25.11.2024
Esplanadin kavennuskokeilu on ohi ja paraikaa järjestelyitä puretaan. Korkea aikakin. Kantakaupungin elinvoiman lisääntymisellä perusteltu uudistus ei näkynyt ainakaan yrittäjien liikevaihdon lisääntymisenä. Autoliikenteen jonoutuminen ja pelastusajoneuvojen viiveet sen sijaan lisääntyivät kyllä. Jälkipolville jäi muistoksi myös pyörätien asfaltin poistosta naarmuuntuneet katukivet. Joku voisi todeta, että mitä minä sanoin.
Kokoomus oli alusta alkaen kriittinen kokeilulle. Itse olen kaupunginhallituksessa esittänyt, että erityisen kielteisesti on syytä suhtautua Esplanadin kulttuurihistoriallisia ja arkkitehtonisia arvoja loukkaaviin ratkaisuihin kuten mukulakivetyksen peittämiseen asvaltilla.
Ydinkeskustan liikennettä koskevat ratkaisut ovat olleet liikenteen sujuvuuden kannalta epäonnistuneita. Autoilu, kävely, pyöräily ja julkinen liikenne on turhaan asetettu toisiaan vastaan. Kun huolella tehdään, kaikkien intressit voidaan huomioida suunnittelussa.
Tulevana kesänä tulemme näkemään, että viihtyisä esplanadi on mahdollista saavuttaa kaistoja poistamatta. Kokoomuksen esityksestä ensi kesälle on varattu erillinen määräraha keskustan viihtyisyyden varmistamiseksi muun muassa penkein ja istutuksin.
Ajatus keskustan mahdollisimman hyvästä käveltävyydestä on hyvä. Samaan aikaan on varmistettava, että keskustassa asuvilla ja asioivilla on mahdollista liikkua tarvittaessa myös autolla. Keskustamme ei valitettavasti ole niin vetovoimainen, että yksi liikkumismuoto olisi varaa kokonaan sulkea pois.
Edelleen mielessä kannattaa pitää myös ajatus autoliikenteen viemisestä maan alle. Vaikka osa poliitikoista on halunnut siivota keskustatunnelin pois julkisesta keskustelusta, sille on edelleen kannatusta helsinkiläisten keskuudessa. Tämä näkyy säännöllisesti saamissani palautteissa.
Tuorein ja toteutuskelpoisin ideana on jo olemassa olevan huoltotunnelin läpiajokäyttö. Kaupungin budjettineuvotteluissa sovittiin, että kaupunki teettää perusteellisen selvityksen siitä, millä edellytyksillä voitaisiin mahdollistaa keskustan huoltotunnelin käyttö myös läpiajoväylänä.
Kokoomuksen linja on selkeä. Kaupungissa tulee tehdä tasapainoisempia päätöksiä ja huomioida kaikki liikkumismuodot.
Julkaistu 20.11.2024 Helsingin uutisissa kolumnina.
21.10.2024
Katutyöt ovat viime vuosina koetelleet kaupunkilaisten hermoja vielä tavallistakin enemmän. Erityisesti Mannerheimintien kolmevuotinen suururakka on pistänyt kulkureitit uusiksi aivan kaikilla kulkumuodoilla, mutta myös pienempiä urakkoja tuntuu olevan joka kadun kulmalla.
Eräs vääräleuka on lohkaissut minulle ”Kaupunki näyttää siltä kuin sitä laitettaisiin kiireellä kuntoon olympialaisia varten, mutta ilman kiirettä ja olympialaisia.” Tämä on tietysti kärjistys, mutta siinä on valitettavasti totuuden siementä.
Kaupunkimme kasvaa ja kehittyy, ja katutyöt ovat väistämätön osa tätä kehitystä. Lisäksi on selvää, että vanhaa kaupunkia on kunnossapidettävä. Mutta katutöiden ei tulisi häiritä arkea enemmän kuin on välttämätöntä. Erityisen raivostuttavaa on nähdä pitkittyvä katutyömaa, jossa työn kanssa ei tunnu olevan mitään kiirettä.
Olemme kaupungissa päättäneet ottaa käyttöön uusia keinoja, joilla voimme paremmin hallita katutöiden vaikutuksia kaupunkilaisten arkeen. Yksi näistä ratkaisuista on juuri tehty päätös nostaa katutyömailta perittäviä maksuja huomattavasti. Kaivutöistä perittävä päivätaksa oli aiemman hinnaston mukaan korkeintaan 120 euroa, mutta uudistuksen jälkeen se voi nousta ydinkeskustan työmailla 371 euroon.
Tarkoitus ei ole tietenkään kiusata remonttien tekijöitä, teleoperaattoreita tai muita kadun katkaisun vaativia toimijoita. Tällä uudistuksella kannustamme pitämään työmaiden koot pienempinä ja varmistamaan, että ne valmistuvat nopeammin. Kun työmaat saadaan hoidettua tiiviimmin ja tehokkaammin, haitat vähenevät ja kaupunkilaisten arki sujuvoituu. Kyse on siitä, että kaupunkilaisten arjen hankaloitumisesta peritään haittaa vastaava kustannus.
Hintaohjaus on kuitenkin vain yksi työkalu ja muutakin voidaan tehdä. Toistaiseksi kaupungilla ei ole ollut esimerkiksi keinoja pakottaa eri toimijoita tekemään kadun avaamista vaativia töitään samanaikaisesti. Tähän toivomme muutosta.
Hallitus tekee paraikaa katujen kunnossapidon lainsäädännön uudistusta, jonka yhtenä muutoksena odotamme mahdollisuutta rauhoittaa katu katutöiltä määräajaksi. Tämä tarkoittaisi, että saisimme mahdollisuuden pakottaa eri toimijat, kuten sähköverkko- ja teleyhtiöt ajoittamaan katutyönsä samaan aikaan. Vastaava malli on käytössä muun muassa Ruotsissa.
Taksauudistus tai kadun rauhoittaminen koskee yksityisiä toimijoita, mutta myös kaupungin omissa hankinnoissa kiinnitämme nyt erityistä huomiota katutöiden kestoon. Mannerheimintie ei ole viimeinen suuri katuremontti kaupungissa, mutta tulevat remontit eivät voi venyä kuin Mannerheimintie.
Keskeisten kulkuväylien katutöitä on jo normaaliolosuhteissa tehtävä useammassa vuorossa. Työvoimaa on muutoinkin oltava tarpeeksi, että remontti etenee ripeästi. Nopeampi katutyö saattaa tarkoittaa korkeampia välittömiä kustannuksia kaupungille. Mutta kun huomioidaan katutöiden kaupunkilaisille ja kaupungissa toimiville yrityksille aiheuttama haitta, muuttuu kannattavuustarkastelu olennaisesti. Kaiken kaikkiaan tavoitteenamme on sujuva ja elinvoimainen kaupunki, jossa kehitystyö ei häiritse tarpeettomasti arkea. Katutöitä tarvitaan vanhan ylläpitämiseksi ja kaupungin kasvun vuoksi. Kaupunkilaiset ovat osoittaneet ymmärrystä ja kärsivällisyyttä katutöiden keskellä. Vähintä mitä me päättäjät voimme tehdä on pyrkiä minimoimaan katutöiden vaikutukset.
Julkaistu 20.10. Töölöläisessä kolumnina.
24.9.2024
Viime aikoina Helsingissä ja erityisesti Töölössä on puhututtanut munkkiniemenbaanaksi kutsuttu pyörätiehanke. Hankkeen tarkoitus on sinänsä hyvä: parantaa pyöräily-yhteyttä Länsi-Helsingistä keskustaan.
Toissa viikolla kaupunkiympäristölautakunta hyväksyi hankkeen muilta osin, mutta palautti sen valmisteluun Humallahden kohdalle suunnitellun sillan osalta. Hankkeen käsittely jatkuu seuraavaksi kaupunginhallituksessa.
Kokoomus olisi ollut valmis hautaamaan Humallahden sillan suunnitelmat jo tässä vaiheessa. Esitimme lautakunnassa, että Munkkiniemenbaanan yleissuunnitelman olisi palautettu valmisteluun siten, että Humallahden sillan sijaan baana kulkee Paciuksenkadun vaihtoehdon mukaisesti.
Lisäksi halusimme, että jatkovalmistelun aikana olisi selvitetty keinoja lisätä Laajalahden aukion liikenneturvallisuutta ja turvata alueen luonne munkkiniemeläisten vapaana oleskelualueena.
Helsinki on sitoutunut kehittämään pyöräilyä ja parantamaan liikenteen sujuvuutta. Pyöräilyn olosuhteiden parantaminen ja uusien pyöräreittien rakentaminen on sinänsä kannatettavaa. Polkupyöräily on tärkeä ja kasvava kaupunkilaisten liikkumismuoto, ja sen olosuhteita on syytä kehittää.
Samalla kuitenkin on muistettava, että Helsinki on laajalle levittyvä kaupunki, jossa liikkuminen on monimuotoista. Keskustaan on päästävä kaikilla liikkumisen tavoilla, olipa kyseessä sitten autoilu, julkinen liikenne, kävely tai pyöräily. Kaikessa kehittämisessä on kyse kohtuudesta ja yksittäisen hankkeen järkevyydestä. Munkkiniemenbaanassa ongelmat liittyvätkin nimenomaan yksittäisiin merkittäviin ongelmapaikkoihin, ei niinkään hankkeeseen kokonaisuutena.
Kaikista ongelmallisin kohta Munkkiniemenbaanan hankkeessa on Humallahden kohdalle suunniteltu silta. Sillan rakentamisen myötä kantakaupunki menettäisi yhden viimeisistä luonnontilaisista rannoistaan. Kallioiden arvo ei ole vain maisemallinen tai luonnonsuojelullinen. Nämä kallioalueet ovat helsinkiläisten kaupunkilaisten virkistysalueita, ja niiden säilyttäminen on tärkeää kaupungin asukkaiden viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tämä painaa vaakakupissa enemmän kuin yhden mäen kiertäminen.
Hanke voitaisiin toteuttaa varsin toimivana myös ilman siltaa. Reitti olisi täysin käyttökelpoinen sellaisenaan, ja pyöräilijät, jotka ovat jo tottuneet kaupungin maastoihin, varmasti pystyisivät kulkemaan tämän ylämäen kautta ilman suurempia ongelmia. Ovat pystyneet tähänkin saakka.
Toinen erikoinen kohta on Merikannontien muuttaminen pyöräilykaduksi, jossa autot joutuvat ajamaan pyöräilijöiden ehdoilla. En ole varma haluavatko pyöräilijät itsekään pyöräillä autojen ja turistibussien seassa, kun alueella olisi tilaa toteuttaa hyvät erilliset pyörätietkin. Vaikea nähdä muutoksen olevan kenenkään intresseissä.
Hankkeessa on myös paljon hyvää. Munkkiniemen aukion liikennejärjestelyt ovat tällä hetkellä sekavat ja Paciuksenkadun sillan kapea pyörätie aiheuttaa vaaratilanteita. Näihin on hankkeen yhteydessä mahdollista saada parannusta, eivätkä kustannuksetkaan ole kohtuuttomat. Koko hanketta ei pidäkään kaataa yksittäisten huonojen kohtien vuoksi.
Toivottavasti valtuutetut osaavat katsoa hanketta jäsennellysti ja yksityiskohtaisesti kun hankkeen käsittely jatkuu. Länsisuunnan pyöräilyolosuhteiden parantaminen ei vaadi kallista ja maisemaa uhraavaa siltaa.
Julkaistu 22.9. Töölöläisessä kolumnina.
