Jengiytymiseen on puututtava ennen kuin on liian myöhäistä

Jengiytyminen on vakava ja vaarallinen ilmiö. Jengiytymisen vakavimmista seurauksista saatiin todisteita viimeksi helmikuun alussa. Poliisi sai valmiiksi rikostutkinnan, jonka lopputuloksena helsinkiläisen katujengien jäsenet saivat syytteet väkivaltaisen iskun suunnittelusta. Onneksi poliisi ehti estää iskun.

Jengiytymiseen on puututtava ennen kuin on liian myöhäistä. Ruotsissa jengiytymisen merkkejä ei otettu tosissaan tarpeeksi nopeasti ja tilanne ehti riistäytymään käsistä. Ilmiöön on puututtava tarmokkaasti nyt, kun se on onneksi vasta oraalla.

Meidän täytyy kaikin keinoin estää se, että nuoret päätyvät osaksi rikollista toimintaa – oli kyse sitten tietoisista vääristyneeseen maailmankuvaan pohjaavista valinnoista tai ajautumisesta paremman tekemisen puutteessa. Tarvitaan keinoja kovemmasta ja pehmeämmästä päästä. Rajoja ja rangaistuksia, mutta ennen kaikkea näköalaa ja uskoa tulevaan.

Jengeihin kiinnittymisessä on liian usein kyse tarpeesta kiinnittyä edes johonkin yhteisöön. Katujengit koostuvat pääosin nuorista aikuisista, mutta osassa on mukana myös alaikäisiä. Nuoret aikuiset tarvitsevat järkevän pohjan elämälleen. Koulutus ja työpaikka tuovat paitsi edellytyksen pärjätä myös mahdollisuuden yhteisöön. Tukeepa tätä samaa oikeassa kohtaa suoritettu asepalveluskin.

Kaupungeilta tarvitaan selkeitä panostuksia lapsiin ja nuoriin. Otamme Helsingissä käyttöön oman terapiatakuun tänä vuonna. Palkkaamme 40 uutta työntekijää lastensuojeluun. Suuntaamme 3,4 miljoonaa euroa lisää esimerkiksi koulunuorisotyön lisäämiseen, kaveritoiminnan ja yksinäisyystyön kehittämiseen sekä nuorisotyön perustoiminnan vahvistamiseen. Edistämme jokaisen lapsen ja nuoren mahdollisuutta harrastamiseen.

Eduskunnan on puolestaan tarkasteltava rikoslakeja ja tarpeen vaatiessa kiristettävä niitä, jotta tulee selväksi, millainen toiminta ei ole hyväksyttävää. Esimerkiksi rangaistusasteikon kiristäminen ampuma-aseen kanniskelussa julkisilla paikoilla olisi paikallaan.

Käänne huonompaan on usein nopea, parempaan hitaampi. Siksi tarvitaan määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä, yhteiskunnan kaikki keinot. Viranomaisten on tunnistettava ongelman merkitys ja tehtävä kaikkensa sen torjumiseksi. Kierrettä ei saa päästää voimistumaan.

Teksti on julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 26.2.2022.


Sukset, luistimet ja pulkat esiin, niin kauan kuin talvea riittää

Helsingissä on ollut upeita pakkaskelejä tänä talvena. Vuoden ensimmäisten viikkojen aikana hiihdin enemmän kuin vuosiin. Suunnittelin jopa uusien suksien ja monojen hankkimista. Kantakaupungissa asuvana ei muuten tulisi mieleenkään päivittää suksia ja monoja, mutta kun kelit ovat otolliset, alkaa hiihto kiinnostaa kantakaupunkilaistakin.

Latuverkostosta on saatu otettua käyttöön tänä talvena suurin osa, vaikka takapakkiakin on kelien takia tullut. Kunpa saisimme vielä kohtuullisen jakson pakkasia ja hiihtolatujen verran lunta! Eteläisessä Suomessa talvet ovat lyhentyneet ja lämmenneet. Se lisää vaihtelua keleissä ja lämpötiloissa tänäkin talvena. Säiden suhteen ennen olivat asiat paremmin. Se antaa aihetta ajatella asiaa laajemminkin. Ilmastotoimia ei tehdä vain kelien tähden, mutta sopivana herättäjänä tämäkin voi toimia.

Helsingin hiihtolatuja parannetaan sitä mukaa, kun lunta tulee lisää. Töölöstä voi lähteä hiihtämään esimerkiksi Keskuspuistoon tai Paloheinään. Tätä kirjoittaessani Paloheinässä oli pari hyvässä tai tyydyttävässä kunnossa olevaa latua. Koska Paloheinä on suosituimpia hiihtopaikkoja, on latujen huoltotilanne myös parhaimpia kaupungissa. Keskuspuistossa tilanne vaihtelee enemmän.

Jos hiihto ei innosta, Töölössä on useita mahdollisuuksia luisteluun. Tätä kirjoittaessani Väinämöisen kenttä ja Hesperian puiston luistelukenttä Etu-Töölössä sekä Kirjailijanpuiston kenttä Taka-Töölössä oli jäädytetty. Lähimmät tekojääkentät ja -kaukalot sijaitsevat Jätkäsaaressa ja Lauttasaaressa. Tälläkin talvikaudella kaupungin tekojäillä luistelu on maksutonta. Jos tarkenee ja keli sallii, luistelun jälkeen voi kävellä rantaan nauttimaan kahvia tai muuta lämmintä juotavaa. Ulkoilmakahviloissa voi korona-aikanakin oleskella hyvillä mielin, kun muistaa varotoimet kuten turvavälit.

Hiihtolatujen ja luistelukenttien kuntoa päivitetään ulkoliikunta.fi -sivulle sitä mukaa, kun niitä kunnostetaan, jäähdytetään ja jäädytetään. Ennen liikkumaan lähtöä kannattaakin tarkistaa sen hetkinen tilanne jatkuvasti päivittyvästä palvelusta.

Vuosi sitten talvella kaupunki teki Laajalahteen meren jäälle matkaluisteluradan, joka oli luistelukunnossa alle kaksi viikkoa. Saattaa olla, että tämä talvena sääolot eivät ole riittävän suotuisat siihen, että matkaluistelurata voitaisiin taas avata. Meren jäälle radan tekeminen on epävarmaa ja jopa riskialtista. Kaupunki on selvitellyt mahdollisuutta avata erillinen matkaluistelurata Malmille.

Pulkkamäkiä on tarjolla eri puolilla kaupunkia, kunhan vain lunta riittää. Töölössä pulkkamäkeen on päässyt esimerkiksi Topeliuksen puistossa ja Väinämöisen puistossa. Jos hieman hurjempi mäki kiinnostaa, kannattaa suunnata Paloheinän mäkeen. Kaupungin pulkkamäistä Paloheinä on ainoa, joka on Helsingin kaupungin ylläpitämä, joten siellä on kaupungin tarjoama huolto ja valaistus. Minulle tutuin pulkkamäki on Malminkartanossa. Malminkartanonhuipulta eli täyttömäeltä avautuvia näkymiä kannattaa lähteä ihailemaan kauempaakin.

Helsingin kaupungin hallinnoimat sisäliikuntatilat ja uimahallit ovat valitettavasti olleet suurelta yleisöltä suljettuina. Matalariskisten tilojen rajoituksia purettaneen lähipäivinä. Näin on ainakin pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä suosittanut. Ulkoilumahdollisuudet eivät kuitenkaan ole rajoituksista riippuvaisia. Kannattaa siis kaivaa esiin sukset, luistimet ja pulkat ja suunnata nauttimaan talvikeleistä, jos niitä vaan vielä riittää.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 30.1.2022.


Sazonov ja Vehmanen: Digipalvelut ovat vastaus muuttuneisiin odotuksiin

Suomalaisten odotukset julkisia palveluita kohtaan ovat muuttuneet. Tämä liittyy laajempaan kulutuskäyttäytymisen muutokseen. Kun on tottunut hoitamaan kuukauden pankkiasiat parissa minuutissa mobiilisovelluksella tai viikon ruokaostokset niin, että ne ovat kotiovella puolessa tunnissa tilauksesta, julkisen sektorin puhelinajanvaraukset ja kirjepostilla hoidettava asiointi tuntuvat muinaisjäänteeltä.

Julkisten palveluiden pitää sopeutua ihmisten muuttuneisiin odotuksiin. Sote-uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon palveluiden digitalisaatiosta ja siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Se on valtavan tärkeässä roolissa toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Digitalisaatio ei ole sosiaali- ja terveyspalveluissa vain menoerä, vaan siinä on valtavasti potentiaalia palveluiden parantamiseen.

Sote-palveluiden digitalisaatio on taloudellisesti merkittävä kysymys. Pelkästään valtion ICT-valmistelurahoitusta hyvinvointialueille on varattu vuosille 2021–2026 yhteensä noin 440 miljoonaa euroa, eikä tämäkään raha näytä riittävän. Siinä on vasta kyse potilastietojärjestelmien yhdenmukaistamisesta ja pakollisista hankinnoista, mitkä eivät vielä tuo suoraan parempia palveluita hyvinvointialueiden asukkaille.

Keskustelu potilastietojärjestelmien toimivuudesta on luonnollisesti tärkeää muun muassa ammattilaisten työajan järkevän käytön ja potilasturvallisuuden näkökulmista ja järjestelmätason kysymyksillä on valtava taloudellinen merkitys. Asiakasnäkökulma on kuitenkin jäänyt liian pienelle huomiolle julkisten sote-palvelujen digitalisaatiosta puhuttaessa.

Julkisella puolella sujuva digiasiointi on vielä kaukana. Moni pienen lapsen vanhempi valittelee sitä, kuinka iso osa päivästä voi kulua lapsen terveysasioiden takia jonottamiseen puhelinpalvelussa. Kohdunkaulasyövän seulontaan kutsuttavat 25-vuotiaat ihmettelevät, kun kutsu tutkimuksiin lähetetään kirjeellä kotiin sisältäen valmiiksi varatun ajan. Toimintatapa tuntuu koko elämänsä sähköisiä palveluita käyttäneistä aikansa eläneeltä. Kankean käyttäjäkokemuksen lisäksi aikoja jää käyttämättä, mikä syö julkisen terveydenhuollon resursseja turhaan.

Yksityisiä lääkäripalveluita esimerkiksi työterveyden kautta käyttävät ovat tottuneet siihen, että perinteisten puhelinajanvarauksien ja lääkäriasemalla tapahtuvien vastaanottojen lisäksi terveyteen liittyvät asiat hoituvat kätevästi tietokoneen tai mobiilisovelluksen kautta. Korona-aikana esimerkiksi lääkäreiden videovastaanotot ovat olleet erittäin suosittuja. Infektioturvallisuuden lisäksi etävastaanotolla käyminen on kätevää, kun siirtymiin tai odotushuoneessa istumiseen ei tarvitse varata aikaa. Samoin ajanvarauksen hoitaminen tai esimerkiksi testitulosten tarkastaminen digisovelluksen kautta on itsestäänselvyys monille yksityisiä terveyspalveluita käyttäville.

Digitaaliset palvelut ovat esimerkki sote-palveluiden osa-alueesta, joissa yksityiset palveluntuottajat ovat merkittävästi julkista edellä. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä pystytään tarjoamaan julkisten terveyspalveluiden ympärivuorokautinen digiklinikka, jonka kautta yhteyden lääkäriin saa nopeasti. Tällaiset digipalvelut ovat huomattava parannus asiakkaan näkökulmasta. Niistä on kiittäminen sote-yritysten tuotekehityspanostuksia. Hyvinvointialueiden ei kannata yrittää keksiä pyörää uudestaan, vaan hyödyntää yritysten digipalveluita silloin, kun se on palveluiden käyttäjien kannalta järkevää ja hyvinvointialueelle kustannustehokasta.

Digipalvelut mahdollistavat helpon ja nopeamman tavan päästä hoitoon juuri silloin, kun omaan elämään parhaiten sopii. Kaikkia ei tarvitse pakottaa digipalveluiden käyttäjiksi eikä kaikkia vaivoja voi hoitaa etänä, mutta suurelle osalle meistä toimivat digitaaliset sote-palvelut helpottaisivat elämää ja toisivat uusia mahdollisuuksia oman terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen.

Daniel Sazonov

Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari (kok.)

Emma-Stina Vehmanen

Espoon kaupunginvaltuutettu, aluevaaliehdokas (kok.)