24.9.2024
Viime aikoina Helsingissä ja erityisesti Töölössä on puhututtanut munkkiniemenbaanaksi kutsuttu pyörätiehanke. Hankkeen tarkoitus on sinänsä hyvä: parantaa pyöräily-yhteyttä Länsi-Helsingistä keskustaan.
Toissa viikolla kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi hankkeen muilta osin, mutta palautti sen valmisteluun Humallahden kohdalle suunnitellun sillan osalta. Hankkeen käsittely jatkuu seuraavaksi kaupunginhallituksessa.
Kokoomus olisi ollut valmis hautaamaan Humallahden sillan suunnitelmat jo tässä vaiheessa. Esitimme lautakunnassa, että Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelman olisi palautettu valmisteluun siten, että Humallahden sillan sijaan baana kulkee Paciuksenkadun vaihtoehdon mukaisesti.
Lisäksi halusimme, että jatkovalmistelun aikana olisi selvitetty keinoja lisätä Laajalahden aukion liikenneturvallisuutta ja turvata alueen luonne munkkiniemeläisten vapaana oleskelualueena.
Helsinki on sitoutunut kehittämään pyöräilyä ja parantamaan liikenteen sujuvuutta. Pyöräilyn olosuhteiden parantaminen ja uusien pyöräreittien rakentaminen on sinänsä kannatettavaa. Polkupyöräily on tärkeä ja kasvava kaupunkilaisten liikkumismuoto, ja sen olosuhteita on syytä kehittää.
Samalla kuitenkin on muistettava, että Helsinki on laajalle levittyvä kaupunki, jossa liikkuminen on monimuotoista. Keskustaan on päästävä kaikilla liikkumisen tavoilla, olipa kyseessä sitten autoilu, julkinen liikenne, kävely tai pyöräily. Kaikessa kehittämisessä on kyse kohtuudesta ja yksittäisen hankkeen järkevyydestä. Munkkiniemenbaanassa ongelmat liittyvätkin nimenomaan yksittäisiin merkittäviin ongelmapaikkoihin, ei niinkään hankkeeseen kokonaisuutena.
Kaikista ongelmallisin kohta Munkkiniemenbaanan hankkeessa on Humallahden kohdalle suunniteltu silta. Sillan rakentamisen myötä kantakaupunki menettäisi yhden viimeisistä luonnontilaisista rannoistaan. Kallioiden arvo ei ole vain maisemallinen tai luonnonsuojelullinen. Nämä kallioalueet ovat helsinkiläisten kaupunkilaisten virkistysalueita, ja niiden säilyttäminen on tärkeää kaupungin asukkaiden viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä painaa vaakakupissa enemmän kuin yhden mäen kiertäminen.
Hanke voitaisiin toteuttaa varsin toimivana myös ilman siltaa. Reitti olisi täysin käyttökelpoinen sellaisenaan, ja pyöräilijät, jotka ovat jo tottuneet kaupungin maastoihin, varmasti pystyisivät kulkemaan tämän ylämäen kautta ilman suurempia ongelmia. Ovat pystyneet tähänkin saakka.
Toinen erikoinen kohta on Merikannontien muuttaminen pyöräilykaduksi, jossa autot joutuvat ajamaan pyöräilijöiden ehdoilla. En ole varma haluavatko pyöräilijät itsekään pyöräillä autojen ja turistibussien seassa, kun alueella olisi tilaa toteuttaa hyvät erilliset pyörätietkin. Vaikea nähdä muutoksen olevan kenenkään intresseissä.
Hankkeessa on myös paljon hyvää. Munkkiniemen aukion liikennejärjestelyt ovat tällä hetkellä sekavat ja Paciuksenkadun sillan kapea pyörätie aiheuttaa vaaratilanteita. Näihin on hankkeen yhteydessä mahdollista saada parannusta, eivätkä kustannuksetkaan ole kohtuuttomat. Koko hanketta ei pidäkään kaataa yksittäisten huonojen kohtien vuoksi.
Toivottavasti valtuutetut osaavat katsoa hanketta jäsennellysti ja yksityiskohtaisesti kun hankkeen käsittely jatkuu. Länsisuunnan pyöräilyolosuhteiden parantaminen ei vaadi kallista ja maisemaa uhraavaa siltaa.
Julkaistu 22.9. Töölöläisessä kolumnina.
30.7.2024
Viikonlopun suurin puheenaihe oli Republikaanisen puolueen presidenttiehdokas Donald Trumpiin kohdistunut murhayritys. Väkivalta, salamurhayrityksestä puhumattakaan, on syvästi järkyttävää ja jyrkästi tuomittavaa.
Jokaiselle tulisi olla selvää se, että vaikka olisi mitä mieltä toisen ajamasta politiikasta, ei se oikeuta väkivaltaan. Demokratian ydin on siinä, että yhteiskunnallista muutosta ajetaan yhteisiä sääntöjä noudattaen – politiikka on jalkapallo-ottelu, ei tappelurinki.
Maassa on läsnä todellinen uhka poliittisen väkivallan toistumisesta. Tuoreessa muistissa ovat myös kuvat väkivaltaisesta mellakasta viime presidenttikauden vaihteessa.
Nähty on taas yksi, äärimmäinen esimerkki siitä, miten polarisoituneeksi yhteiskunnallinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on kasvanut. Viha ja inho toisin ajattelevia kohtaan on läpitunkevaa. Sain seurata tätä tiiviin omakohtaisesti viime viikolla New Yorkissa kestävän kehityksen edistymistä käsittelevässä kansainvälisessä kokouksessa.
Kysymys ei ole vain suomalaiseen korvaan vieraasta poliittisen vastapuolen rumasta solvaamisesta. Kysymys on kansalaisten arvojen, ajatusten ja todellisuuksien täydellisestä erkanemisesta. On vain ”oikeamielisiä” ja ”väärämielisiä”. Kaikki yhteiskunnan ongelmat ovat väärämielisten syytä. Omat vastaukset tie auvoon.
Ei täydellinen polarisaatio Suomen historiallekaan vierasta ole. Vuosisadan saatossa olemme kuitenkin onnistuneet rakentamaan vahvan ja moniarvoisen demokratian. Vaikka huonoja kehityskulkujakin on, olemme säästyneet pahimmalta polarisaatiokehitykseltä.
Suomea suojaa onneksi terveellä pohjalla oleva monipuoluejärjestelmä. Kukaan ei hallitse yksin, tarvitaan laajoja hartioita enemmistön synnyttämiseen. Siihen myös tarvittaessa pystymme. Tästä tuoreena esimerkkinä eduskunnan laaja 5/6:n yhteisymmärrys uuteen rajalakiin.
Kuntapolitiikan tasolla ei tyypillisesti ole lainkaan hallitusta tai oppositiota – jokaisesta kysymyksestä neuvotellaan erikseen. Keskusteluyhteys puolueiden välillä halki poliittisen kentän on edellytys päätösten aikaansaamiseksi.
Tästä haluamme kaikki pitää kiinni, suomalainen poliittinen kulttuuri on varjelemisen arvoinen. Poliittiset erimielisyydet ratkotaan sanoin ja argumentein, ei vihan ja inhon vallassa, pahimmillaan väkivaltaan turvautuen.
Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa.
21.5.2024
Kaduilla kävelleessään voi tuntea kuivaa yskää tai turvotusta kurkussa. Tunne on varma merkki kevään ja katupölyn saapumisesta. Menneen talven lumia varten kaduille levitetty suola ja hiekoitussepeli ovat kiusana erityisesti kuivina ja aurinkoisina päivinä. Ilmanlaatu onkin laskenut Helsingissä.
Kevätsiivous tehdään toki joka vuosi kaupungin toimesta ja kaduilta poistetaan tiepölyä sen minkä pystytään. Pahimpina pölypäivinä levitetään jopa kevyttä suolaliuosta kaupungin kaduille sitomaan muutoin ilmaan nousevia pienhiukkasia.
Tänä vuonna ainakin täällä Töölössä kevätsiivous tuntuu osuneen kohdalleen: Koneet saatiin kaduille käytännössä välittömästi lukien lähdön jälkeen. Samaa kunniamainintaa ei sen sijaan voi antaa edellisen talven töistä.
Kun viime syksy kääntyi talveksi kävi selväksi, että nyt olisi niin sanotusti kunnon talven vuoro. Se tiesi kohtuuttomasti liukkautta, valleja ja perunapeltoa.
Lumisateen keskellä ja pakkasten paukkuessa pahimmillaan moni katu muuttui vaarallisiksi liukkauden vuoksi. Kävelytiet olivat osissa kohtia kaupunkia kuin luistinrata ja töihin pyrkivät autoilijat joutuivat kamppailemaan jäisten teiden kanssa.
Talvikunnossapito on varsinainen kaupungin näyteikkunapalvelu: ulos ei voi mennä kokematta sitä, että toimiiko kunnossapito vai ei. Kyse on myös terveydellisestä riskistä, liukkaat ja huonokuntoiset kadut lisäävät kaatumisriskiä erityisesti iäkkäille ja liikuntarajoitteisille ihmisille. Huonosti hoidetut kadut keräävät itseensä likaa ja roskaa – juuri sitä kevään katupölyä, jota nyt ilmassa liikkuu.
Eurojen puolella rahaa on kuitenkin jatkuvasti vain lisätty; pelkästään talvikunnossapitoon käytetään vuonna 2024 yli 36 miljoonaa. Kustannuskehityksen päälle panostuksia on tehty niin vuodelle 2023 kuin nyt tulevan vuoden 2024 talvelle.
Rahaa liikkuu katujen kunnossapidossa joka vuosi siis suuria määriä. Siitä huolimatta katujen kunnossapidossa on lähes poikkeuksetta kohtuuttoman paljon ongelmia. Väitänkin, että katuje hoito on kysymys, jossa eurojen lisäksi myös asenne ratkaisee.
Talvikunnossapidossa on todellisen ryhtiliikkeen paikka. Tämän olemme myös tehneet selväksi kaupungin päätöksenteossa.
Kuluneen talven aikana talvikunnossapidon kilpailutuksissa on ollut haasteita, kun niin useasta suunnasta on tullut esiin epäkohtia. Jos kilpailutuksen voittaja ei selviä talvikunnossapidon vastuustaan, on siitä oltava selkeät sanktiot.
Eipä kaupungin omaan toimintaankaan voida olla liian tyytyväisiä. Töölössä talvikunnossapito on kaupungin vastuulla – esimerkiksi Runeberginkatua harppoessa monena aamuna enemmän kiroilutti kuin hymyilytti. Erikoisimmat tilanteet liittyvät siihen, kun tyhjänä ammottava pyörätie on putipuhtaaksi harjattu, kun taas jalkakäytävä odottaa kolmatta päivää aura-autoa.
Vuoden 2024 talousarviossa on laajemminkin päätetty panostaa ulkoilualueiden viihtyisyyteen. Rahoja on lisätty myös kävely ja pyöräväylille sekä yleisten alueiden siisteyteen. Tälle rahalle pitäisi nyt saada vastinetta.
Kaupungin päätöksenteossa liikutaan kovin usein korkeissa sfääreissä ja suurissa strategisissa linjoissa. Koskaan ei saa kuitenkaan unohtaa arkisten arjen sujuvuuden varmistavien päätösten ja tekojen merkitystä. Sitä varten kaupungit kun viime kädessä ovat olemassa. Runsaslumiset talvet eivät voi joka kerta olla ylitsepääsemätön haaste.
Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 21.4.2024
