30.1.2023
Meilahden mäki ja sen sairaalat ovat varmasti valtaosalle meistä tuttu paikka. Yhdelle ilosta, toisille surusta, kolmannelle arkisesta rinnakkain elosta. Monille – kuten itselleni – se muistuttaa näistä kaikista. Sanotaanpa niinkin, että jos jossain Suomessa on sydänkohtaus saatava, kannattaa se saada Töölössä. Maailman luokan apu on nopeasti paikalla ja saatavilla.
Meilahden sairaala-alue ottaa taas uuden ison kehitysaskeleen, kun uusi Siltasairaala avataan. Sairaala vihittiin virallisesti käyttöön viime viikolla. Kyseessä on HUS:n historian kallein sairaalahanke. Kokonaisuudessaan sairaalan rakentaminen on maksanut yli 300 miljoonaa euroa. Hankkeen eteen on tehty töitä yli kymmenen vuotta.
Siltasairaalasta löytyy mm. 16 leikkaussalia, 58 tehohoitopaikkaa ja uutta hyvin modernia teknologiaa. Meille helsinkiläisille kyse on kuitenkin ennen kaikkea yhä laadukkaammasta ja korkeatasoisemmasta hoidosta. Siltasairaalassa tehdään töitä, kun todella on kiire. Sairaalaan muuttaa suurin osa Töölön sairaalan nykyisistä toiminnoista, muun muassa ortopedia, traumatologia ja neurokirurgia.
On hyvä muistaa, että tämän uuden sairaalan tulo nimenomaan Meilahteen ei ollut itsestäänselvyys. Helsingin ja HUS:n päättäjät ovat tehneet yhdessä virkajohdon ja esimerkiksi Helsingin yliopiston kanssa asian eteen merkittävästi töitä. Oli todellinen vaihtoehto, että uusi sairaala olisi syntynyt ”kehätievyöhykkeelle” kauas Meilahdesta.
HUS:n keskeisten toimintojen kokoamisella juuri Meilahteen on hoidon ohella laajempi merkitys koko Helsingille. Yliopistollinen sairaalaklusteri yhdessä yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa synnyttää mahdollisuuksia yhä uudelle tutkimukselle, kehitykselle ja innovaatioille. Se sekä luo yhä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa tulevaisuuden hoitoa sekä houkuttelee investointeja ja synnyttää uutta yritystoimintaa.
HUS:n yliopistosairaalaroolin ja vahvan tutkimus- ja opetusyhteistyön varmistaminen vaatii jatkuvaa työtä. Yksi murrosvaihe oli sote-uudistuksen myötä tapahtunut – ja monille varmasti huomiotta jäänyt – HUS:n perustaminen uudelleen, kun kuntayhtymästä siirryttiin Helsingin ja Uudenmaan hyvinvointialueiden omistamaan uuteen yhtymään. Tässä yhteydessä myös HUS:n perussopimus neuvoteltiin uudelleen. Näissä neuvotteluissa pidin itse tärkeänä, että Helsingin yliopiston vahva edustus HUS:n hallituksessa turvataan. Tämä sai onneksi vahvaa kannatusta yli puoluerajojen.
Seuraava iso kysymys on valtakunnallinen yliopistosairaalarahoituksen turvaaminen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että opetuksen ja tutkimuksen vaikutus yliopistosairaalassa kasvattavat kustannuksia noin kymmenen prosenttia. Hallitus on antanut asian korjaamiseksi eduskunnalle esityksen. Toivon todella, että päätökset asiasta ehditään saada vielä tällä vaalikaudella, jotta yliopistosairaalassa tehtävän tutkimuksen ja opetuksen rahoitus on ensi vuoden alusta kunnossa.
Maailman parhaimpiin kuuluva yliopistollinen sairaala on yksi helsinkiläisistä ylpeydenaiheista. Siitä hyötyy tiede ja tutkimus, elinkeinoelämä sekä ennen kaikkein vaativinta hoitoa tarvitsevat helsinkiläiset ja kaikki suomalaiset. Pidetään tästä kiinni.
Kolumni julkaistu alunperin Töölöläisessä 29.1.2023
26.1.2023
Jälleen kerran perussuomalaiset ovat ilmoittaneet julkisesti kannattavansa EU-eroa. Tavoite on hyytävä.
Sinänsä tämä on ollut heidän ohjelmiinsa kirjoittama ja ääneen lausumansa linja jo useita vuosia. Asian vahva esiin nostaminen ja linjan muuttumattomuus tämän päivän tilanteessa osoittaa heiltä kuitenkin täydellistä vastuuttomuutta – ja on suorastaan vaarallinen.
Ensimmäinen kysymys, joka Riikka Purran tämän päivän puheiden jälkeen herää, on: Eikö viime vuosi opettanut mitään?
Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Euroopassa on jatkunut pian vuoden. Nyt jos koskaan tarvitaan kokonaista ja yhtenäistä EU:ta vastavoimaksi totalitarismille ja agressiolle. Imperialistisille valloitushaluille ja julmille siviilien kärsimyksille.
EU:ta on tarvittu Ukrainan tueksi – mutta meidän suomalaisten näkökulmasta myös Suomen turvaksi. Jos joku niin Euroopan reunavaltio Suomi tarvitsee vahvaa ja yhtenäistä Eurooppaa. EU on meille turvallisuuspoliittinen valinta, arvovalinta ja talouspoliittinen valinta.
Kukaan ei väitä, että EU olisi täydellinen. Erimielisyyksiä, ongelmia ja yhteensovittamista riittää. Kun Eurooppaa tarkastelee kuitenkin päivänpoliittisia kysymyksiä suuremmassa mittakaavassa voi jokainen havaita miten paljon turvallisuutta, vaurautta ja vakautta EU on tarjonnut niin Suomelle kuin koko Euroopalle. Yksittäisen EU-sääntelyn optimaalisuus on tämän rinnalla toissijaista.
On vaikeaa ymmärtää, että miten perussuomalaisten maalailema sulkeutunut ja ulos jättäytyvä Suomi pärjäisi maailmassa, jossa suuret tahtovat retuuttaa pieniä tahtonsa mukaan. Maailmassa, jossa liittolaiset ovat kullan arvoisia. Isänmaan etu on olla omiemme joukossa.
Kyse ei ole vain rauhasta. Kyse on yhtenäisyydestä. Olemme Euroopassa kykeneväisiä edistämään vapautta, oikeusvaltiota, ilmastonmuutoksen torjuntaa, yksityisyydensuojaa ja vapaakauppaa koko maailmassa. Kaikki tämä onnistuu vain, koska sen voidaan tehdä riittävän yhteisellä äänellä ja riittävän yhtenäisillä teoilla. Keskinäisriippuvuutemme on voimavara.
Kyse on myös taloudesta. EU-jäsenyys on myös siitä näkökulmasta Suomen kansallisen edun mukaista. Euroopan perusvapaudet ovat tarjonneet suomalaisille yrityksille pääsyn merkittäville markkinoille ja mahdollistavat osallistumisen päätöksentekoon ja lainsäädännön koordinointiin EU:n laajuisissa kysymyksissä.
Euroopan Unioni osoittaa juuri tässä maailmanajassa tarpeellisuutensa ja merkityksensä enemmän kuin pitkään aikaan. Vain yhdessä ratkomme aikamme ongelmat.
17.1.2023
Oletteko valmiita säilyttämään ”pohjoismaisen veroasteen”? Miksi Kokoomus haluaa politiikassa ajaa vain vuorineuvoston veronalennuksia? Onko verotuksella muka oikeasti väliä?
Edellä vain muutama viime päivinä politiikan puheenvuoroissa heitelty kysymys verotusta koskien. Verotus on vauhtia ottavassa vaalikeskustelussa esillä – ja hyvä niin. Onhan kysymys jokaiselta meistä pois kerättävistä rahoista. On politiikan ydinkysymyksiä paljon, miksi ja mihin tarkoitukseen niitä kerätään.
Vuorineuvosten veronalennukset on tietenkin herkullinen populistinen heitto. Se taisi olla pääministerimme tarkoituskin. Moni voi jo sielunsa silmin nähdä smokkiin pukeutuneen ivallisesti hymyilevän vuorineuvoskarikatyyrin pitämässä ylenpalttisia pitoja veronalennuksilla saamillaan lisätuloilla.
Todellisuus on kuitenkin päinvastainen. Heitoillaan pääministeri ei itseasiassa pilkkaa vuorineuvoksia vaan ylenkatsoo tavallisten suomalaisten työntekoa ja pärjäämistä. Sillä siitä kokoomuksen veronalennusesityksissä on kyse: työssäkäyvien suomalaisten oman talouden liikkumavaran kasvattamisesta. Kyse on opettajien, insinöörien, sosiaalityöntekijöiden, tilintarkastajien ja tehdastyöntekijöiden palkasta.
Kokoomuksen veronalennukset osoitetaan kaikkiin tuloluokkiin – ja itseasiassa painottaen pieni- ja keskituloisia. Esitetystä miljardin euron verovähennyksestä 200 miljoonaa euroa kohdistettaisiin pelkästään työtulovähennykseen. Kokoomuksen veropolitiikalla kannustin tehdä ja ottaa vastaan työtä kasvaisi kaikissa tuloluokissa, mutta erityisesti matalatuloisilla.
Oma kysymyksensä on vielä marginaalivero eli kuinka paljon lisätyötunnista jää käteen. Karkeasti sanottuna jokaisesta lisätyötunnista, jonka esimerkiksi sairaanhoitaja tai insinööri tekee, maksaa hän tällä hetkellä puolet veroa. Ansiotuloverotuksen todella kireästä progressiosta kertoo se, että jo alle maan mediaanituloilla marginaaliveroaste nousee 50 prosentin tasolle.
Vastaamatta jäi vain, missä edellä kummittelivat vuorineuvokset? Ellei sitten titteleitä ole ruvettu jakamaan urakalla.
Inflaatio ja koronnousu kurittavat kotitalouksien ostovoimaa. Läpi puoluekentän ilmaistaan huolta ihmisten ostovoimasta. Siksi onkin aivan erityisen hämmentävää, että kokoomus on varsin yksin jäänyt puolustamaan veronalennuksia. Ne kun olisivat itseasiassa ilmeisin työkalu kotitalouksien tilanteen parantamiseen. Ei auta kuin kummeksia, miksi vasemmistopuolueet näyttävät pysyvästi luopuneen työntekijöiden verotaakasta huolehtimisesta.
EU-maista esimerkiksi Saksassa on myös ymmärretty veronalennukset keinona parantaa ostovoimaa. Kuka ikinä väittääkin, että ”ei toimi Suomessa”, saisi myös perustella näkemyksensä. Valitettavasti, koska veronalennukset eivät sovi puoluekentän vasemmalle puolelle, niin tyypillinen ratkaisu onkin luoda verovaroilla tuotettu tuki ihmisille. Sen lisäksi, että on kummallista kierrättää veronmaksajien omaa rahaa takaisin heille verottajalta, kohdistuvat tuet myös valitettavan heikosti.
Eikö kuitenkin olisi parempi, että työssäkäyvät keskituloiset ihmiset voisivat vastata talouden shokkeihin ennen kaikkea omalla työllään yhteiskunnan tukiaisten sijaan?
