25.9.2022
Lähes jokainen aviisi maassa tarjoaa sähkön ja lämmön säästövinkkejä. Yksittäiset suomalaiset kertovat haastatteluissa omat keinonsa energiakustannusten hillitsemiseksi. Itsekin olen säätänyt kylpyhuoneen lattialämpöä pienemmälle ja alkanut aiempaa useammin vilkuilemaan sähköyhtiön aplikaatiota. Lienee vähemmistö, jolle oman sähkösopimuksen hintataso ja kesto ei ole lyönyt poikkeuksellisen kirkkaasti tietoisuuteen.
Mieleeni jäi erityisesti oululainen perheenisä, joka kertoi perheensä saaneen aikaan listan toimia, joilla heidän on mahdollista laskea sähkönkulutustaan useilla tuhansilla kilowattitunneilla vuodessa. Esimerkki osoittaa, että omaa sähkön kulutusta perkaamalla on mahdollisuus saada näkyviä tuloksia aikaiseksi.
Meille kerrostaloasujille ei koivuklapien kasaamisesta ole iloa, mutta moneen toimeen voimme mekin tarttua. Valtakunnan virallinen sähkönsäästökampanja neuvoo erityisesti alentamaan huonelämpötilaa ja pidättäytymään tarpeettomasti energian kulutuksesta arkiaamuisin ja arki-iltapäivisin.
Yllättäen eetteriin pamahtaneet julkisen vallan säästönsähkökampanjat saattavat ensin hätkähdyttää – hätkähdyttivät ainakin itseäni – mutta ovat osa tätä erikoista aikaa. Jos vielä hetki sitten energian säästö oli globaalia ympäristö- ja ilmastovastuuta, on niistä tänään tullut kukkarokysymys, huoltovarmuutta ja turvallisuuspolitiikkaa.
Yksilötason lisäksi sama filosofinen muutos koskee kaupungin ilmastotoimia. Meillä on jo pitkään ollut käynnissä päästövähennysohjelma. Erityisesti Helsingin energiatuotannon ohjaaminen irti nyt rajusti kallistuvista ja saatavuudeltaan heikoista fossiilisista kohti kotimaisia ja päästöttömiä energialähteitä on ollut viisasta. Hiilineutraali Helsinki -tavoitteen pohjata tehdyistä päätöksistä on suuri hyöty juuri nyt, kun kaikilta vaaditaan nopeita toimia.
Kaupunki on iso energian käyttäjä itsekin. Siksi olemme aloittaneet työn, jossa käydään käydä tarkkaan läpi kaupungin kiinteistöjen ja palveluiden sähkön- ja lämmönkulutus. Kysymys on kaupungillekin rahasta, sillä kohonneet energiakustannukset aiheuttavat paineita peruspalveluiden rahoitukselle.
Kaupunki käy läpi omat palvelurakennuksensa ja alentaa mahdollisuuksien mukaan niiden sisälämpötilaa. Lämpötilojen säätämisen lisäksi arvioidaan ja toteutetaan ilmanvaihto-, tiivistys- ja energiatehokkuusremontteja, joita on mahdollista tehdä vielä ennen talvea. Tasapainoiltavaakin riittää. Kun yleisten alueiden valaistuksesta ja rakennusten ylläpidosta säästetään, pitää löytää sellainen taso, joka ei heikennä yleistä turvallisuutta tai rakennuskannan ja sisäilman laatua.
Kaupungin omien kiinteistöjen lisäksi on tärkeää, että kaikki kaupungin omistamat laitokset ja yhtiöt tekevät arviot ja tarvittavat säästötoimet omien kiinteistöjensä osalta. Koko Helsingin tasolla iso merkitys on esimerkiksi asuntoyhtiö Hekan tekemisillä. Kannustimien pitäisi ainakin olla kohdallaan.
Sähkömarkkinoiden toimintatapa on luonut tilanteen, jossa kukkaromme ja järjestelmämme kestävyys on poikkeuksellisen vahvasti yhteisissä käsissämme. En olisi vuosi sitten uskonut vuoden päästä päättäväni kolumnia teesiin: Jokaisella oikein ajastetulla pyykkikerralla ja lattialämmityksen asteella on väliä!
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 25.9.2022.
15.9.2022
Työtään lopetteleva hallitus on kunnostautunut aluepoliittisilla veivauksilla ja rahavirtojen ohjaamisella mahdollisimman kauas Kehä III:n ulkopuolelle.
Työn kruunasi syyskuun alussa käyty budjettiriihi. Kirsikkana toimi keskustan aloitteesta käynnistetty alueellisen opintolainahyvityksen kokeilu Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa. Siinä syrjäseudulle muuttavalle korkeakoulututkinnon suorittaneelle myönnetään verovapaa hyvitys, joka on jopa 8 800 euroa. Helsinkiin asettuva jää nuolemaan näppejään. Hinta 6 miljoonaa euroa.
Suuremmat rahat liikkuvat liikennepolitiikassa. Viimeisen 12 vuoden aikana pääkaupunkiseudun kunnat ovat investoineet koko Helsingin seudun ratoihin, teihin ja pääkatuihin kuusia miljardia euroa. Valtio on laittanut kolme kertaa pienemmän summan, reilut kaksi miljardia euroa. Jokaisesta kymmenestä miljoonasta pääkaupunkiseudun kunnat ovat saaneet vääntää voimalla. Vertailun vuoksi yhtä eteläpohjalaista Atrian tehdasta varten päätettiin rakentaa oma valtatieliittymä. Sikaliittymän hinta 25 miljoonaa euroa.
Infran lisäksi myös itse matkoja tuetaan. Kova tukipumppu on ollut kotimaan lentoliikenne. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tuki on ollut 31 senttiä per matka. Samaan aikaan yhdensuuntaista lentolippua ruuhkasuomen ulkopuolelle on tuettu lähes tuhat euroa kappaleelta. Toisten matkat ovat selvästi arvokkaampia kuin toisten.
Kylmäksi ei ole jättänyt sote-uudistuskaan. Kun sote-rahoitusmalli monessa osassa Suomea nostaa valtionrahoitusta, tekee se helsinkiläisten sote-palveluiden rahoitukseen loven. Asukaskohtainen leikkuri tulee täydessä mitassaan olemaan 100 euroa asukasta kohden. Yhteensä siis miinus 65 miljoonaa. Eikä unohdeta uudistuksen myötä Helsingin kassasta valtion kassaan lähteviä veroeuroja.
Kaiken tämän päälle viime aikoina on päätään nostanut keskustelu maakuntien Helsinki-vihasta. Siitä ei sentään voine hallitusta syytää.
Tämän pienen tilinpäätöksen tavoite ei ole olla valitusvirsi. Tavoitteena on konkreettisesti osoittaa, että valtakunnan politiikalla on helsinkiläisille euroilla mitattava merkitys. Sen suuntaan piirretään onneksi uusiksi jälleen ensi keväänä.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 14.9.2022.
4.9.2022
Terveysasemien tilanne erityisesti hoitoon pääsyn osalta on ollut esillä paljon myös tällä valtuustokaudella. Vierailin kesäkuussa Laajasalon, Munkkiniemen, Myllypuron ja Viiskulman terveysasemilla, ja tällä viikolla Malmin ja Paloheinän terveysasemilla. Ne ovat jokainen eri alueelta, joten jokaisen vierailun yhteydessä käytiin läpi myös saman alueen muiden terveysasemien tilanne.
Halusin saada itse kattavan kuvan tilanteesta terveysasemillamme ja viedä suoraan johtajaylilääkäreille ja ylilääkäreille viestin, että hoitoon pääsy on yksi valtuustossa ja lautakunnassa eniten esillä olevista teemoista.
Tilanne valtaosalla terveysasemista on tällä hetkellä suhteellisen haastava. Ongelmat liittyvät muun muassa työvoiman saatavuuteen, koronan aiheuttamaan palveluvelkaan sekä Apotti-tietojärjestelmän sisäänajoon, jotka kaikki osaltaan aiheuttavat aikojen saatavuudessa viivettä.
Yksittäisten terveysasemien kohdalla voi olla kyse myös siitä, että lääkäreiden ja hoitajien vaihtuvuus on viime vuosina ollut suurta, mikä osaltaan syventää kierrettä juuri sen terveysaseman kohdalla.
Useamman ammattilaisen arvion mukaan Apotti-järjestelmän käyttöönotto on vaikuttanut siihen, kuinka monta vastaanottokäyntiä tai puhelua kirjauksineen lääkärit ja hoitajat ehtivät työpäivänsä aikana käsittelemään. Apotti-järjestelmän käyttöönoton aikana määrä on pudonnut aiemmasta. Viestiä tästä on tullut aiemminkin, mutta kierros vahvisti sitä huomattavasti.
Tämä on laitettava kuntoon. Uusi tietojärjestelmä ei voi hidastaa työtä – päinvastoin. Hallinnollisten ja teknisten tarpeiden sijaan on seuraavaksi keskityttävä vain ja ainoastaan järjestelmän käytettävyyteen.
Terveysasemien johto ja henkilöstö tekevät paljon tilanteen parantamiseksi. Kaupungille rekrytoidaan jatkuvasti lisää henkilökuntaa, parannetaan johtamista ja työn tekemisen olosuhteita. Tätä työtä on jatkettava. Palkkauksessakin suunnan on oltava ylöspäin, jotta kaupungin kilpailukyky työnantajana säilyy.
Oman toiminnan lisäksi on syytä hyödyntää ostopalveluita. Vuosi sitten aloittivat toimintansa ulkoistetut Ruoholahden ja Kannelmäen terveyskeskukset. Tulokset erityisesti hoitoon pääsyn osalta ovat rohkaisevat. Fiksu monituottajuus vahvistaa helsinkiläisten palveluita.
Kaiken kaikkiaan Helsingin on pystyttävä hoitoon pääsyssä parempaan. Ensi vuodelle lainsäädännön vauhdittamana on asetettu tavoite, että lääkärin on terveysasemalla päästävä kahdessa viikossa. Nyt keskimääräinen aika on tuplat. Ensi vuonna tähän tavoitteeseen on päästävä.
Teemme oman työmme, mutta kaupungin omien toimien lisäksi suuri vaikutus palveluiden saatavuuteen on sillä, mitä maan hallitus päättää. Valitettavasti vuoden vaihteessa voimaan astuva sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus tulee heikentämään Helsingin kaupungin mahdollisuuksia tarjota palveluja helsinkiläisille.
Jatkossa sote-palvelut ja pelastustoimen palvelut rahoitetaan valtionrahoituksella ja kaksi kolmasosaa kuntaverotuotoistamme siirtyy valtiolle. Olemme siis sote-palveluiden osalta sataprosenttisesti riippuvaisia valtion rahoituksesta. Jousto, jonka kuntatalous on peruspalveluiden järjestämiseen tarjonnut, katoaa.
Toimimme ensi vuodesta kahdella rintamalla. Vaikutamme valtion rahoituksen tasoon ja pyrimme varmistamaan riittävänä rahoituksen helsinkiläisten sosiaali- ja terveyspalveluihin. Samaan aikaan huolehdimme siitä, että oma tekemisemme on tehokasta ja laadukasta. Molempien onnistuessa voimme olla tyytyväisiä.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 4.9.2022.
