Keskustan paraatipaikalle uutta, arvoistansa käyttöä

Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo sekä koko kaupunkikuvaamme ja keskustan tulevaa elinvoimaa määrittävä satamaratkaisu etenevät.

Viime viikolla kaupunginvaltuusto päätti pääomittaa arkkitehtuuri- ja designmuseota varten perustettua säätiötä 60 miljoonalla eurolla. Valtiolta tulee samansuuruinen sijoitus ja yksityistä rahaa vielä 30 miljoonaa. Kyseessä on varmasti yksi 2020-luvun merkittävimpiä sijoituksia suomalaiseen kulttuuripääomaan.

Olemme syystä olleet Suomessa ylpeitä sekä muotoiluosaamisestamme että huippuarkkitehtiemme kädenjäljestä. Merkitykseensä nähden muotoilun ja arkkitehtuurin soisi olevan kansallisestikin suuremman ja kansainvälisesti näkyvämmän arvostuksen kohde. Vahvuuksista ammentaminen on myös matkailussa usein voittava strategia.

Museohanke sai alkunsa vuonna 2018. Silloin kaupunki, valtio ja sen museot totesivat yhteistuumin, että arkkitehtuurin ja designin yhdistävä museo sopisi oivallisesti Helsingin paraatipaikalle Etelärantaan, jonka tontti on odottanut arvoistansa käyttöä.

Kaupunki ja valtio sekä museotoimijat ovat vieneet hanketta johdonmukaisesti eteenpäin. Hanke on edennyt, vaikka valtion ja kaupungin poliittiset päätöksentekijät ovat välissä ehtineet vaihtua useampaankin kertaan.

Museorakennuksesta itsestään tullaan järjestämään kansainvälinen suunnittelukilpailu. Uskon, että kilpailutuksella saadaan arkkitehtuurisesti korkeatasoinen museokokemus ja vierailijoille toimivat tilat. Vähempää ei voi vaatia. Rakennuksen on oltava jo itsessään kävijämagneetti.

Museon on vain yksi osa koko Etelärannan, Makasiinirannan ja Olympiarannan täyttä uudistumista.

Makasiininrannan suunnittelusta on jo ehditty järjestää suunnittelukilpailu – alueesta on tarkoitus syntyä vilkas, miellyttävä ja merellinen. Suunnittelussa suojellut Kauppahalli ja Olympiaterminaali säilyvät uudisrakentamisen keskellä ja museo löytää paikkansa rannalta.

Kaiken tämän tekee mahdolliseksi yksi viime valtuustokauden merkittävimmistä päätöksistä: Kaupungin satamatoiminnot on päätetty järjestellä uudelleen niin, että Tukholman liikenne keskitetään Katajanokalle ja Tallinnan liikenne Länsisatamaan. Länsisataman kasvavat liikennemäärät ohjataan uudella Länsiväylälle kulkevalla satamatunnelilla maan alta pois kaupungista. Tunneli nousisi ylös Ilmarisen talon takana olevan parkkipaikan kohdalta.

Satamatunnelista on tullut yksi kaupunkipolitiikan kuumista perunoista. On hyvä muistaa, että tunnelin rakentaminen on satamatoimintojen siirtämisen ja sitä kautta koko keskustan kehittymisen edellytys.

Jotkut yrittävät tarkoitushakuisesti kytkeä sitä koskevat päätökset Lapinlahden puiston tulevaisuuteen. Nämä on kuitenkin syytä pitää visusti erillään. Suunniteltu satamatunneli vain sivuaisi hieman Lapinlahden puiston reunaa ja vaikutukset jäisivät selkeästi nykyisen ison, puistoa halkovan kaukolämpöputken eteläpuolelle. Tämä ei vaikuttaisi puistoon tai sen käyttöön. Sen olen itsekin monesti lenkillä ”maastokatselmusta” suorittaessani todennut. 

Kaupunkiimme mahtuu hyvin maailmanluokan arkkitehtuuri- ja designmuseo, yhä elinvoimaisempi Eteläsataman alue, liikenteen haittoja vähentävä ja koko Suomen logistiikan toimivuutta varmistava satamatunneli ja virkistysmahdollisuuksia tarjoava Lapinlahden puisto. 

Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 25.2.2024


Monttuja vai nostureita?

Maanantaina olin muuraamassa HOAS:in uuden Huippu-asuinkorttelin. Kyse on Helsingin opiskelija-asuntosäätiön historian suurimmasta rakennushankkeesta. Huippu-hankkeessa Pasilaan aivan radanvarteen rakentuu uusia koteja noin neljällesadalle opiskelijalle. Moni saa uuden, modernin kodin hyvältä sijainnilta.

On erityisen hienoa, että tällaisia hankkeita saadaan liikkeelle juuri nyt. Yleinen tunnelma rakentamisessa on varsin alavireinen ja isot rakennushankkeet ovat huomattavasti aiempia vuosia harvinaisempia.

Viimeisimmät rakennusalan suhdanteen arviot syksyltä kertovat synkkiä lukuja. Rakentaminen väheni Suomessa 6–8 % vuonna 2023 ja rakentamisen määrän lasku painottuu nimenomaan asuntoihin. Erityisesti uusia ei-tuettuja asuntorakentamisprojekteja on vähän.

Rakentaminen muodostaa merkittävän osan Suomen bruttokansantuotteesta, noin 15 prosenttia vuonna 2022. Kun rakentaminen sakkaa, iskee se välillisesti koko valtiontalouteen.

Onneksi Helsingissä tilanne ei ole aivan yhtä huolestuttava kuin muualla maassa. Syyskuun arvion mukaan vuonna 2023 valmistui noin 7000 asuntoa. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma ja uusien aloitusten määrä Helsingissä on vähäinen. Rakentamisen hidastumiselle emme ole immuuneja täälläkään.

Rakennustyömaat tuskin ovat kellekään mieleen. Väitän kuitenkin, että vielä ikävämpiä kaupungin rakentumisen ja arkielämän kannalta ovat montut – puretut vanhat rakennukset, joiden tilalle ei rakennu mitään uutta. Valitettavasti juuri tällainen on tilanne esimerkiksi Töölön Sairaalan kohdalla.

Kun Töölön tapaturma-asema muutti Meilahteen uuteen Siltasairaalaan, piti tilalle tulla neljä kerrostaloa ja entisen Punaisen Ristin sairaalan sairaalarakennukselle löytää uutta käyttöä. Viime kesän kynnyksellä hanke meni kuitenkin jäihin. Kerrostalohanketta suunnitellut yhtiö luopui hankkeesta ja aloitti etsinnän uuden rakennuttajan löytämiseksi.

Syyt hankkeen pysähtymiselle ovat samat kuin kaikkialla Suomessa: rahoituksen ja rakennusmateriaalien kohonneet hinnat ja tyssännyt kysyntä. Yhtälöstä ei saa kannattavaa.

Asuntojen rakentamisen hidastumisen suurin ongelma Helsingissä siintää kuitenkin tulevaisuudessa: jos uusia asuntoja ei rakenneta, on muutaman vuoden päästä edessä merkittävä asuntopula. Väestönkasvu vaatii myös laajentamaan peruspalveluja – kouluja, päiväkoteja, liikuntamahdollisuuksia, kulttuuria sekä terveys- ja sosiaalipalveluja. Näidenkin palveluiden tarvitsemat tilat tulee saada rakentumaan.

Valtiolla on joitain suhdannepoliittisia työkaluja käytettävissään, mutta vapaarahoitteisessa asuntotuotannossa kaupungin rooli korostuu. Tammikuussa päätettiinkin väliaikaisista toimista rakentamisen vauhdittamiseksi linjaamalla helpotuksista tonttien luovutusperiaatteisiin.

Normaalisuhdanteessa kaupunki luovuttaa tontteja rakennettavaksi kaupungin omistamalla vuokratontilla, mutta nyt erityisesti kaupunkiuudistusalueilla tontteja luovutetaan myös myymällä. Toinen tärkeä toimi kokonaisuudesta on myönteinen suhtautuminen tehtyjen tonnivarausten ehtojen muutoksiin.

Juuri nyt rakentaminen sakkaa, pidemmällä aikavälillä katsoen iso kuva on selkeä: Nykyiset ja tulevat, uudet helsinkiläiset tarvitsevat asuntoja.  Ja uusia helsinkiläisiähän riittää: vuonna 2023 väestönkasvu teki uuden ennätyksen – helsinkiläisten määrä kasvoi yli 10 000 hengellä. Kasvavassa ja kehittyvässä kaupungissa näkyy nostureita – mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 28.1.2024


Koivisto ansaitsee arvostuksensa

Mauno Koiviston virallinen muistomerkki paljastettiin edesmenneen presidentin satavuotissyntymäpäivänä Helsingissä. Pikkuparlamentin puistossa sijaitseva Kirsi Kaulasen teos kulkee nimellä Välittäjä. Koivisto oli omana aikanaan mies paikallaan. Alexander Stubbia mukaillen Koivisto piti osaltaan huolen siitä, ettei kylmä sota muuttunut kuumaksi.

Eivätkä Koiviston ansiot olleet vain ulkopoliittisia. Hänen ajassaan Suomi tarvitsi presidenttiä, joka rakentaa ja vahvistaa parlamentarismia Urho kekkosen pitkän lähes yksinvaltaisen valtakauden jälkeen – ja sellaisen Suomi myös sai.

Omana aikanaan Koivisto johti Suomea määrätietoisesti kohti länttä. Länsisuuntausta edistettiin maltilla ja rauhallisuudella, joka mahdollisti askeltamisen eteenpäin Neuvostoliiton tarkkailevan silmän alla. Toisinaan edellytettiin myös rohkeita otteita ja toimintaa. Koivisto osasi toimia silloin kun aika tarjosi siihen mahdollisuuden. Koivisto muistetaan Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloiden yksipuolisesta mitätöinnistä, irtisanoutumisesta YYA sopimuksesta sekä EU-jäsenyyden edistämisestä. Nämä aiheuttivat nurinaa Venäjän suunnalta, mutta rohkeus kannatti.

Viisaalta valtionjohtajalta vaaditaankin määrätietoisuutta ja kylmiä hermoja. Tasavallan presidentti Niinistön sanoin, nopearytmisessä maailmassa on entistäkin arvokkaampaa tietää milloin kiiruhtaa, milloin malttaa.

Kukaan suurta vastuuta kantanut tuskin on vailla tahroja tai täydellinen. Koivisto muistetaan myös kiistanalaisista Neuvostoliittoa myötäilleistä lausunnoista Baltian maiden itsenäistymisen aikaan. Moni on myös todennut liian pitkään jatkuneen vahvan markan puolustamisen olleen taloudellisesti vahingollista. Välittämisen tai isänmaan asian edistämisen palon puutteesta ei Koivistoa kuitenkaan kukaan voi rehellisin mielin syyttää.

Suomalainen yhteiskunta voi olla kiitollinen siitä elämäntyöstä, jonka Koivisto antoi isänmaalle, oli kyse sitten valtion asioiden hoidosta tai rintamapalveluksesta.

Symboliikalla ja kansakunnan historian muistamisella on kansallisesti merkittävä arvo. Helsingistä löytyykin runsaasti muistomerkkejä entisille presidenteille. Pronssista valettu sotilaan virkapukuun sonnustautunut marsalkka Mannerheim ratsunsa selässä hallitsee katseellaan Helsingin pääväylää Mannerheimintiellä. Klassisemmat muotokuvat Kyösti Kalliosta Ståhlbergiin määrittävät Eduskunnan rakennuksen kulmia, kun modernimmat teokset Risto Rytin tai Kekkosen muistomerkeistä taas koristavat keskustan puistoja.

Perinteen mukaisesti kaikista edesmenneistä tasavallan presidenteistä on toteutettu virallinen muistomerkki, joka on valmistuttuaan lahjoitettu Helsingille. Ei ole sattumaa, että muistomerkit ovat monumentaalisen kokoisia ja sijoittuvat keskeisille paikoille.

Valtiomme historiasta saakin yllättävän kattavan ymmärryksen käymällä lyhyellä kävelyllä Etu-Töölössä ja tutustumassa ympäröivien patsaiden taustalla oleviin tarinoihin.

Suomen ulkopolitiikassa valtioviisaus on noussut jälleen korkeimpaan arvoonsa – Venäjän aggressiivisen toiminnan seurauksena Euroopan mantereella soditaan täysimääräisesti. Hybirdimuotojakin sodankäynnille on. Juuri nyt ihmisiä käytetään välineinä suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden vakauden hajottamiseen. Vaaditaan jälleen samaa maltin ja määrätietoisuuden yhdistelmää, jota Koivisto aikanaan osoitti.

Historian ja nykyhetken välillä yksi asia on kuitenkin toisin. Emme enää tasapainoile idän ja lännen välissä, Suomi on ottanut luontevan paikkansa niin Euroopan Unionissa kuin viimein puolustusliitto Natossa.

Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 3.12.2023