4.4.2024
Kuulun siihen joukkoon, joka taloyhtiössä kahlaa yhtiökokouspaperit huolella läpi ja syynää erityisesti remonttisuunnitelmien ja esitettyjen vastikekorotusten taustat. Syynä lienee yhtäältä se, että heti ensiasunnon hankittuani menin taloyhtiön hallitukseen ja toisaalta se, että niin moni kaupunkipolitiikan päätös kytkeytyy taloyhtiöelämään ja vastikelappuun.
Nykyisessä taloyhtiössä olen tosin jättänyt hallitushommat väliin. Eräässä yhtiökokouksessa sanoin ääneenkin, että nykyhallitus näyttää hoitavan hommaa niin hyvin, että ei tulisi mieleenkään olla ehdolla. Olkoon tämä siis samalla julkinen kiitos heille – ja jokaiselle tämän lehden lukijalle, joka laittaa taloyhtiön hallituksissa omaa aikaansa, energiaansa ja osaamistaan yhteisen asian hoitamiseen.
Harvemmin taloyhtiöelämässä tulee kuitenkaan itsekään mietittyä EU-politiikkaa ja sen vaikutuksia keskimääräiseen töölöläiseen kivitaloon. Nyt siihen on kuitenkin syytä.
Vuosi sitten moni uutislööppi kertoi kuinka suomalaisia uhkaa jopa 30 000 euron pakkoremontti. Euroopan Unionin komissiossa suunniteltiin uutta energiatehokkuusdirektiiviä. Direktiivin alustavan ehdotuksen mukaan ne asunnot, joissa energiatehokkuus oli huono, pitäisi korjata parempaan luokkaan – varsin kiireellisellä aikataululla vieläpä.
Kovimmillaan esitettiin vaatimuksia, joiden mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikkien rakennusten olisi tullut olla energiatehokkuudeltaan vähintään F-luokassa ja vuonna 2032 vähintään D-luokassa. Yksi arvio oli, että noin 1,5 miljoonaa asuntoa olisi vaatinut energiatehokkuusremontin ja hintalappu parannuksille olisi liikkunut 21 miljardin euron suuruudessa.
Töölöläiset kerrostalot ovat keskimäärin vanhoja ja paikalleen muurattuja, eikä energiatehokkuus ole niiden suurin vahvuus. Vahvuus sen sijaan on nimenomaan rakennusten ikä. Vaikka uusien asuntojen rakentamisen päästöjä pyritään vähentämään nopeasti ja edistystäkin on tapahtunut, on uudisrakentaminen edelleen todella merkittävä päästöjen lähde. Ajan patinoimat töölöläiset kivitalot ovatkin ehtineet kuolettamaan omat rakentamisen aikaiset päästöt jo monta kertaa.
Onneksi EU-lainsäädäntöprosessin mankelissa ja eri organisaatioiden, kuten suomalaisia taloyhtiötä edustavan Kiinteistöliiton vaikuttamistyön tuloksena, komission esityksestä varsin vähän selvisi lopulta EU-lainsäädännöksi alkuperäisessä muodossaan. Hyväksytty versio direktiivistä on huomattavasti toteuttamiskelpoisempi kuin alkuperäinen esitys. Erityisen tärkeää oli, että komission esittämästä mekaanisesta energiatehokkuuden parantamisen vaatimuksesta luovuttiin.
Toimia ja yhtiökokouspäätöksiä on tulevan vuosikymmenen aikana silti luvassa: Parlamentin hyväksymässä direktiivissä kotien energiankulutuksen pitää vähentyä noin 20 % vuoteen 2035 mennessä. Keinot jäivät maiden omiin käsiin. Suomessa onkin nyt tarkka paikka katsoa, että yhtiöitä ei ajeta vähävaikutteisiin pakkoremontteihin.
Samaan aikaan direktiivi on hyvä pitää mielessä, kun tulevina vuosina tehdään suunnitellussa aikataulussa tulevia remontteja. Niissä kannattaa katsoa myös energiatehokkuuden perään ja tehdä järkeviä toimia etupainotteisesti. Se on todennäköisesti pidemmällä aikavälillä fiksua myös vastike-eurojen näkökulmasta – ja ympäristökin kiittää.
Teksti kolumnina Töölöläisessä.
22.11.2023
Töölönlahti on aivan ainutlaatuinen ja upea luontokeidas Helsingin ytimessä. Hyvien ulkoilumahdollisuuksien lisäksi Töölönlahti on kunnostautunut Suomen parhaimmassa kulttuuritarjonnassa. Yhdeltä kulmalta löytyy kansallisooppera, toiselta kansallisteatteri, kolmatta reunustaa Finlandia-talo. Puiston toisella puolella kohoaa Oodi ja Musiikki-talo. Alueena Töölönlahden ympäristö itsessään toimii myös taidenäytösten osana vaikkapa Lux Helsingin aikana. Olemme töölöläisinä etuoikeutettuja, kun meillä on tällaiset ”lähipalvelut”.
Aivan viimeinen silaus Töölönlahdelta ja sen puistosta kuitenkin puuttuu. Joinakin aikoina ”puisto” -nimityskin on liioiteltua, kun näky on muistuttaa ennemminkin aavikkonurmea. Yksi askel eteenpäin tämän korjaamiseksi saadaan ensi vuonna, kun esityksestäni ylimääräiset puolitoista miljoonaa kohdennetaan Töölönlahden alueen parantamiseen.
Eurojen taustalla on aikoinaan kaupungin perustama Kamppi – Töölönlahti -alueen investointirahasto, josta alueen kehittämistä on rahoitettu. Rahasto itsessään lakkaa, mutta kaupunginhallituksen ja valtuuston tekemällä päätöksellä rahastossa vielä olleita puoltatoista miljoonaa ei siirretä kaupungin kassan jatkeeksi, vaan alueen kehittämiseen täysimääräisesti.
Panostus jatkaa hienosti Töölönlahden alueen kehittämistä, jota olen itsekin saanut olla osaltani eri vaiheessa puskemassa eteenpäin.
Aiemmin olen tällä palstalla kirjoittanut ulkokuntosalista, joka Töölönlahdelle tulisi saada. Samaa kaipaili muuten maan päälehden urheilutoimituskin. Nyt salille on osoitettu paikka ja se toteutuu. Kelpo täydennys Mäntymäkeen muutama vuosi kaupungin kuntoporrasohjelmalla saaduille kuntoportaille.
Oma kysymyksensä on Finlandia-talon remontti ja siihen kytkeytyvä Pikku-Finlandia. Finlandiatalon putkien valmistumista ja Suomen sääoloihin huonosti sopivan marmorin turhan usein toistuvaa laattojen vaihtoa odotellessa on Pikku-Finlandian päädyn kahvila ehtinyt löytää tiensä monen sydämeen. Varsinaisessa Finlandia-talossa on siinäkin ollut kahvila, mutta se ei ole samalla tavalla avautunut lenkkipolun varrelle ja ilta-aurinkoon. Mikrosijainneilla on merkitystä.
Parhaillaan pohditaan Pikku-Finlandian tulevaa kohtaloa. Rakennus on hankittu sellaiseksi, että sitä voidaan tulevaisuudessa käyttää erilaisiin tarkoituksiin. Vahvana ehdokkaana on rakennuksen siirtyminen koulukäyttöön. Tämä on varmasti hienolle rakennukselle hyvä tulevaisuus.
Ajoituksella on kuitenkin väliä. On selvää, että Pikku-Finlandia tarvitaan Finlandia-talon remontin loppuun. Mutta kuinka kauan sen jälkeen? Kysyntää ilmeisesti konferenssikäyttöönkin olisi.
Ajattelen itse, että ennen siirtopäätöstä on oltava selkeät suunnitelmat siitä, mitä Pikku-Finlandian paikalle tulee. Tässä katse koskee erityisesti kahvilaa Töölönlahden raitin varrella. Yhtä massiivista pysyvää rakennusta ei tietenkään voi Finlandia-talon eteen tehdä. Sitä emme kuitenkaan saa päästää tapahtumaan, että Pikku-Finlandia kärrätään pois ja paikalle jää vuosiksi aavikkonurmea – tai pahimmassa tapauksessa tyhjä asfaltti- tai sepelikenttä. Töölönlahti ansaitsee tätä parempaa.
Kirjoitus julkaistu kolumnina Töölöläisessä 12.11.2023
19.6.2023
Valtuustokauden alussa Helsingin kaupunki asetti tavoitteekseen poistaa asunnottomuus vuoteen 2025 mennessä. Lähdimme määrätietoisin askelin kohti tavoitetta. Kun valtuustokausi lähenee puolta väliä, missä mennään etenemisen kanssa?
Vuonna 2022 Helsingissä oli 47 prosenttia vähemmän yksineläviä asunnottomia ja 38 prosenttia vähemmän asunnottomia perheitä ja pariskuntia kuin vuonna 2019.
Olen iloinen niiden satojen ihmisten puolesta, joilla on nyt koti. Erityisen iloinen olen siitä, että pitkäaikaisasunnottomien määrää saatiin vähennettyä neljänneksellä.
Tätä vauhtia Helsinki saavuttaa tavoitteensa asunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2025 mennessä. Puolikas urakasta on vielä jäljellä. Siksi käsittelyssä on jo uusi asunnottomuusohjelma.
Seuraavaksi tavoitteena on, että vuoden 2023 lopussa yksin eläviä helsinkiläisiä asunnottomia on 700 ja vuoden 2024 lopussa yksineläviä helsinkiläisiä asunnottomia on 300. Asunnottomien perheiden ja pariskuntien osalta tavoitteena on, että vuoden 2023 lopussa asunnottomia on 50 ja vuoden 2024 lopussa helsinkiläisiä asunnottomia perheitä ja pariskuntia on 20.
Asunnottomuuden poistamiseksi käytössä on useita erilaisia toimia, joista tärkeimmät liittyvät asuntotuotantoon, ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen sekä pitkäaikaisasunnottomien palveluihin.
Asuntotuotannon täytyy yksinkertaisesti olla riittävää, jotta asuntoja voidaan kohdentaa erityisesti asunnottomille ja asunnottomuusuhan alla oleville.
Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen osalta korostuvat asumisneuvonnan kehittäminen, asunnottomuusajan lyhentäminen ja asunnonsaannin nopeutuminen sekä lastensuojelun jälkihoitoasiakkaiden palveluiden kehittäminen.
Pitkäaikaisasunnottomien palveluissa korostuu niiden oikea-aikaisuus ja tavoittavuus. Pitkäaikaisasunnottomuuteen liittyy usein puutteita asumisen taidoissa. Asumisen taitoja tulee voida ”harjoitella” Asunto ensin -yksiköissä, ja kun asuminen sujuu, asiakkaan on voitava joustavasti siirtyä kevyempiin asumismuotoihin. Nämä prosessit pitää saada mahdollisimman sujuviksi.
Tavoittelemme sitä, että vuoden 2025 loppuun mennessä asunnottomuus on käytännössä kokonaan poistettu Helsingistä. Tavoite asetettiin kahdesta syystä. Koska se on oikein, ja koska se on mahdollista.
Hyvinvointiyhteiskunta ei ole valmis tai saavuttanut tavoitteitaan niin kauan, kuin yhdeltäkin meistä puuttuu asunto. Jokaisella meistä pitää olla oma koti, jonka seinät tuovat vakautta ja turvaa elämän kuohunnalta. Paikka, jossa on mahdollisuus pysähtyä ja rauhoittua, kerätä voimaa.
Sosiaalista vastuuta kannetaan parhaiten siten, että jokaisella on katto pään päällä. Kaikki elämän muut haasteet ovat helpommin ratkaistavissa, kun ei tarvitse miettiä, missä nukkuu yönsä.
Asunnottomuutta torjuvaa työtä on Helsingissä tehty pitkään ja määrätietoisesti. Siksi tavoite asunnottomuuden poistamisesta kokonaan on mahdollinen. Se on vaikea ja kunnianhimoinen, mutta mahdollinen.
Olemme kaksi vuosikymmentä vähentäneet määrätietoisesti asunnottomuutta ja alamme olla tilanteessa, jossa voimme poistaa sen kokonaan. Jos jokin on oikein ja mahdollista, se täytyy tehdä. Jokaiselle asunnottomalle on löydettävä koti.
Helsingin ja suurten kaupunkien lisäksi valtion on nyt aika ottaa seuraava askel. Valtion on otettava työn alle pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen koko Suomesta seuraavan hallituskauden aikana.
Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 18.6.2023.
