11.1.2023
Nyt on kohtalon hetki – velkaantuminen on saatava pysähtymään
2,4 miljardia. Se on julmetun paljon rahaa jopa julkisessa taloudessa. Se vastaa 39,3 % koko puolustusbudjetistamme, 2,8 kertaa poliisin määrärahat tai 4,8 kertaa oikeuslaitoksen määrärahat.
Se on nyt myös valtion velastaan vuosittain maksamien korkomenojen suuruus. Valtionvarainministeriö on juuri vahvistanut, että valtion korkomenoarvio kasvaa 900 miljoonalla eurolla aiemmin arvioidusta. Ja kuten olemme viimeisen puolen vuoden aikana huomanneet, korkokäyrät ovat sojottaneet ylös – eivät alaspäin. Vielä kovempi hintalappu velallle on siis vasta edessä.
Velasta varoittelu on ollut viime vuosien talouspoliittisessa keskustelussa valitettavan epämuodikasta. Intoutuivatpa jotkut vasemmistolaiset talouspohdiskelijat intoilemaan julkisen velan määrän totaalisesta merkityksettömyydestä. Velkakriittisyyttä suomittiin taantumukselliseksi nihilismiksi ja vaateena oli painaa kaasua – ja vekseleitä.
Valitettavasti velkausko ei jäänyt vain teoreettiseksi pohdinnaksi, vaan ensin Rinteen ja myöhemmin Marinin hallitus ottivat sen tärkeimmäksi opinkappaleekseen. Kun nyt velkakeskustelussa nostetaan esiin korona ja Venäjän hyökkäys, unohdetaan, että ennen kuin näistä kriiseistä oli kuultukaan, hallitusjoukko kokoontui säätytalolle jakamaan miljardeja kunkin lemmikkihankkeisiin.
Sanotaan se siis vielä selvästi: Reipas velkaantuminen ei siis ollut olosuhteiden pakko – se oli nykyhallituksen aktiivinen päätös.
Tänä keväänä on aika muuttaa suuntaan. Velkaantumistahti on saatava pysähtymään ja velkaantuminen taittumaan. On rakennettava sellaista tulevaisuutta, jossa velkaa myös lyhennetään, ei vain oteta. Näin, vaikka tällaisen järkeen käyvän vaateen esittäminen tuntuu nykypolitiikan todellisuudessa lähes vallankumouksellisella.
Velkavastaisuudessa ja julkisen talouden tasapainon tavoittelussa on nimittäin kyse turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Vain vahva valtiontalous luo mahdollisuuden liikkumavapauden säilyttämiseen kriisien iskiessä. Vain vahva valtiontalous varmistaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen ja heikoimmista huolehtimisen. Vain vahva valtiontalous takaa edellytykset investoida tulevaisuuteen.
Tästä on kysymys myös Kokoomuksen eilisessä välikysymyksessä.
Suomalaiset ovat onneksi fiksu kansa. Ymmärrys edellisestä on vahvasti jaettu. Valtaosa vaatii valtiontalouden tasapainottamista. Kaksi kolmasosaa myös pitää ensisijaisena keinona siihen menojen vähentämistä. Samoin yli kaksi kolmasosaa vastustaa talouden tasapainottamista verotusta kiristämällä. Tämän peruslinjan on näyttävä kevään vaaleissa ja tulevan hallituksen ohjelmassa.