7.1.2023
HBL har under de senaste veckorna gjort ett bra jobb med att presentera de olika partiernas linjer för den kommande valperioden. En av de frågor som ställts till partiledarna har varit deras inställning till en sänkning av inkomstskatten.
Svaret på denna fråga säger en hel del om de olika partiernas åsikter om ekonomin. Kanske kan svaret på frågan ses även som ett bredare uttalande om huruvida staten anses vara en bättre användare av medel än individen.
Traditionellt har Samlingspartiet och SFP setts som de klara borgerliga alternativen. På senare tid har Rörelse Nu också försökt att ta upp något av samma borgerliga mark. Det är därför mycket förvånande att både Anna-Maja Henriksson från SFP och Hjallis Harkimo från Rörelse Nu i intervjuer med HBL svarade negativt på frågan om sänkning av inkomstskatten.
Harkimo meddelade direkt att han var emot en sänkning av inkomstskatten och Henriksson konstaterade att den rätta tidpunkten för en sänkning av inkomstskatten kan vara mot slutet av nästa valperiod. Så svaret, som var förklätt som ett positivt svar, var faktiskt ett negativt svar.
De borgerliga väljarna kan också ibland uppvaktas av Centerpartiet och Sannfinländarna. Centern har förlorat all trovärdighet i den ekonomiska politiken till följd av sin misslyckade valperiod som finansministerparti. Sannfinländarnas ekonomiska linje är inte trovärdig och i synnerhet när det gäller strukturpolitiken är deras linje egentligen ofta vänster.
Det är därför mycket troligt att Samlingspartiet kommer att vara det enda borgerliga alternativet i vårens riksdagsval. Detta är något som alla borgerliga väljare bör tänka på.
Opinionsartikeln har publicerats i HBL den 4.1.2023
2.1.2023
Hyvää alkanutta vuotta 2023!
Alkanut vuosi tulee olemaan Suomen kannalta merkittävä. Yksi vuoden tärkeistä merkkipaaluista ovat kevään eduskuntavaalit. Niihin on tänään tasan kolme kuukautta.
Olen itse ehdolla siksi, että uskon tässä ajassa eduskunnan tarvitsevan ratkaisukeskeisiä päättäjiä, jotka keskittyvät enemmän asioiden hoitoon kuin kauhisteluun tai julistamiseen – ja kuntoon saatettavia asioitahan riittää:
Toinen toistaan painavammat asiantuntijapuheenvuorot valtionvarainministeriöstä valtion taloudelliseen tutkimuskeskukseen ovat todenneet, että nykyinen velkaantumistahti ei voi jatkua. Liian usein tuntuu unohtuvan, että julkisen talouden kestävyys on se peruskallio, jonka varaan kaikki julkisesti rahoitettu hyvinvointi rakentuu. Kestävä valtiontalous myös on mitä suurimmissa määrin turvallisuuskysymys.
Kun nykyisessä tilanteessa Suomen lainanotto on viritetty äärimmilleen, ei tulevaisuudessa ole samanlaista kykyä käyttää lainaa työkaluna turvallisuuden varmistamiseen tai talouden shokkien torjuntaan. Suunta on kuitenkin mahdollista kääntää. Ei ole luonnonlaki, että valtion täytyy velkaantua holtittomasti.
On omalla tavallaan paradoksaalista, että samaan aikaan kun julkisen talouden kanssa on painettu silmät ummessa kaasua, luottamus monien peruspalveluiden luotettavuuteen horjuu. Aivan viime viikkoinakin olemme painineet esimerkiksi päivystysten toimivuuden kanssa – vain yhtenä esimerkkinä sote-palveluista. Myös koulun onnistuminen perustehtävässään tai Suomen pärjääminen globaalissa osaamisen kilvassa herättää huolta. Suomalaisten tulee voida luottaa siihen, että perusasiat toimivat. On pystyttävä parempaan.
Julkisen talouden lisäksi yhä tiukempaa on monen omassa taloudessa. Nopea hintojen nousu iskee lovea ostovoimaan ja korkojen nousu osuu tuntuvasti moniin asuntovelallisiin. Ihmiset kyllä hoitavat taloutensa myös niukempana aikana, kunhan työmahdollisuuksia on ja verorasitus pidetään kohtuullisena. Pistemäisen tukipolitiikan sijaan verotuksen suunta on saatava alaspäin.
Talouskysymysten lisäksi yksi tulevaa vuotta ja vaaleja määrittävä tekijä tulevat olemaan turvallisuuskysymykset. NATO-jäsenyys on saatava maaliin ja Suomesta rakennettava alusta asti aktiivinen ja vastuunsa yhteisestä turvallisuudesta kantava NATO-maa. Myös muuta varustautumista ja varautumista tulee jatkaa määrätietoisesti.
Yhtä lailla huomiota vaatii sisäinen vakaus ja turvallisuus. Oikeusvaltion kaikkien osien on toimittava luotettavasti ja tehokkaasti. Erityisenä huolena on orastava jengiytyminen, jonka uhka tunnistetaan jo laajasti. Sen torjumiseen tarvitaan koko työkalupakki – kovat ja pehmeät keinot. Työn integraation onnistumiseksi ja segregaation torjumiseksi on oltava vahvaa. Samaan aikaan jokainen rikos on selvitettävä ja rangaistusten oltava sellaisia, että ne tuntuvat.
Usein sanotaan, että Helsinki kyllä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Juuri nyt sen varmistaminen vaatii kuitenkin työtä myös valtakunnan tasolla. Sen varmistaminen on meidän helsinkiläisten poliitikkojen tehtävä.
Nykyisessä tehtävässäni apulaispormestarina olen uudella, konkreettisemmalla tavalla nähnyt, miten merkittävästi valtakunnan tason päätökset vaikuttavat Helsingin ja helsinkiläisten pärjäämiseen. Nyt vielä kaksin kerroin enemmän, kun päätöksenteko ja rahoitus sote-kysymyksissä on eilen siirtynyt valtion käsiin.
Päästäkseni tekemään töitä näiden tavoitteiden eteen olen ehdolla kevään eduskuntavaaleissa. Lähtisitkö mukaan laittamaan Suomen asioita kuntoon? Laita viestiä!
20.12.2022
Laskeudumme joulun viettoon. Joulun hetkinä välittämisen ja lähimmäisenrakkauden teemat ovat usein vahvasti esillä. On arvokasta, että edes kerran vuodessa pysähdymme vahvasti ja kokonaisvaltaisesti näiden aiheiden äärelle.
Erityisen tärkeältä se tuntuu ajassa, jossa sota on voimalla palannut Eurooppaan, lähialueillemme. Vuosi on ollut sodan kauhujen vuosi, mutta samalla se on ollut yhtenäisyyden, solidaarisuuden ja avun vuosi. Siitä voimme olla ylpeitä.
Mutta ulottuuko välittäminen ja ymmärrys aina välittömään läheisyyteemme? Tätä kysymystä olen pohtinut viime viikkoina kuultuani vierailuillani tosielämän kuvauksia tilanteista, joita vammaiset ihmiset ja heidän asumistaan ja elämistään mahdollistavat työntekijät joutuvat kokemaan.
Eräässäkin tilanteessa koko yksikkö oli jouduttu sulkemaan muiden korttelissa asuvien vihamielisyyden takia. Vaikeavammaiset eivät naapuriksi kelvanneet, vaikka koko korttelin idea oli yhdistää erilaista asumista.
Yhteisessä ruokalassa palveluasunnon asukkaita oli kehotettu ruokailemaan eri aikaan, etteivät olisi häiriöksi. Hissiäkin kuulemma käytettiin liikaa. Ulkoillessa töykeydet olivat tavanomaisuutta – olipa yhden päälle jopa syljettykin. Myös henkilökunta kohtasi jatkuvaa vihamielisyyttä.
Mietin, voiko tämä olla edes totta? Millaiset ihmiset kohdistavat vihamielisyyttä vaikeasti vammaisiin kanssaihmisiin? Kuinka jollekin tulee edes mieleen pitää pyörätuolilla kulkevaa tai hieman poikkeavalla tavalla liikkuvaa häiriönä tai ”esteettisenä haittana”? Sylettää – ja surettaa.
Ei ole myöskään poikkeuksellista, että kun vammaisille ihmisille suunnitellaan palveluasumista asuinalueen asukkaat asettuvat poikkiteloin suunnitelmien kanssa. Kaavavalitukset ja pyrkimykset prosessin hidastamiseen ovat osoitus siitä, että ymmärrys erilaisuudelle ei ole kovin korkealla.
Vieläkin ärhäkämmän vastustuksen laukaisevia palveluita löytyy. Asunto ensin -kodit asunnottomille tai päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asunnot laittavan usein liikkeelle protestiliikkeen – puhumattakaan suonensisäisiä huumeita käyttävien helsinkiläisten palveluista, jossa voi hoitaa henkilöllisyyden kuntoon, hoidattaa terveysongelmia tai vaihtaa puhtaat neulat tautien leviämisen estämiseksi.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana, jotka olen toiminut apulaispormestarina, olen saanut vierailla monissa edellä mainituista paikoissa. Olen saanut etuoikeuden nähdä ja kuulla, kohdata ja keskustella, päästä hyvinvointiyhteiskuntamme ytimeen. Paikkoihin, jotka antavat katon pään päälle, tarjoavat päivän ainoan lämpimän ruoka-annoksen tai huolehtivat lääkkeet tappavaa tautia vastaan.
Haluamme kaikki rakentaa kaupungista toiveidemme mukaista. Koko ajan on kuitenkin syytä muistaa, että kaupunkiimme on mahduttava myös niiden, joiden ääni harvemmin tulee kuulluksi.
Jos – ja uskoakseni kun – uskomme näiden hyvinvointiyhteiskuntamme ytimessä olevien asioiden tarpeellisuuteen ja välttämättömyyteen, kysykäämme itseltämme: Löytyyhän meiltä kykyä sanoa tervetuloa, kun kyse on omasta kaupungistamme, asuinalueestamme tai korttelistamme? Voittaahan sisällämme ymmärrys ja epäitsekkyys pelon ja torjunnan?
Toivotan kaikille meille rauhallista joulun aikaa ja onnellista vuotta 2023!
Kirjoitus on julkaistu Töölöläisessä kolumnina 18.12.2022
