesta.
Ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa perussuomalaiset on ajastaan jäljessä: puolueen mukaan vihreä siirtymä nostaa energia- ja logistiikkakustannuksia, joka on johtamassa teollisuuden joukkopakoon Suomesta. Todellisuus on päinvastainen: puhdas, edullinen ja toimitusvarma energia tulee olemaan suomalaisen teollisuuden kilpailuetu tulevaisuudessa.
Perussuomalaiset ovat myös kiintyneet ajatukseen Suomesta, jossa on vähemmän globalisaatiota ja enemmän omavaraisuutta. Jokainen, joka on perehtynyt taloustieteeseen edes lukiokurssin verran, ymmärtää miten tuhoisaa tällainen protektionismin kanssa flirttailu on. Suomen menestystarina ja nykyisen kaltainen hyvinvointivaltio perustuu nimenomaan ulkomaankauppaan ja vientiin.
Käytännössä koko suomalainen elinkeinoelämä vaatii poliitikoilta työperäisen maahanmuuton helpottamista, koska Suomea uhkaa vakava työvoimapula. Perussuomalaiset ei tätä toivetta kuule tai kuuntele, vaan ilmoittaa talousohjelmassaan, että maahanmuutolla ei ratkaista työvoimapulaa.
Perussuomalaisten talouspoliittinen ohjelma ei viitoita tietä kohti vähemmän velkaantunutta korkeamman työllisyysasteen Suomea. Puolue ei tarjoa uskottavaa vaihtoehtoa talousorientoituneelle äänestäjälle.
Daniel Sazonov, eduskuntavaaliehdokas, apulaispormestari (kok.), OTM, Helsinki
Emma-Stina Vehmanen, eduskuntavaaliehdokas, kaupunginvaltuutettu (kok.), KTM, Espoo
26.1.2023
Jälleen kerran perussuomalaiset ovat ilmoittaneet julkisesti kannattavansa EU-eroa. Tavoite on hyytävä.
Sinänsä tämä on ollut heidän ohjelmiinsa kirjoittama ja ääneen lausumansa linja jo useita vuosia. Asian vahva esiin nostaminen ja linjan muuttumattomuus tämän päivän tilanteessa osoittaa heiltä kuitenkin täydellistä vastuuttomuutta – ja on suorastaan vaarallinen.
Ensimmäinen kysymys, joka Riikka Purran tämän päivän puheiden jälkeen herää, on: Eikö viime vuosi opettanut mitään?
Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Euroopassa on jatkunut pian vuoden. Nyt jos koskaan tarvitaan kokonaista ja yhtenäistä EU:ta vastavoimaksi totalitarismille ja agressiolle. Imperialistisille valloitushaluille ja julmille siviilien kärsimyksille.
EU:ta on tarvittu Ukrainan tueksi – mutta meidän suomalaisten näkökulmasta myös Suomen turvaksi. Jos joku niin Euroopan reunavaltio Suomi tarvitsee vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa. EU on meille turvallisuuspoliittinen valinta, arvovalinta ja talouspoliittinen valinta.
Kukaan ei väitä, että EU olisi täydellinen. Erimielisyyksiä, ongelmia ja yhteensovittamista riittää. Kun Eurooppaa tarkastelee kuitenkin päivänpoliittisia kysymyksiä suuremmassa mittakaavassa voi jokainen havaita miten paljon turvallisuutta, vaurautta ja vakautta EU on tarjonnut niin Suomelle kuin koko Euroopalle. Yksittäisen EU-sääntelyn optimaalisuus on tämän rinnalla toissijaista.
On vaikeaa ymmärtää, että miten perussuomalaisten maalailema sulkeutunut ja ulos jättäytyvä Suomi pärjäisi maailmassa, jossa suuret tahtovat retuuttaa pieniä tahtonsa mukaan. Maailmassa, jossa liittolaiset ovat kullan arvoisia. Isänmaan etu on olla omiemme joukossa.
Kyse ei ole vain rauhasta. Kyse on yhtenäisyydestä. Olemme Euroopassa kykeneväisiä edistämään vapautta, oikeusvaltiota, ilmastonmuutoksen torjuntaa, yksityisyydensuojaa ja vapaakauppaa koko maailmassa. Kaikki tämä onnistuu vain, koska sen voidaan tehdä riittävän yhteisellä äänellä ja riittävän yhtenäisillä teoilla. Keskinäisriippuvuutemme on voimavara.
Kyse on myös taloudesta. EU-jäsenyys on myös siitä näkökulmasta Suomen kansallisen edun mukaista. Euroopan perusvapaudet ovat tarjonneet suomalaisille yrityksille pääsyn merkittäville markkinoille ja mahdollistavat osallistumisen päätöksentekoon ja lainsäädännön koordinointiin EU:n laajuisissa kysymyksissä.
Euroopan Unioni osoittaa juuri tässä maailmanajassa tarpeellisuutensa ja merkityksensä enemmän kuin pitkään aikaan. Vain yhdessä ratkomme aikamme ongelmat.
