2.2.2026

Hallituksen sadan miljoonan euron leikkausta helsinkiläisten palveluihin ei voi hyväksyä

Hallitus on tänään julkaissut ja lähettänyt lausunnoille esityksensä sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksesta. Esitys on vastuuton ja kohtelee suomalaisia voimakkaan eriarvoistavasti. Se tuntuu myös perustuvan virheelliseen arvioon alueiden tilanteesta.

Hallituksen esityksellä tavoitellaan 390 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä vuonna 2029. Aluekohtainen hajonta on valtava. Helsinkiin kohdistuva leikkaus on 143 euroa asukasta kohden, kun taas Keski-Pohjanmaa saa 21 euroa asukasta kohden. Keskimääräinen leikkaus on 69 euroa asukasta kohden.

Helsingiltä ollaan siis leikkaamassa yli kaksi kertaa keskiarvon ja lähes puolitoista kertaa enemmän kuin seuraavalta. Täysin kohtuutonta.

Miten Helsinki asettuu omassa viiteryhmässään? Viime viikolla saimme tietää alustavia tuloksia vuoden 2025 tilinpäätöksistä. Niissä Helsinki asettuu samalle tasolle Vantaa-Keravan, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen kanssa. Kaksi ensimmäistä tekivät vielä Helsinkiä suuremman asukaskohtaisen ylijäämän.

Miten näille alueille käy esityksessä? Länsi-Uudellemaalle esitetään 103 euron, Varsinais-Suomelle 98 euron, Vantaa-Keravalle 73 euron ja Pirkanmaalle 42 euron leikkausta asukasta kohden. Onko tässäkään joukossa Helsingin leikkaus kohtuullinen ja oikeasuhtainen? Ei ole.

Entä edellisinä vuosina? Kyllä, pidimme taloutemme tasapainossa. Sitä kai tässä on koko ajan toivottu ja vaadittu? Miljoonaluvut saattavat välillä hämätä. Voidaan ihmetellä Helsingin tuloksen kokonaistasoa ja unohtaa, että täällä asuu pian 700 000 asukasta – kymmenen kertaa enemmän kuin pienimmillä hyvinvointialueilla. Tätä vasten tuloksemme 2023 ja 2024 olivat käytännössä tasapainossa: alle 5 euroa asukasta kohden ja noin prosentin rahoituksestamme plussalla.

Onko Helsinki sitten jotenkin poikkeuksellisen tuhlaileva niin, että sitä on syytäkin kurittaa? Ainakin tilastojen vastaus on selvä: ei.

Helsingin saama asukaskohtainen rahoitus on viidenneksi alin koko maassa. Asukaskohtainen kustannuksemme kuuluu myös alimpien joukkoon. THL:n viime vuonna julkaisema laskelma sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelutarpeeseen suhteutetuista kustannuksista puolestaan kertoo, että olemme sillä mittarilla maan neljänneksi edullisen.

Miten alas valtiovarainministeriön ja hallituksen mielestä näillä mittareilla pitäisi päästä, että välttäisi kohdennetut leikkaukset?

Leikkausten kohdentumista perustellaan sillä, että joidenkin alueiden tilanne on huono. Sote-rahoitusmallin tehtävä on rahoittaa oikeasuhtaisesti suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut. Ei siis toimia itsessään tasausjärjestelmänä. Jos jokin alue ei selviä palveluiden järjestämisestä saamallaan rahoituksella on tätä varten olemassa lisärahoitusmenettely.

Hallitus tekee vaarallisen virheen luopuessaan johdonmukaisuudesta ja kannustavuudesta rahoitusmallissa. Esityksen logiikka on: jos olet hoitanut talouttasi niin kuin on toivottu ja vaadittu, sinuun kohdistuu suuremmat leikkaukset. Tästä nähtiin esimakua jo viime vuoden keväällä tehdyn 35 miljoonan kohdennetun Helsinki-leikkauksen kohdalla. Nyt tämä logiikka saa sinettinsä.

Ollaanko hallituksessa ja valtiovarainministeriössä varmoja, että julkisen talouden kestävyyden kannalta tämä on oikea kannustin ja toivottava logiikka? Miten alueet ja sen päättäjät pohtivat tulevaisuudessa omia ratkaisujaan, jos ennakkotapaukset ovat tällaisia?

Kyse ei ole jostakin hypoteettisesta rahoitusmallikikkailusta, vaan suorasta ja epäoikeudenmukaisesti kohdistuvasta leikkauksesta helsinkiläisten palveluihin – hoitoonpääsyyn, lastensuojeluun, vammaispalveluihin, ikäihmisten hoivaan ja niin edelleen.

Hallituksen esittämä malli on epäoikeudenmukainen ja kannustimiltaan vaarallinen. Hallituksen on korjattava esitystään ja peräännyttävä asiansa hyvin hoitaneita alueita kurittavasta esityksestään.