2.2.2026
Hallitus on tänään julkaissut ja lähettänyt lausunnoille esityksensä sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta. Esitys on vastuuton ja kohtelee suomalaisia voimakkaan eriarvoistavasti. Se tuntuu myös perustuvan virheelliseen arvioon alueiden tilanteesta.
Hallituksen esityksellä tavoitellaan 390 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuonna 2029. Aluekohtainen hajonta on valtava. Helsinkiin kohdistuva leikkaus on 143 euroa asukasta kohden, kun taas Keski-Pohjanmaa saa 21 euroa asukasta kohden. Keskimääräinen leikkaus on 69 euroa asukasta kohden.
Helsingiltä ollaan siis leikkaamassa yli kaksi kertaa keskiarvon ja lähes puolitoista kertaa enemmän kuin seuraavalta. Täysin kohtuutonta.
Miten Helsinki asettuu omassa viiteryhmässään? Viime viikolla saimme tietää alustavia tuloksia vuoden 2025 tilinpäätöksistä. Niissä Helsinki asettuu samalle tasolle Vantaa-Keravan, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen kanssa. Kaksi ensimmäistä tekivät vielä Helsinkiä suuremman asukaskohtaisen ylijäämän.
Miten näille alueille käy esityksessä? Länsi-Uudellemaalle esitetään 103 euron, Varsinais-Suomelle 98 euron, Vantaa-Keravalle 73 euron ja Pirkanmaalle 42 euron leikkausta asukasta kohden. Onko tässäkään joukossa Helsingin leikkaus kohtuullinen ja oikeasuhtainen? Ei ole.
Entä edellisinä vuosina? Kyllä, pidimme taloutemme tasapainossa. Sitä kai tässä on koko ajan toivottu ja vaadittu? Miljoonaluvut saattavat välillä hämätä. Voidaan ihmetellä Helsingin tuloksen kokonaistasoa ja unohtaa, että täällä asuu pian 700 000 asukasta – kymmenen kertaa enemmän kuin pienimmillä hyvinvointialueilla. Tätä vasten tuloksemme 2023 ja 2024 olivat käytännössä tasapainossa: alle 5 euroa asukasta kohden ja noin prosentin rahoituksestamme plussalla.
Onko Helsinki sitten jotenkin poikkeuksellisen tuhlaileva niin, että sitä on syytäkin kurittaa? Ainakin tilastojen vastaus on selvä: ei.
Helsingin saama asukaskohtainen rahoitus on viidenneksi alin koko maassa. Asukaskohtainen kustannuksemme kuuluu myös alimpien joukkoon. THL:n viime vuonna julkaisema laskelma sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelutarpeeseen suhteutetuista kustannuksista puolestaan kertoo, että olemme sillä mittarilla maan neljänneksi edullisen.
Miten alas valtiovarainministeriön ja hallituksen mielestä näillä mittareilla pitäisi päästä, että välttäisi kohdennetut leikkaukset?
Leikkausten kohdentumista perustellaan sillä, että joidenkin alueiden tilanne on huono. Sote-rahoitusmallin tehtävä on rahoittaa oikeasuhtaisesti suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Ei siis toimia itsessään tasausjärjestelmänä. Jos jokin alue ei selviä palveluiden järjestämisestä saamallaan rahoituksella on tätä varten olemassa lisärahoitusmenettely.
Hallitus tekee vaarallisen virheen luopuessaan johdonmukaisuudesta ja kannustavuudesta rahoitusmallissa. Esityksen logiikka on: jos olet hoitanut talouttasi niin kuin on toivottu ja vaadittu, sinuun kohdistuu suuremmat leikkaukset. Tästä nähtiin esimakua jo viime vuoden keväällä tehdyn 35 miljoonan kohdennetun Helsinki-leikkauksen kohdalla. Nyt tämä logiikka saa sinettinsä.
Ollaanko hallituksessa ja valtiovarainministeriössä varmoja, että julkisen talouden kestävyyden kannalta tämä on oikea kannustin ja toivottava logiikka? Miten alueet ja sen päättäjät pohtivat tulevaisuudessa omia ratkaisujaan, jos ennakkotapaukset ovat tällaisia?
Kyse ei ole jostakin hypoteettisesta rahoitusmallikikkailusta, vaan suorasta ja epäoikeudenmukaisesti kohdistuvasta leikkauksesta helsinkiläisten palveluihin – hoitoonpääsyyn, lastensuojeluun, vammaispalveluihin, ikäihmisten hoivaan ja niin edelleen.
Hallituksen esittämä malli on epäoikeudenmukainen ja kannustimiltaan vaarallinen. Hallituksen on korjattava esitystään ja peräännyttävä asiansa hyvin hoitaneita alueita kurittavasta esityksestään.
25.11.2024
Kaupunginhallitusryhmät ovat saavuttaneet sovun ensi vuoden budjetista. Olen tästä erittäin tyytyväinen. Verot eivät nouse, kaupunkilaisille tarjottavia palveluita parannetaan ja kaupungin tekemän työn tuottavuus paranee.
Kokoomukselle oli näissä neuvotteluissa erityisen tärkeää suojata veronmaksajien lompakkoa veronkorotuksilta ja yltiöpäiseltä velkaantumiselta, sekä turvata kaikkein keskeisimpien palveluiden rahoitus. Vaikka muilla puolueilla oli jossain määrin erilaiset tavoitteet, niin neuvottelut käytiin hyvässä hengessä.
Lopulliseen budjettisopuun sitoutuivat kaikki kaupunginhallituksessa edustetut puolueet. Lopputulos on hieno osoitus Helsingin poliittisen kulttuurin kyvystä tehdä asioita yhdessä sopien. Yhdessä tehden voidaan varmistaa, että kaikki näkökulmat tulevat parhaiten huomioiduksi kaupungin päätöksenteossa.
Suurimmat lisäpanostukset tehdään kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Tämä on perusteltua. Itse ainakin näen, että laadukas koulutus on kiistatta tulevaisuustoimi, jolla on vaikutuksensa yksilön oppimisen lisäksi myös yleiseen yhteiskunnan kestävyyteen. Esimerkiksi koulutuksen merkitystä segregaation ehkäisyssä ei tule vähätellä. Koulutuksen rahoitusta vahvistetaan tämän vuoden talousarvioon nähden 93 miljoonalla eurolla. Tämän osana tehdään erillinen korvamerkitty panostus painetun oppimateriaalin hankintaan.
Pienenä win-win henkisenä nostona päätimme kirjastojen omatoimiaukioloaikojen laajentamisesta. Tämä parantaa kirjastopalveluiden saatavuutta ja säästää henkilöstökustannuksissa. Toinen hieno tuottavuuspäätös oli sopimus prosessista, jolla haetaan lisää tehokkuutta kaupungin asuntojen yhteydessä olevien liiketilojen vuokraukseen. Tyhjillään olevat tilat eivät ole kenenkään etu.
Sosiaali- ja terveyspuolella Helsingissä on jatkossa valtakunnallista hoitotakuuta kireämpi hoitotakuu, jossa hoitajan pakeille pääsee kiireettömissä asioissa 14 vuorokauden aikana ja lääkärille hoitotakuu on 30 vuorokautta. Kiireellisissä tilanteissa luonnollisesti vielä paljon nopeammin. Lisäksi on sovittu määrätietoisesti edettävän kohti yleisesti hyvänä pidettyä terveydenhuollon omatiimimallia.
Kaupunkiympäristön puolella varaudutaan muun muassa tuleviin lumitalviin tekemällä lisäpanostus talvikunnossapitoon ja panostetaan ydinkeskustan turistialueiden kesäkauden viihtyisyyteen. Kulttuurin toimialoilla kasvatetaan järjestöavustuksia.
Pienempänä, mutta kuitenkin merkittävänä päätöksenä kaupunki käynnistää kahden uuden vetovoimaisen teemaleikkipuiston suunnittelun. Tässä kunnianhimon taso halutaan pitää korkeana. Töölönlahden puiston hienosti onnistunut remontti osoittaa, että kaupungissa todella on tilausta sellaiselle oleskelutilalle, jossa voi viettää aikaa perheensä kanssa.
Sisällön ohella budjettisovussa on meillä helsinkiläisillä periaatteellista aihetta tyytyväisyyteen. Kaupunkia kehitetään Helsingissä yhdessä tehden pitkäjänteisesti, ei repien ja riidellen.
Julkaistu 17.11.2024 Töölöläisessä kolumnina.
24.9.2024
Viime aikoina Helsingissä ja erityisesti Töölössä on puhututtanut munkkiniemenbaanaksi kutsuttu pyörätiehanke. Hankkeen tarkoitus on sinänsä hyvä: parantaa pyöräily-yhteyttä Länsi-Helsingistä keskustaan.
Toissa viikolla kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi hankkeen muilta osin, mutta palautti sen valmisteluun Humallahden kohdalle suunnitellun sillan osalta. Hankkeen käsittely jatkuu seuraavaksi kaupunginhallituksessa.
Kokoomus olisi ollut valmis hautaamaan Humallahden sillan suunnitelmat jo tässä vaiheessa. Esitimme lautakunnassa, että Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelman olisi palautettu valmisteluun siten, että Humallahden sillan sijaan baana kulkee Paciuksenkadun vaihtoehdon mukaisesti.
Lisäksi halusimme, että jatkovalmistelun aikana olisi selvitetty keinoja lisätä Laajalahden aukion liikenneturvallisuutta ja turvata alueen luonne munkkiniemeläisten vapaana oleskelualueena.
Helsinki on sitoutunut kehittämään pyöräilyä ja parantamaan liikenteen sujuvuutta. Pyöräilyn olosuhteiden parantaminen ja uusien pyöräreittien rakentaminen on sinänsä kannatettavaa. Polkupyöräily on tärkeä ja kasvava kaupunkilaisten liikkumismuoto, ja sen olosuhteita on syytä kehittää.
Samalla kuitenkin on muistettava, että Helsinki on laajalle levittyvä kaupunki, jossa liikkuminen on monimuotoista. Keskustaan on päästävä kaikilla liikkumisen tavoilla, olipa kyseessä sitten autoilu, julkinen liikenne, kävely tai pyöräily. Kaikessa kehittämisessä on kyse kohtuudesta ja yksittäisen hankkeen järkevyydestä. Munkkiniemenbaanassa ongelmat liittyvätkin nimenomaan yksittäisiin merkittäviin ongelmapaikkoihin, ei niinkään hankkeeseen kokonaisuutena.
Kaikista ongelmallisin kohta Munkkiniemenbaanan hankkeessa on Humallahden kohdalle suunniteltu silta. Sillan rakentamisen myötä kantakaupunki menettäisi yhden viimeisistä luonnontilaisista rannoistaan. Kallioiden arvo ei ole vain maisemallinen tai luonnonsuojelullinen. Nämä kallioalueet ovat helsinkiläisten kaupunkilaisten virkistysalueita, ja niiden säilyttäminen on tärkeää kaupungin asukkaiden viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä painaa vaakakupissa enemmän kuin yhden mäen kiertäminen.
Hanke voitaisiin toteuttaa varsin toimivana myös ilman siltaa. Reitti olisi täysin käyttökelpoinen sellaisenaan, ja pyöräilijät, jotka ovat jo tottuneet kaupungin maastoihin, varmasti pystyisivät kulkemaan tämän ylämäen kautta ilman suurempia ongelmia. Ovat pystyneet tähänkin saakka.
Toinen erikoinen kohta on Merikannontien muuttaminen pyöräilykaduksi, jossa autot joutuvat ajamaan pyöräilijöiden ehdoilla. En ole varma haluavatko pyöräilijät itsekään pyöräillä autojen ja turistibussien seassa, kun alueella olisi tilaa toteuttaa hyvät erilliset pyörätietkin. Vaikea nähdä muutoksen olevan kenenkään intresseissä.
Hankkeessa on myös paljon hyvää. Munkkiniemen aukion liikennejärjestelyt ovat tällä hetkellä sekavat ja Paciuksenkadun sillan kapea pyörätie aiheuttaa vaaratilanteita. Näihin on hankkeen yhteydessä mahdollista saada parannusta, eivätkä kustannuksetkaan ole kohtuuttomat. Koko hanketta ei pidäkään kaataa yksittäisten huonojen kohtien vuoksi.
Toivottavasti valtuutetut osaavat katsoa hanketta jäsennellysti ja yksityiskohtaisesti kun hankkeen käsittely jatkuu. Länsisuunnan pyöräilyolosuhteiden parantaminen ei vaadi kallista ja maisemaa uhraavaa siltaa.
Julkaistu 22.9. Töölöläisessä kolumnina.
