26.1.2023
Jälleen kerran perussuomalaiset ovat ilmoittaneet julkisesti kannattavansa EU-eroa. Tavoite on hyytävä.
Sinänsä tämä on ollut heidän ohjelmiinsa kirjoittama ja ääneen lausumansa linja jo useita vuosia. Asian vahva esiin nostaminen ja linjan muuttumattomuus tämän päivän tilanteessa osoittaa heiltä kuitenkin täydellistä vastuuttomuutta – ja on suorastaan vaarallinen.
Ensimmäinen kysymys, joka Riikka Purran tämän päivän puheiden jälkeen herää, on: Eikö viime vuosi opettanut mitään?
Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Euroopassa on jatkunut pian vuoden. Nyt jos koskaan tarvitaan kokonaista ja yhtenäistä EU:ta vastavoimaksi totalitarismille ja agressiolle. Imperialistisille valloitushaluille ja julmille siviilien kärsimyksille.
EU:ta on tarvittu Ukrainan tueksi – mutta meidän suomalaisten näkökulmasta myös Suomen turvaksi. Jos joku niin Euroopan reunavaltio Suomi tarvitsee vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa. EU on meille turvallisuuspoliittinen valinta, arvovalinta ja talouspoliittinen valinta.
Kukaan ei väitä, että EU olisi täydellinen. Erimielisyyksiä, ongelmia ja yhteensovittamista riittää. Kun Eurooppaa tarkastelee kuitenkin päivänpoliittisia kysymyksiä suuremmassa mittakaavassa voi jokainen havaita miten paljon turvallisuutta, vaurautta ja vakautta EU on tarjonnut niin Suomelle kuin koko Euroopalle. Yksittäisen EU-sääntelyn optimaalisuus on tämän rinnalla toissijaista.
On vaikeaa ymmärtää, että miten perussuomalaisten maalailema sulkeutunut ja ulos jättäytyvä Suomi pärjäisi maailmassa, jossa suuret tahtovat retuuttaa pieniä tahtonsa mukaan. Maailmassa, jossa liittolaiset ovat kullan arvoisia. Isänmaan etu on olla omiemme joukossa.
Kyse ei ole vain rauhasta. Kyse on yhtenäisyydestä. Olemme Euroopassa kykeneväisiä edistämään vapautta, oikeusvaltiota, ilmastonmuutoksen torjuntaa, yksityisyydensuojaa ja vapaakauppaa koko maailmassa. Kaikki tämä onnistuu vain, koska sen voidaan tehdä riittävän yhteisellä äänellä ja riittävän yhtenäisillä teoilla. Keskinäisriippuvuutemme on voimavara.
Kyse on myös taloudesta. EU-jäsenyys on myös siitä näkökulmasta Suomen kansallisen edun mukaista. Euroopan perusvapaudet ovat tarjonneet suomalaisille yrityksille pääsyn merkittäville markkinoille ja mahdollistavat osallistumisen päätöksentekoon ja lainsäädännön koordinointiin EU:n laajuisissa kysymyksissä.
Euroopan Unioni osoittaa juuri tässä maailmanajassa tarpeellisuutensa ja merkityksensä enemmän kuin pitkään aikaan. Vain yhdessä ratkomme aikamme ongelmat.
17.1.2023
Oletteko valmiita säilyttämään ”pohjoismaisen veroasteen”? Miksi Kokoomus haluaa politiikassa ajaa vain vuorineuvoston veronalennuksia? Onko verotuksella muka oikeasti väliä?
Edellä vain muutama viime päivinä politiikan puheenvuoroissa heitelty kysymys verotusta koskien. Verotus on vauhtia ottavassa vaalikeskustelussa esillä – ja hyvä niin. Onhan kysymys jokaiselta meistä pois kerättävistä rahoista. On politiikan ydinkysymyksiä paljon, miksi ja mihin tarkoitukseen niitä kerätään.
Vuorineuvosten veronalennukset on tietenkin herkullinen populistinen heitto. Se taisi olla pääministerimme tarkoituskin. Moni voi jo sielunsa silmin nähdä smokkiin pukeutuneen ivallisesti hymyilevän vuorineuvoskarikatyyrin pitämässä ylenpalttisia pitoja veronalennuksilla saamillaan lisätuloilla.
Todellisuus on kuitenkin päinvastainen. Heitoillaan pääministeri ei itseasiassa pilkkaa vuorineuvoksia vaan ylenkatsoo tavallisten suomalaisten työntekoa ja pärjäämistä. Sillä siitä kokoomuksen veronalennusesityksissä on kyse: työssäkäyvien suomalaisten oman talouden liikkumavaran kasvattamisesta. Kyse on opettajien, insinöörien, sosiaalityöntekijöiden, tilintarkastajien ja tehdastyöntekijöiden palkasta.
Kokoomuksen veronalennukset osoitetaan kaikkiin tuloluokkiin – ja itseasiassa painottaen pieni- ja keskituloisia. Esitetystä miljardin euron verovähennyksestä 200 miljoonaa euroa kohdistettaisiin pelkästään työtulovähennykseen. Kokoomuksen veropolitiikalla kannustin tehdä ja ottaa vastaan työtä kasvaisi kaikissa tuloluokissa, mutta erityisesti matalatuloisilla.
Oma kysymyksensä on vielä marginaalivero eli kuinka paljon lisätyötunnista jää käteen. Karkeasti sanottuna jokaisesta lisätyötunnista, jonka esimerkiksi sairaanhoitaja tai insinööri tekee, maksaa hän tällä hetkellä puolet veroa. Ansiotuloverotuksen todella kireästä progressiosta kertoo se, että jo alle maan mediaanituloilla marginaaliveroaste nousee 50 prosentin tasolle.
Vastaamatta jäi vain, missä edellä kummittelivat vuorineuvokset? Ellei sitten titteleitä ole ruvettu jakamaan urakalla.
Inflaatio ja koronnousu kurittavat kotitalouksien ostovoimaa. Läpi puoluekentän ilmaistaan huolta ihmisten ostovoimasta. Siksi onkin aivan erityisen hämmentävää, että kokoomus on varsin yksin jäänyt puolustamaan veronalennuksia. Ne kun olisivat itseasiassa ilmeisin työkalu kotitalouksien tilanteen parantamiseen. Ei auta kuin kummeksia, miksi vasemmistopuolueet näyttävät pysyvästi luopuneen työntekijöiden verotaakasta huolehtimisesta.
EU-maista esimerkiksi Saksassa on myös ymmärretty veronalennukset keinona parantaa ostovoimaa. Kuka ikinä väittääkin, että ”ei toimi Suomessa”, saisi myös perustella näkemyksensä. Valitettavasti, koska veronalennukset eivät sovi puoluekentän vasemmalle puolelle, niin tyypillinen ratkaisu onkin luoda verovaroilla tuotettu tuki ihmisille. Sen lisäksi, että on kummallista kierrättää veronmaksajien omaa rahaa takaisin heille verottajalta, kohdistuvat tuet myös valitettavan heikosti.
Eikö kuitenkin olisi parempi, että työssäkäyvät keskituloiset ihmiset voisivat vastata talouden shokkeihin ennen kaikkea omalla työllään yhteiskunnan tukiaisten sijaan?
11.1.2023
2,4 miljardia. Se on julmetun paljon rahaa jopa julkisessa taloudessa. Se vastaa 39,3 % koko puolustusbudjetistamme, 2,8 kertaa poliisin määrärahat tai 4,8 kertaa oikeuslaitoksen määrärahat.
Se on nyt myös valtion velastaan vuosittain maksamien korkomenojen suuruus. Valtionvarainministeriö on juuri vahvistanut, että valtion korkomenoarvio kasvaa 900 miljoonalla eurolla aiemmin arvioidusta. Ja kuten olemme viimeisen puolen vuoden aikana huomanneet, korkokäyrät ovat sojottaneet ylös – eivät alaspäin. Vielä kovempi hintalappu velallle on siis vasta edessä.
Velasta varoittelu on ollut viime vuosien talouspoliittisessa keskustelussa valitettavan epämuodikasta. Intoutuivatpa jotkut vasemmistolaiset talouspohdiskelijat intoilemaan julkisen velan määrän totaalisesta merkityksettömyydestä. Velkakriittisyyttä suomittiin taantumukselliseksi nihilismiksi ja vaateena oli painaa kaasua – ja vekseleitä.
Valitettavasti velkausko ei jäänyt vain teoreettiseksi pohdinnaksi, vaan ensin Rinteen ja myöhemmin Marinin hallitus ottivat sen tärkeimmäksi opinkappaleekseen. Kun nyt velkakeskustelussa nostetaan esiin korona ja Venäjän hyökkäys, unohdetaan, että ennen kuin näistä kriiseistä oli kuultukaan, hallitusjoukko kokoontui säätytalolle jakamaan miljardeja kunkin lemmikkihankkeisiin.
Sanotaan se siis vielä selvästi: Reipas velkaantuminen ei siis ollut olosuhteiden pakko – se oli nykyhallituksen aktiivinen päätös.
Tänä keväänä on aika muuttaa suuntaan. Velkaantumistahti on saatava pysähtymään ja velkaantuminen taittumaan. On rakennettava sellaista tulevaisuutta, jossa velkaa myös lyhennetään, ei vain oteta. Näin, vaikka tällaisen järkeen käyvän vaateen esittäminen tuntuu nykypolitiikan todellisuudessa lähes vallankumouksellisella.
Velkavastaisuudessa ja julkisen talouden tasapainon tavoittelussa on nimittäin kyse turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vain vahva valtiontalous luo mahdollisuuden liikkumavapauden säilyttämiseen kriisien iskiessä. Vain vahva valtiontalous varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen ja heikoimmista huolehtimisen. Vain vahva valtiontalous takaa edellytykset investoida tulevaisuuteen.
Tästä on kysymys myös Kokoomuksen eilisessä välikysymyksessä.
Suomalaiset ovat onneksi fiksu kansa. Ymmärrys edellisestä on vahvasti jaettu. Valtaosa vaatii valtiontalouden tasapainottamista. Kaksi kolmasosaa myös pitää ensisijaisena keinona siihen menojen vähentämistä. Samoin yli kaksi kolmasosaa vastustaa talouden tasapainottamista verotusta kiristämällä. Tämän peruslinjan on näyttävä kevään vaaleissa ja tulevan hallituksen ohjelmassa.