2.1.2023
Hyvää alkanutta vuotta 2023!
Alkanut vuosi tulee olemaan Suomen kannalta merkittävä. Yksi vuoden tärkeistä merkkipaaluista ovat kevään eduskuntavaalit. Niihin on tänään tasan kolme kuukautta.
Olen itse ehdolla siksi, että uskon tässä ajassa eduskunnan tarvitsevan ratkaisukeskeisiä päättäjiä, jotka keskittyvät enemmän asioiden hoitoon kuin kauhisteluun tai julistamiseen – ja kuntoon saatettavia asioitahan riittää:
Toinen toistaan painavammat asiantuntijapuheenvuorot valtionvarainministeriöstä valtion taloudelliseen tutkimuskeskukseen ovat todenneet, että nykyinen velkaantumistahti ei voi jatkua. Liian usein tuntuu unohtuvan, että julkisen talouden kestävyys on se peruskallio, jonka varaan kaikki julkisesti rahoitettu hyvinvointi rakentuu. Kestävä valtiontalous myös on mitä suurimmissa määrin turvallisuuskysymys.
Kun nykyisessä tilanteessa Suomen lainanotto on viritetty äärimmilleen, ei tulevaisuudessa ole samanlaista kykyä käyttää lainaa työkaluna turvallisuuden varmistamiseen tai talouden shokkien torjuntaan. Suunta on kuitenkin mahdollista kääntää. Ei ole luonnonlaki, että valtion täytyy velkaantua holtittomasti.
On omalla tavallaan paradoksaalista, että samaan aikaan kun julkisen talouden kanssa on painettu silmät ummessa kaasua, luottamus monien peruspalveluiden luotettavuuteen horjuu. Aivan viime viikkoinakin olemme painineet esimerkiksi päivystysten toimivuuden kanssa – vain yhtenä esimerkkinä sote-palveluista. Myös koulun onnistuminen perustehtävässään tai Suomen pärjääminen globaalissa osaamisen kilvassa herättää huolta. Suomalaisten tulee voida luottaa siihen, että perusasiat toimivat. On pystyttävä parempaan.
Julkisen talouden lisäksi yhä tiukempaa on monen omassa taloudessa. Nopea hintojen nousu iskee lovea ostovoimaan ja korkojen nousu osuu tuntuvasti moniin asuntovelallisiin. Ihmiset kyllä hoitavat taloutensa myös niukempana aikana, kunhan työmahdollisuuksia on ja verorasitus pidetään kohtuullisena. Pistemäisen tukipolitiikan sijaan verotuksen suunta on saatava alaspäin.
Talouskysymysten lisäksi yksi tulevaa vuotta ja vaaleja määrittävä tekijä tulevat olemaan turvallisuuskysymykset. NATO-jäsenyys on saatava maaliin ja Suomesta rakennettava alusta asti aktiivinen ja vastuunsa yhteisestä turvallisuudesta kantava NATO-maa. Myös muuta varustautumista ja varautumista tulee jatkaa määrätietoisesti.
Yhtä lailla huomiota vaatii sisäinen vakaus ja turvallisuus. Oikeusvaltion kaikkien osien on toimittava luotettavasti ja tehokkaasti. Erityisenä huolena on orastava jengiytyminen, jonka uhka tunnistetaan jo laajasti. Sen torjumiseen tarvitaan koko työkalupakki – kovat ja pehmeät keinot. Työn integraation onnistumiseksi ja segregaation torjumiseksi on oltava vahvaa. Samaan aikaan jokainen rikos on selvitettävä ja rangaistusten oltava sellaisia, että ne tuntuvat.
Usein sanotaan, että Helsinki kyllä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Juuri nyt sen varmistaminen vaatii kuitenkin työtä myös valtakunnan tasolla. Sen varmistaminen on meidän helsinkiläisten poliitikkojen tehtävä.
Nykyisessä tehtävässäni apulaispormestarina olen uudella, konkreettisemmalla tavalla nähnyt, miten merkittävästi valtakunnan tason päätökset vaikuttavat Helsingin ja helsinkiläisten pärjäämiseen. Nyt vielä kaksin kerroin enemmän, kun päätöksenteko ja rahoitus sote-kysymyksissä on eilen siirtynyt valtion käsiin.
Päästäkseni tekemään töitä näiden tavoitteiden eteen olen ehdolla kevään eduskuntavaaleissa. Lähtisitkö mukaan laittamaan Suomen asioita kuntoon? Laita viestiä!
20.12.2022
Laskeudumme joulun viettoon. Joulun hetkinä välittämisen ja lähimmäisenrakkauden teemat ovat usein vahvasti esillä. On arvokasta, että edes kerran vuodessa pysähdymme vahvasti ja kokonaisvaltaisesti näiden aiheiden äärelle.
Erityisen tärkeältä se tuntuu ajassa, jossa sota on voimalla palannut Eurooppaan, lähialueillemme. Vuosi on ollut sodan kauhujen vuosi, mutta samalla se on ollut yhtenäisyyden, solidaarisuuden ja avun vuosi. Siitä voimme olla ylpeitä.
Mutta ulottuuko välittäminen ja ymmärrys aina välittömään läheisyyteemme? Tätä kysymystä olen pohtinut viime viikkoina kuultuani vierailuillani tosielämän kuvauksia tilanteista, joita vammaiset ihmiset ja heidän asumistaan ja elämistään mahdollistavat työntekijät joutuvat kokemaan.
Eräässäkin tilanteessa koko yksikkö oli jouduttu sulkemaan muiden korttelissa asuvien vihamielisyyden takia. Vaikeavammaiset eivät naapuriksi kelvanneet, vaikka koko korttelin idea oli yhdistää erilaista asumista.
Yhteisessä ruokalassa palveluasunnon asukkaita oli kehotettu ruokailemaan eri aikaan, etteivät olisi häiriöksi. Hissiäkin kuulemma käytettiin liikaa. Ulkoillessa töykeydet olivat tavanomaisuutta – olipa yhden päälle jopa syljettykin. Myös henkilökunta kohtasi jatkuvaa vihamielisyyttä.
Mietin, voiko tämä olla edes totta? Millaiset ihmiset kohdistavat vihamielisyyttä vaikeasti vammaisiin kanssaihmisiin? Kuinka jollekin tulee edes mieleen pitää pyörätuolilla kulkevaa tai hieman poikkeavalla tavalla liikkuvaa häiriönä tai ”esteettisenä haittana”? Sylettää – ja surettaa.
Ei ole myöskään poikkeuksellista, että kun vammaisille ihmisille suunnitellaan palveluasumista asuinalueen asukkaat asettuvat poikkiteloin suunnitelmien kanssa. Kaavavalitukset ja pyrkimykset prosessin hidastamiseen ovat osoitus siitä, että ymmärrys erilaisuudelle ei ole kovin korkealla.
Vieläkin ärhäkämmän vastustuksen laukaisevia palveluita löytyy. Asunto ensin -kodit asunnottomille tai päihde- ja mielenterveyskuntoutujien asunnot laittavan usein liikkeelle protestiliikkeen – puhumattakaan suonensisäisiä huumeita käyttävien helsinkiläisten palveluista, jossa voi hoitaa henkilöllisyyden kuntoon, hoidattaa terveysongelmia tai vaihtaa puhtaat neulat tautien leviämisen estämiseksi.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana, jotka olen toiminut apulaispormestarina, olen saanut vierailla monissa edellä mainituista paikoissa. Olen saanut etuoikeuden nähdä ja kuulla, kohdata ja keskustella, päästä hyvinvointiyhteiskuntamme ytimeen. Paikkoihin, jotka antavat katon pään päälle, tarjoavat päivän ainoan lämpimän ruoka-annoksen tai huolehtivat lääkkeet tappavaa tautia vastaan.
Haluamme kaikki rakentaa kaupungista toiveidemme mukaista. Koko ajan on kuitenkin syytä muistaa, että kaupunkiimme on mahduttava myös niiden, joiden ääni harvemmin tulee kuulluksi.
Jos – ja uskoakseni kun – uskomme näiden hyvinvointiyhteiskuntamme ytimessä olevien asioiden tarpeellisuuteen ja välttämättömyyteen, kysykäämme itseltämme: Löytyyhän meiltä kykyä sanoa tervetuloa, kun kyse on omasta kaupungistamme, asuinalueestamme tai korttelistamme? Voittaahan sisällämme ymmärrys ja epäitsekkyys pelon ja torjunnan?
Toivotan kaikille meille rauhallista joulun aikaa ja onnellista vuotta 2023!
Kirjoitus on julkaistu Töölöläisessä kolumnina 18.12.2022
29.11.2022
Kaupungin viihtyisyys syntyy yleensä loppujen lopuksi melko pienten asioiden summasta. Yhteisten alueiden pitää olla siistejä, eri puolilla kaupunkia tulee olla mahdollisuus harrastaa ja ulkona liikkuessa turvallinen olo – näin esimerkiksi.
Yksi erinomaisista keinoista lisätä kaupunkitilan viihtyisyyttä ovat ulkoliikuntapaikat, joita kaupunki sijoittaa eri puolille Helsinkiä. Olen itsekin oppinut aikuisiällä nauttimaan ja hyödyntämään Helsingin lenkkipolkuja, ja ulkokuntosaleja. Eltsun kentällä on tullut omaa kuntoa testatakseen jopa muutama vapaaehtoinen cooperin testi juostua. Ulkokuntosalien osalta olen huomannut, että uudet viime vuosina ilmestyneet treenipaikat vastaavat perustreenailussa käytännössä tavallisen kuntosalin varustelutasoa.
Arkikokemuksen lisäksi teoreettistakin selkänojaa liikuntapaikkojen lisäämiselle löytyy. Liikunnan hyödyt ovat varsin laajasti tunnetut niin kehon kuin mielen hyvinvoinnille. Erilaiset liikkumismahdollisuudet ovat luontevia pisteitä yhteisöjen syntymiselle, tukevat koulujen toimintaa sekä tuovat kaupunkiin elämän iloa. Terveyden edistämisessä julkiset liikuntapaikat ovat myös merkittävän kustannustehokkaita.
Lähiliikuntapaikat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti ympäri Helsinkiä. Yllätyksekseni katvealueita löytyy useita myös – ja ehkä jopa erityisesti – eteläisistä kaupunginosista. Jos kaupungin virallisia määritelmiä käyttää, Töölössä ei ole tällä hetkellä kaupungin lähiliikuntapaikkaa eikä Helsingin keskustassa ulkoliikuntapaikkaa.
Liikuntaan tulee olla mahdollisuus ihan jokaisella kaupunkilaisella. Terveiden elämäntapojen ylläpidosta täytyy tehdä mahdollisimman helppoa. Helpointa se on silloin kun mahdollisuus liikkumiseen ei edellytä autoon tai bussiin hyppäämistä – myös Töölössä.
Kun mietin Töölön näkökulmasta, erityisesti Töölönlahdelle mahtuisi erittäin hyvin kunnollinen ulkokuntosali. Mahdollisuus vaikka Töölönlahden ympäri juostun lenkin jälkeen pysähtyä ulkosalille harjoittelemaan olisi alueen kehittymisen näkökulmasta perusteltu lisäys. Töölönlahti saataisiin näin palvelemaan entistä monipuolisemmin erilaisia liikkumismahdollisuuksia – samalla toki Töölönlahden maisema-arvoja vaalien.
Töölön tilanteen korjaamiseen on nyt myös todellinen mahdollisuus Helsingin uuden lähiliikuntapaikkaohjelman puitteissa. Ohjelman tavoitteena on, että väestötiheillä alueilla olisi vähintään 700 metrin etäisyydellä lähiliikunta- tai ulkoilupaikka. Omalta osaltani aion voimakkaasti edistää Töölönlahden ulkoliikuntasalin kiirehtimistä. Uskon sen omaavan myös laajempaa poliittista tukea.
Lähiliikuntapaikkojen tulee olla uusien suunnitelmien mukaan viihtyisiä, tunnistettavia ja turvallisia sekä erilaisia käyttäjiä palvelevia. Suuremmat ulkoliikuntapaikat voivat sisältää ulkokuntasalilaitteita, pelikenttiä ja erikoislajeja kuten frisbeegolfia. Pienemmät ulkoliikuntapaikat ovat taas esimerkiksi valoisia ja tiiviitä ulkokuntosaleja, joissa saa kuitenkin tehokkaasti päästeltyä höyryjä.
Töölönlahden ulkokuntosali sujahtaisikin varsin sujuvasti alueen maisemaan. Uusien ulkokuntosalien ulkonäköön kiinnitetään huomiota ja laitteiden kunnosta huolehditaan aktiivisesti. Jopa yksittäisten laitteiden käyttöasteita pystytään seuraamaan ja siten kiinnittämään huomiota siihen, minkälaiselle kuntosalikokonaisuudelle on aidosti kysyntää.
Hyviin liikuntamahdollisuuksiin panostetaan myös rahallisesti. Helsingin poliittisissa talousarvioneuvotteluissa lisäsimme ensi vuodelle 5 miljoonaa euroa alkuperäistä esitystä enemmän liikuntapaikkoihin ja ulkoilualueisiin.
Nyt kun Kaupunkialueiden viihtyisyyden kehittämiseen on pelimerkkejä käytettävissä, tulee yhden näistä panostuksista olla Töölönlahden ulkokuntosali.
Kirjoitus julkaistu Töölöläisessä kolumnina 27.11.2022
