Sazonov ja Vehmanen: Digipalvelut ovat vastaus muuttuneisiin odotuksiin

Suomalaisten odotukset julkisia palveluita kohtaan ovat muuttuneet. Tämä liittyy laajempaan kulutuskäyttäytymisen muutokseen. Kun on tottunut hoitamaan kuukauden pankkiasiat parissa minuutissa mobiilisovelluksella tai viikon ruokaostokset niin, että ne ovat kotiovella puolessa tunnissa tilauksesta, julkisen sektorin puhelinajanvaraukset ja kirjepostilla hoidettava asiointi tuntuvat muinaisjäänteeltä.

Julkisten palveluiden pitää sopeutua ihmisten muuttuneisiin odotuksiin. Sote-uudistuksen yhteydessä on puhuttu paljon palveluiden digitalisaatiosta ja siihen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Se on valtavan tärkeässä roolissa toimivien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Digitalisaatio ei ole sosiaali- ja terveyspalveluissa vain menoerä, vaan siinä on valtavasti potentiaalia palveluiden parantamiseen.

Sote-palveluiden digitalisaatio on taloudellisesti merkittävä kysymys. Pelkästään valtion ICT-valmistelurahoitusta hyvinvointialueille on varattu vuosille 2021–2026 yhteensä noin 440 miljoonaa euroa, eikä tämäkään raha näytä riittävän. Siinä on vasta kyse potilastietojärjestelmien yhdenmukaistamisesta ja pakollisista hankinnoista, mitkä eivät vielä tuo suoraan parempia palveluita hyvinvointialueiden asukkaille.

Keskustelu potilastietojärjestelmien toimivuudesta on luonnollisesti tärkeää muun muassa ammattilaisten työajan järkevän käytön ja potilasturvallisuuden näkökulmista ja järjestelmätason kysymyksillä on valtava taloudellinen merkitys. Asiakasnäkökulma on kuitenkin jäänyt liian pienelle huomiolle julkisten sote-palvelujen digitalisaatiosta puhuttaessa.

Julkisella puolella sujuva digiasiointi on vielä kaukana. Moni pienen lapsen vanhempi valittelee sitä, kuinka iso osa päivästä voi kulua lapsen terveysasioiden takia jonottamiseen puhelinpalvelussa. Kohdunkaulasyövän seulontaan kutsuttavat 25-vuotiaat ihmettelevät, kun kutsu tutkimuksiin lähetetään kirjeellä kotiin sisältäen valmiiksi varatun ajan. Toimintatapa tuntuu koko elämänsä sähköisiä palveluita käyttäneistä aikansa eläneeltä. Kankean käyttäjäkokemuksen lisäksi aikoja jää käyttämättä, mikä syö julkisen terveydenhuollon resursseja turhaan.

Yksityisiä lääkäripalveluita esimerkiksi työterveyden kautta käyttävät ovat tottuneet siihen, että perinteisten puhelinajanvarauksien ja lääkäriasemalla tapahtuvien vastaanottojen lisäksi terveyteen liittyvät asiat hoituvat kätevästi tietokoneen tai mobiilisovelluksen kautta. Korona-aikana esimerkiksi lääkäreiden videovastaanotot ovat olleet erittäin suosittuja. Infektioturvallisuuden lisäksi etävastaanotolla käyminen on kätevää, kun siirtymiin tai odotushuoneessa istumiseen ei tarvitse varata aikaa. Samoin ajanvarauksen hoitaminen tai esimerkiksi testitulosten tarkastaminen digisovelluksen kautta on itsestäänselvyys monille yksityisiä terveyspalveluita käyttäville.

Digitaaliset palvelut ovat esimerkki sote-palveluiden osa-alueesta, joissa yksityiset palveluntuottajat ovat merkittävästi julkista edellä. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä pystytään tarjoamaan julkisten terveyspalveluiden ympärivuorokautinen digiklinikka, jonka kautta yhteyden lääkäriin saa nopeasti. Tällaiset digipalvelut ovat huomattava parannus asiakkaan näkökulmasta. Niistä on kiittäminen sote-yritysten tuotekehityspanostuksia. Hyvinvointialueiden ei kannata yrittää keksiä pyörää uudestaan, vaan hyödyntää yritysten digipalveluita silloin, kun se on palveluiden käyttäjien kannalta järkevää ja hyvinvointialueelle kustannustehokasta.

Digipalvelut mahdollistavat helpon ja nopeamman tavan päästä hoitoon juuri silloin, kun omaan elämään parhaiten sopii. Kaikkia ei tarvitse pakottaa digipalveluiden käyttäjiksi eikä kaikkia vaivoja voi hoitaa etänä, mutta suurelle osalle meistä toimivat digitaaliset sote-palvelut helpottaisivat elämää ja toisivat uusia mahdollisuuksia oman terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen.

Daniel Sazonov

Helsingin sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari (kok.)

Emma-Stina Vehmanen

Espoon kaupunginvaltuutettu, aluevaaliehdokas (kok.)


Ottaisin yhden vyöhykkeen kertalipun, kiitos

Joukkoliikenteen vyöhykejärjestelmä otettiin käyttöön huhtikuussa 2019. Vyöhykeuudistuksessa poistettiin niin sanottu ratikkalippu, joka mahdollisti kertalipun ostamisen satunnaisilla raitiovaunumatkoilla. Erityisesti kantakaupungissa asuvat sekä kotimaiset ja ulkomaiset turistit hyödynsivät tätä mahdollisuutta.

Töölöläisenä uudistus on harmittanut minua, enkä ole ainoa. Ratikkalippua on kaivattu laajasti. Olen osaltani halunnut vastata tähän toiveeseen. Viime kaudella ryhdyimme Laura Rissasen kanssa aktiivisesti edistämään lippujärjestelmän kehittämistä siten, että otettaisiin käyttöön yhden vyöhykkeen kertalippu. Tätä työtä olen jatkanut myös alkaneella kaudella.

Yhden vyöhykkeen kertalippu palvelisi lyhyitä asiointi- ja harrastusmatkoja kaikilla vyöhykkeillä. Kyseessä ei ole vanhanmallinen ratikkalippu, sillä lyhyitä ja satunnaisia matkoja tehdään paljon myös muilla joukkoliikennevälineillä ja muualla kuin kantakaupungissa. Kaikilla vyöhykkeillä on voitava matkustaa edullisemmin vyöhykkeen sisäisillä, satunnaisilla matkoilla.

Yhden vyöhykkeen kertalippu olisi mahdollista hankkia A-, B- ja C-vyöhykkeen satunnaista matkaa varten, kuten vaikkapa ratikkamatkaa Töölöstä Kauppatorille tai metromatkaa Herttoniemestä Itäkeskukseen. Kyseinen lipputyyppi laajentaisi entisestään helsinkiläisten, kaikkien pääkaupunkiseudulla asuvien ja täällä vierailevien mahdollisuutta tehdä edullisesti lyhyitä matkoja julkisella liikenteellä.

Helsinkiläisten liikkumismahdollisuuksien lisäksi lippujen hinnoittelulla on vaikutusta myös keskustan elinvoimaisuuteen. Keskustan kivijalkaliikkeet, erikoiskaupat, ravintolat ja kahvilat hyötyisivät siitä, että ne olisivat edullisemmin saavutettavissa myös satunnaisten liikkujien näkökulmasta. Uskon, että halvempi lyhyiden matkojen kertalippu saisi myös autonkäyttäjät valitsemaan useammin joukkoliikenteen.

Nykyhinnoilla edestakainen ostosmatka esimerkiksi Käpylästä keskustaan kertalippua käyttäen maksaa pariskunnalta 11,20 euroa ja nelihenkiseltä lapsiperheeltä 16,80 euroa. Kun kauppakeskukset tarjoavat ilmaisen pysäköinnin, valitsee moni näissä tilanteissa autoilun ja ostosmatkan kantakaupungin sijaan kehätien kauppakeskukseen.

Helsinkiläisten etu on, että HSL:n lippuvalikoima ja lippujen hinnat säilyvät kilpailukykyisinä. Koronakriisi on vähentänyt voimakkaasti HSL:n käyttäjämääriä. On erittäin tärkeää, että entiset joukkoliikenteen käyttäjät eivät ”unohda” HSL:n tarjoamia liikkumismahdollisuuksia, vaan palaavat joukkoliikenteen päivittäisiksi tai edes satunnaisiksi käyttäjiksi. Paluuta tulee edistää ennakkoluulottomasti, kaikin mahdollisin keinoin. Uskon, että yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönotto palvelisi omalta osaltaan tätä tarkoitusta.

Vuoden viimeisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa keskustelimme joukkoliikenteen kehittämiseen liittyvistä ehdotuksista. Esitin, että kaupunki selvittäisi mahdollisuutta edistää voimakkaasti yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönottoa. Mukaan hankkeeseen tarvitaan Helsingin lisäksi muita HSL-alueen kuntia tai HSL:n hallitus. Valtuusto hyväksyi ponsiesitykseni, ja ilmaisi näin vahvan tahtotilansa ajatuksen puolesta.

Olen iloinen, että tämä tärkeä tavoite sai tukea. Nyt vain tuumasta toimeen!

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 19.12.2021.


Juhlikaamme terveydenhoitomme sankareita

Olen syksyn aikana ilokseni huomannut, että helsinkiläiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, miten kaupunkimme tarjoamat sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat. Siitä kertoo viikoittain saamani runsaslukuinen palaute.

Helsingissä sosiaali- ja terveystoimialalla on 15 000 työntekijää, jotka palvelevat noin 500 000 helsinkiläistä vuosittain. Meillä on vuoden jokaisena päivänä tuhansia kohtaamisia, joissa on mahdollisuutta onnistua tai epäonnistua kohdatessamme helsinkiläisiä. Usein onnistumme, mutta valitettavan usein myös epäonnistumme. Palautetta lähetetään luonnollisesti enemmän silloin kun palvelukokemus ei ole onnistunut. Töitä onkin tehtävä joka päivä, jotta onnistumisia on yhä enemmän ja epäonnistumisia yhä vähemmän.

Olen päässyt viime viikkoina näkemään useampia hymyn huulille nostavia paikkoja ja tilanteita palveluissamme, jotka haluan jakaa kanssanne. Tutustuin esimerkiksi Myllypuron seniorikeskukseen, jonka peruskorjaus saatiin tänä syksynä päätökseen. Tilat hohtavat nyt uutuutta ja toiminnallisuutta. Vaikutelmani keskuksesta oli kotoisa ja lämmin. Työntekijät olivat työhönsä sitoutuneita ammattilaisia ja asukkaat tuntuivat viihtyvän.

Toinen esimerkki on Laakson sairaalasta, jossa tapasin entisen palopäällikkö Rainerin. Hän kertoi minulle kuntoutuksestaan kävelyrobotin avulla. Robotti mahdollistaa huomattavasti pidemmät kävelymatkat huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin perinteisesti toteutettu kuntoutus. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni potilas pääsee hyödyntämään sitä kuntoutuksessaan.

Tässä on vain pari positiivista esimerkkiä sote-palveluistamme. Palvelut tekee henkilöstömme, ja lopulta juuri henkilöstön riittävyys ratkaisee, kuinka hyviä ja toimivia palvelumme ovat.

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat koko maassa joutuneet todella koville erityisesti koronapandemian seurauksena viimeisen lähes parin vuoden ajan. Kuten tasavallan presidentti Niinistö sen muotoili sota-ajan pääministeri Winston Churchilliä mukaillen: Harvoin on niin moni ollut kiitollisuudenvelassa niin harvoille. Olen täysin samaa mieltä.

Minusta oli hienoa, että tasavallan presidentti päätti tänä vuonna muuttaa itsenäisyyspäivän vastaanoton kaavaa niin, että juhliin olisi kutsuttu terveydenhuollon henkilöstöä kunnioituksesta heidän tekemäänsä työtä kohtaan. Terveydenhuollon henkilöstö olisi itsenäisyyspäivän juhlan ansainnut. On todella harmi, ettei juhlaa voida järjestää pahentuneen koronatilanteen vuoksi.

Tasavallan presidentin kanslian mukaan asia ei onnistu edes koronapassia hyödyntäen, sillä laki jättää aukon, joka estää vaatimasta ja tarkastamasta koronapassia julkisyhteisön virallisissa tilaisuuksissa. Tässäkin on hölmö byrokraattinen rajoite.

Kirjoitin jo syyskuussa, että koronapassia koskeva lainsäädäntö tulisi saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti, jotta se voidaan pitää keinovalikoimassa siltä varalta, että laajoihin rajoituksiin jouduttaisiin uudestaan turvautumaan. Helsinki testasi koronapassia hyvin tuloksin. On kurjalla tavalla symbolista, että toimettomuus asiassa vaikuttaa nyt jopa yhteen kansakuntamme itsenäisyyden juhlinnan näkyvimpään osaan.

Paheneva koronatilanne ja vaikeudet koronapassin käyttöönotossa eivät saa himmentää itsenäisyyspäivän juhlinnan ydintä. Juhlistetaan kukin tahoillamme maamme itsenäisyyden lisäksi heitä, jotka ovat joutuneet ottamaan koronakriisin iskun vastaan kovimmin.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 5.12.2021.