Miten kehittäisit Töölöä vieläkin paremmaksi?

Helsinkiläisillä on paljon hyviä ideoita kaupungin kehittämiseksi. Lisää istutuksia ja penkkejä lähipuistoon, monipuolisempia liikuntamahdollisuuksia lähitienoille ja kokoontumispaikkoja kaikenikäisille. Yhteiskäyttöveneitä ja 100 000 uutta puuta. Ideoita, jotka parantaisivat arkista elämää kaupungissa. Ongelmaksi kuitenkin usein muodostuu se, miten idean saisi tietoon ja toteutukseen.

Yhtenä keinona vastata tähän ongelmaan kaupunki on ottanut käyttöön osallistuvan budjetoinnin. Sen tavoitteena on vahvistaa kaupunkilaisten vaikuttamismahdollisuuksia, edistää yhdenvertaisuutta sekä lisätä ymmärrystä kaupungin toiminnasta. Osallistuvan budjetoinnin OmaStadin kautta on mahdollista ehdottaa ja äänestää investoinneista ja rahankäytöstä alueellisesti.

Tässä on muutama esimerkki Töölössä tai sen lähistöllä toteutuvista hankkeista tällä OmaStadi-kaudella. Töölönlahden puiston pohjoisosaan istutetaan parhaillaan uusia kirsikkapuita. Lapinlahden alueen käyttäjille on tulossa yleisövessa touko-heinäkuussa. Uimastadionin pitämistä auki ympäri vuoden on selvitetty ja loppuraportti on valmistumassa tässä kuussa.

Nämä kaikki ideat päätyivät toteutukseen äänestyksen kautta nykyisellä OmaStadi-kaudella jonkun kaupunkilaisen ehdotuksesta. Onko sinulla mielessäsi kehittämisehdotus, joka voitaisiin toteuttaa seuraavalla kaudella?

Kaupunkilaisten ehdotusten perustella toteutukseen on edennyt yhteensä 119 hanketta ympäri Helsinkiä, joiden kustannukset ovat olleet yhteensä noin 12,9 miljoonaa euroa. Kaupunkilaisilta saadun palautteen mukaan osallistuva budjetointi on lisännyt kiinnostusta kaupungin toimintaan ja vaikuttamiseen. Se on kehittänyt kaupungin avoimen hallinnon toimintakulttuuria ja lisännyt läpinäkyvyyttä.

Seuraavaan osallistuvan budjetoinnin toteuttamiseen on varattu 8,8 miljoonaa euroa. Tämä on saman verran kuin edellisellä kierroksella. Uutta on se, että kaikki varat jaetaan suurpiireille alueellisiin hankkeisiin väestömäärän mukaan. Aikaisemmin rahasummasta osa on varattu kaupunkitasoisiin ehdotuksiin.

Suurpiirikohtaiset ehdotukset ovat kuitenkin kiinnostaneet sekä ehdotus- että äänestysvaiheessa kaupunkilaisia enemmän kuin kaupunkitasoiset ehdotukset. Töölö kuuluu Eteläiseen suurpiiriin, jolle on kohdistettu noin 1,6 miljoonaa euroa. Äänestykseen etenevien ehdotusten tulee olla vähintään 35 000 euron arvoisia.

Toinen uudistus liittyy siihen, kuinka nopeasti ehdotukset päätyvät äänestykseen. Tällä kierroksella aika lyhenee lähes vuodesta viiteen kuukauteen. Prosessin nopeuttaminen on ollut erityisesti kaupunkilaisten toive, sillä OmaStadi on koettu monimutkaiseksi ja ajallisesti pitkäksi prosessiksi.

Seuraavan kerran OmaStadi käynnistyy lokakuussa. Ehdotuksia voi jättää 2.-15.10.2023 OmaStadi.hel.fi -sivustolle. Ehdotuksia voivat jättää yksityishenkilöt ja yhteisöt. Ehdotusten tueksi kaupunki järjestää tilaisuusia eri puolilla kaupunkia sekä digitukea eri palvelupisteissä, jotta ehdotuksia voivat jättää kaikki kaupunkilaiset. Äänestys lokakuussa jätetyistä ehdotuksista on alkukeväästä 2024.

Kannustan Töölöläisen lukijoita miettimään, miten kotikulmiamme voisi entisestään kehittää ja tekemään ehdotuksia OmaStadin kautta. OmaStadiin jätettävät ideat voivat liittyä kaikkeen, mitä kaupunki tekee. Rahaa voidaan käyttää kaupungin palveluihin, hankintoihin ja investointeihin. Voit myös ideoida jotain aivan uutta, joka voisi kuulua kaupungin palveluihin tai toimintaan.

Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 21.5.2023.


Iso kiitos tuesta ja luottamuksesta

Vaalitulos on varmistunut.

Kaikista tärkeimpänä haluan sanoa teille yli kahdelle ja puolelle tuhannelle helsinkiläiselle: Kiitos, että luotitte. Luottamuksenne tuntuu valtavan merkitykselliseltä ja arvokkaalta.

Äänissä ja listasijoituksessa mentiin parempaan, mutta ei riittävästi. Edustajapaikka jäi saavuttamatta. Työ Helsingin eteen jatkuu apulaispormestarin tehtävästä käsin ja puolueen valtakunnalliseen linjaan vaikuttaen. Suunta on: Eteenpäin!

Kokoomuksen tulos valtakunnallisesti ja Helsingissä on uskomattoman kova. Tämä on se muutos, jonka suomalaiset haluavat nähdä ja se tulos, jolle myös te annoitte tukenne. Nyt on aloitettava sen todeksi tekeminen!


Ukrainalaiset jatkavat taistelua – meitäkin tarvitaan

Huomenna on kulunut vuosi siitä, kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Vuosi, jonka aikana tuntuu, että kaikki mitä asiasta voi sanoa on jo sanottu.

Aivan hyökkäyksen alussa käytin monta päivää siihen, että katsoin liimaantuneena rintamalta tulevia uutisia, videoita ja sosiaalisen median julkaisuja aiheesta.

Tunsin valtavaa tuskaa siitä, että laajamittainen sota oli tullut todeksi aivan Suomen lähellä. Putinin Venäjä ei osoittanut piiruakaan kunnioitusta naapurivaltioidensa rajoja, vapautta tai itsenäisyyttä kohtaan.

Myönnän, että en enää nykyisin päivittäin katso missä rintamalinja etenee – sotaväsymystä. Lähellä ja kauempana.

Väsyminen – se onkin avainsana. Ihmisillä on tapa pikkuhiljaa normalisoida kaaottinen ja katastrofaalinenkin arkipäiväiseksi. Turtumista todellisuuden edessä. Vaikka joka ikinen päivä Venäjän sotilaat tekevät rikollista työtään Ukrainan maalla, ei joka päivä pysty kokemaan vastaavaa valtavaa tunnemyräkkää, jonka hyökkäyksen vääryys ansaitsisi. Tämä on samaan aikaan välttämätöntä ihmisluonnon selviämiseksi, mutta vaarallista Ukrainan sodan kaltaisissa tilanteissa.

Siksi nyt Ukrainan sodan vuosipäivän lähestyessä onkin muistutettava meitä kaikkia – niin suomalaisia kuin oikeastaan aivan jokaista vapauteen ja sääntöperusteiseen maailmanjärjestykseen uskovaa – siitä, että väsymys ja sodan kauheuksien arkipäiväistyminen ovat tässä hetkessä suurimpia vihollisiamme.

Ukrainan sodalla on nimittäin koko maailmaa mullistava vaikutus, eikä sitä ole varaa hävitä. Ukrainalaisille kyse on tietenkin omasta kotimaasta ja elämästä. He sotivat säilyttääkseen itsenäisyytensä, vapautensa ja itsemääräämisoikeutensa. Turvatakseen itsensä ja perheensä, arkensa ja tulevaisuutensa. Joka päivä tämän eteen tehdään taistelussa tekoja, joiden urheutta voi verrata omissa sodissamme nähtyyn. Ukrainalaisille puolustustaistelun oikeutus ja merkitys on itsestään selvä ja tahto säilyttää itsenäisyys vahva.

Jo pelkästään moraalisesta myötäelämisestä johtuva tahto tukea Ukrainaa on valtavan tärkeää ja ennen kaikkea oikein. Samalla on kuitenkin myös niin, että Ukrainan auttaminen on tällä hetkellä parasta puolustuspolitiikkaa ja turvallisuuden vahvistamista, mitä voimme tehdä.

Meille, jotka katsomme sotaa etäämmältä, sodan tulee toimia päivittäisenä muistutuksena siitä, että naapurissamme elää valtio, jolle agressiivinen, uusimperialistinen alistuspolitiikka on tullut olemassaolon päämääräksi. Valtio, jolle sotilaallinen hyökkäys toiseen maahan jonkin kuvitellun imperiumin kunnian palauttamiseksi tai löyhien geopoliittisten turvallisuusargumenttien vuoksi on tärkeämpää kuin edes omien kansalaisten henki – muiden hengestä puhumattakaan.

Jos Venäjän johtopäätös tästä sodasta tulee olemaan, että sodasta voi hyötyä, tarkoittaa se Suomelle sitä, että joudumme elämään jatkuvan varustautumisen ja sotilaallisen voimankäytön uhan keskellä. Siksi ainut johtopäätös, jonka Venäjälle ja muille voimapolitiikasta haaveileville totalitaarisille voi antaa on: ei saa, ei pidä, ei kannata – enää koskaan.

Siksi emme saa väsyä, emmekä saa muuttua välinpitämättömiksi. Ukraina ja ukrainalaiset sotivat todella meidän kaikkien puolesta. Jokainen euro rahallista ja materiaalista, sotilaallista ja humanitaarista tukea on oikein ja moraalinen velvollisuutemme.

Kuten aiemmin kerroin, sain viime viikolla tavata yhden Kiovan valtuutetuista omalla kaupungintalollamme. Kiovassa elämä on kovin erilaista kuin Helsingissä: ohjuksia, ilmahälytyksiä, arkea tuhoutuneen infrastruktuurin keskellä ja vapaaehtoistoimintaa rintamalla olevien tukemiseksi. Silti elämää on sodankin keskellä pakko jatkaa.

Kaiken tämän keskeltä hänen pääviestinsä oli: Ukraina ja ukrainalaiset ovat taisteluun ja voittoon sitoutuneita. Niin meidänkin on oltava.