4.4.2024
Pientalovaltaiset asuinalueet ovat Helsingin pitovoimaisimpia. Tämä selviää kaupungin tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin millä Helsingin alueilla asutaan pisimpään. Asukkaiden vaihtuvuus on toimiva mittari siinä, kun mietitään, minkälaisilla alueilla helsinkiläiset viihtyvät ja haluavat asua.
Erityisen pitkäikäisiä asukkaita löytyi Pirkkolan, Paloheinän ja Östersundomin pientaloalueilta. Vuonna 2021 yli puolet asukkaista olivat asuneet alueella yhtäjaksoisesti vuosikymmenen tai pidempään. Uusia, viimeisen vuoden aikana alueille muuttaneita, oli kesimäärin alle kymmenen prosenttia asukkaista.
Pientaloalueilla rakennetaan elämää pidemmäksi aikaa, syntyy tiiviitä yhteisöjä ja niissä viihdytään. Halutaan rakentaa omaa kotia ja kiinnittyä. Yhteisöllisyyskin on usein vahvaa: naapurille sanotaan muutakin kuin ’moi’ ja kaupunginosan omat tapahtumat muodostavat vuosittaisia perinteitä satunnaisten yllätysten sijaan. Tätä modernissa metropolissakin tarvitaan.
Kaupungissa pitää tietenkin olla tarjontaa kaikenlaisista kodeista. Kerrostaloissa ei ole mitään vikaa – olen itsekin sellaisissa kasvanut ja ikäni asunut. Helsingissä täytyy kuitenkin riittää tilaa myös pientalovaltaisille alueille ja helsinkiläisten pientalounelmille. Tämä vaatii nykyisten alueiden tiivistymisen lisäksi myös uusia alueita pientaloasumiselle.
Nykyisessä asumisen ja maankäytön ohjelmaan on kirjattu. että maankäytön suunnittelussa tulee varmistaa pientaloasumisen mahdollisuudet Helsingissä. Tämä saatiin ohjelmaan nimenomaan kokoomuksen vaatimuksesta.
Yllättävää kyllä, kaikki eivät ole Helsingissä yhtä innostuneita pientaloasumisen puolustajia. Olen saanut kaupunkipolitiikassa toimiessani käydä kymmeniä vääntöjä siitä, että pientaloasumiselle tehdään kaupungissa riittävästi tilaa.
Uusi vääntö on pian jälleen edessä. Keväällä käsittelyyn tulee Helsingin seuraava asumisen ja maankäytön ohjelma. Toivon, että tuore tutkimus pientaloalueiden vetovoimasta on noteerattu myös muissa poliittisissa ryhmissä.
Tavoitteenamme tulee olla se, että nuoren perheen ei tarvitse lähteä hakemaan pientaloasumisen mahdollisuuksia Helsingin ulkopuolelta.
Kirjoitus julkaistu Helsingin Uutisissa.
Kuulun siihen joukkoon, joka taloyhtiössä kahlaa yhtiökokouspaperit huolella läpi ja syynää erityisesti remonttisuunnitelmien ja esitettyjen vastikekorotusten taustat. Syynä lienee yhtäältä se, että heti ensiasunnon hankittuani menin taloyhtiön hallitukseen ja toisaalta se, että niin moni kaupunkipolitiikan päätös kytkeytyy taloyhtiöelämään ja vastikelappuun.
Nykyisessä taloyhtiössä olen tosin jättänyt hallitushommat väliin. Eräässä yhtiökokouksessa sanoin ääneenkin, että nykyhallitus näyttää hoitavan hommaa niin hyvin, että ei tulisi mieleenkään olla ehdolla. Olkoon tämä siis samalla julkinen kiitos heille – ja jokaiselle tämän lehden lukijalle, joka laittaa taloyhtiön hallituksissa omaa aikaansa, energiaansa ja osaamistaan yhteisen asian hoitamiseen.
Harvemmin taloyhtiöelämässä tulee kuitenkaan itsekään mietittyä EU-politiikkaa ja sen vaikutuksia keskimääräiseen töölöläiseen kivitaloon. Nyt siihen on kuitenkin syytä.
Vuosi sitten moni uutislööppi kertoi kuinka suomalaisia uhkaa jopa 30 000 euron pakkoremontti. Euroopan Unionin komissiossa suunniteltiin uutta energiatehokkuusdirektiiviä. Direktiivin alustavan ehdotuksen mukaan ne asunnot, joissa energiatehokkuus oli huono, pitäisi korjata parempaan luokkaan – varsin kiireellisellä aikataululla vieläpä.
Kovimmillaan esitettiin vaatimuksia, joiden mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikkien rakennusten olisi tullut olla energiatehokkuudeltaan vähintään F-luokassa ja vuonna 2032 vähintään D-luokassa. Yksi arvio oli, että noin 1,5 miljoonaa asuntoa olisi vaatinut energiatehokkuusremontin ja hintalappu parannuksille olisi liikkunut 21 miljardin euron suuruudessa.
Töölöläiset kerrostalot ovat keskimäärin vanhoja ja paikalleen muurattuja, eikä energiatehokkuus ole niiden suurin vahvuus. Vahvuus sen sijaan on nimenomaan rakennusten ikä. Vaikka uusien asuntojen rakentamisen päästöjä pyritään vähentämään nopeasti ja edistystäkin on tapahtunut, on uudisrakentaminen edelleen todella merkittävä päästöjen lähde. Ajan patinoimat töölöläiset kivitalot ovatkin ehtineet kuolettamaan omat rakentamisen aikaiset päästöt jo monta kertaa.
Onneksi EU-lainsäädäntöprosessin mankelissa ja eri organisaatioiden, kuten suomalaisia taloyhtiötä edustavan Kiinteistöliiton vaikuttamistyön tuloksena, komission esityksestä varsin vähän selvisi lopulta EU-lainsäädännöksi alkuperäisessä muodossaan. Hyväksytty versio direktiivistä on huomattavasti toteuttamiskelpoisempi kuin alkuperäinen esitys. Erityisen tärkeää oli, että komission esittämästä mekaanisesta energiatehokkuuden parantamisen vaatimuksesta luovuttiin.
Toimia ja yhtiökokouspäätöksiä on tulevan vuosikymmenen aikana silti luvassa: Parlamentin hyväksymässä direktiivissä kotien energiankulutuksen pitää vähentyä noin 20 % vuoteen 2035 mennessä. Keinot jäivät maiden omiin käsiin. Suomessa onkin nyt tarkka paikka katsoa, että yhtiöitä ei ajeta vähävaikutteisiin pakkoremontteihin.
Samaan aikaan direktiivi on hyvä pitää mielessä, kun tulevina vuosina tehdään suunnitellussa aikataulussa tulevia remontteja. Niissä kannattaa katsoa myös energiatehokkuuden perään ja tehdä järkeviä toimia etupainotteisesti. Se on todennäköisesti pidemmällä aikavälillä fiksua myös vastike-eurojen näkökulmasta – ja ympäristökin kiittää.
Teksti kolumnina Töölöläisessä.
22.11.2023
Töölönlahti on aivan ainutlaatuinen ja upea luontokeidas Helsingin ytimessä. Hyvien ulkoilumahdollisuuksien lisäksi Töölönlahti on kunnostautunut Suomen parhaimmassa kulttuuritarjonnassa. Yhdeltä kulmalta löytyy kansallisooppera, toiselta kansallisteatteri, kolmatta reunustaa Finlandia-talo. Puiston toisella puolella kohoaa Oodi ja Musiikki-talo. Alueena Töölönlahden ympäristö itsessään toimii myös taidenäytösten osana vaikkapa Lux Helsingin aikana. Olemme töölöläisinä etuoikeutettuja, kun meillä on tällaiset ”lähipalvelut”.
Aivan viimeinen silaus Töölönlahdelta ja sen puistosta kuitenkin puuttuu. Joinakin aikoina ”puisto” -nimityskin on liioiteltua, kun näky on muistuttaa ennemminkin aavikkonurmea. Yksi askel eteenpäin tämän korjaamiseksi saadaan ensi vuonna, kun esityksestäni ylimääräiset puolitoista miljoonaa kohdennetaan Töölönlahden alueen parantamiseen.
Eurojen taustalla on aikoinaan kaupungin perustama Kamppi – Töölönlahti -alueen investointirahasto, josta alueen kehittämistä on rahoitettu. Rahasto itsessään lakkaa, mutta kaupunginhallituksen ja valtuuston tekemällä päätöksellä rahastossa vielä olleita puoltatoista miljoonaa ei siirretä kaupungin kassan jatkeeksi, vaan alueen kehittämiseen täysimääräisesti.
Panostus jatkaa hienosti Töölönlahden alueen kehittämistä, jota olen itsekin saanut olla osaltani eri vaiheessa puskemassa eteenpäin.
Aiemmin olen tällä palstalla kirjoittanut ulkokuntosalista, joka Töölönlahdelle tulisi saada. Samaa kaipaili muuten maan päälehden urheilutoimituskin. Nyt salille on osoitettu paikka ja se toteutuu. Kelpo täydennys Mäntymäkeen muutama vuosi kaupungin kuntoporrasohjelmalla saaduille kuntoportaille.
Oma kysymyksensä on Finlandia-talon remontti ja siihen kytkeytyvä Pikku-Finlandia. Finlandiatalon putkien valmistumista ja Suomen sääoloihin huonosti sopivan marmorin turhan usein toistuvaa laattojen vaihtoa odotellessa on Pikku-Finlandian päädyn kahvila ehtinyt löytää tiensä monen sydämeen. Varsinaisessa Finlandia-talossa on siinäkin ollut kahvila, mutta se ei ole samalla tavalla avautunut lenkkipolun varrelle ja ilta-aurinkoon. Mikrosijainneilla on merkitystä.
Parhaillaan pohditaan Pikku-Finlandian tulevaa kohtaloa. Rakennus on hankittu sellaiseksi, että sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Vahvana ehdokkaana on rakennuksen siirtyminen koulukäyttöön. Tämä on varmasti hienolle rakennukselle hyvä tulevaisuus.
Ajoituksella on kuitenkin väliä. On selvää, että Pikku-Finlandia tarvitaan Finlandia-talon remontin loppuun. Mutta kuinka kauan sen jälkeen? Kysyntää ilmeisesti konferenssikäyttöönkin olisi.
Ajattelen itse, että ennen siirtopäätöstä on oltava selkeät suunnitelmat siitä, mitä Pikku-Finlandian paikalle tulee. Tässä katse koskee erityisesti kahvilaa Töölönlahden raitin varrella. Yhtä massiivista pysyvää rakennusta ei tietenkään voi Finlandia-talon eteen tehdä. Sitä emme kuitenkaan saa päästää tapahtumaan, että Pikku-Finlandia kärrätään pois ja paikalle jää vuosiksi aavikkonurmea – tai pahimmassa tapauksessa tyhjä asfaltti- tai sepelikenttä. Töölönlahti ansaitsee tätä parempaa.
Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 12.11.2023
