10.11.2022
Kun julkisuudessa ruvetaan puhumaan synnytysosastoista tai päivystyksistä monien meistä mielenkiinto herää. Näin on herännyt varmasti myös viime viikkoina, kun julkisuudessa on käyty keskustelua erityisesti Malmin, Lohjan ja Porvoon päivystysten lakkautusuhasta.
Näistä meitä helsinkiläisiä koskettaa erityisesti Malmin päivystyksen tulevaisuus. Erityisen tärkeä se on idempänä Helsingissä asuville. Meihin töölöläisiinkin vaikutus olisi kuitenkin suuri, sillä Malmin päivityksen alasajo johtaisi Meilahden paineistetun päivystyksen kuormittumiseen entisestään.
Päivystys on niitä sote-palveluita, joiden käyttöä toivomme välttävämme, mutta silloin kun siihen joudumme turvautumaan, toivomme sen toimivan nopeasti.
Onpa Malmin sairaalalla huoltovarmuusmerkitystäkin. Voimakas keskittyminen vain yhteen paikkaan ja koko kaupungin näkökulmasta hieman hankalien liikenneyhteyksien Meilahteen voi kriisitilanteessa muodostua rasitteeksi.
Keskustelussa päivystysten tulevaisuudessa on yhteys huomattavasti laajempaan. Nyt olemme ensi kertaa keskustelemassa konkreettisesti hallituksen läpiviemän sote-uudistuksen vaikutuksista. Teoreettisesta sote-rakenne ja rahoitus keskustelusta siirrytään kohti reaalimaailman ratkaisuja. Miten uudessa tilanteessa saamme asiat hoidettua?
Esiin tulee konkreettisesti myös kaupungin omien palveluiden ja HUS:n järjestämien palveluiden kohtalonyhteys. Se, mitä panostetaan erikoissairaanhoitoon, on pois perusterveydenhoidosta ja sosiaalipalveluista – ja toisinpäin.
Kokonaispotti taas ei ole kaupungintalon vaan eduskunnan käsissä. Rahoitamme jatkossa Helsingissäkin sote- ja pelastuspalvelumme kiinteällä valtionrahoituksella. Samalla toki noin kaksi miljardia euroa verotulojamme siirtyy valtiolle. Hyvinvointialueiden ja Helsingin sote- ja pelastuspuolen politiikka on vain ja ainoastaan jakamista koskevien päätösten tekemistä. Tuloja emme voi kerryttää – paitsi toki lisärahavaateita valtiolle esittäen.
Malmin tilanne näyttäisi olevan ratkeamassa. Olemme esittäneet HUS:n rahoituksen kasvattamista sen verran, että suurimmilta palveluverkkomuutoksilta vältytään. Tämä tarkoittaisi ainakin lakkautusuhan alla olleiden päivystysten säilymistä.
Iso kysymys sote-rahoituksesta kuitenkin jää ja jatkaa realisoitumistaan teoriasta käytännöksi tulevina kuukausina – ja vuosina.
Tämä tarkoittaa myös, että yhteiskunnan kokonaisedusta huolta kantavina päättäjinä olemme tulevina vuosina vaikean ristiriidan äärellä. Alueidemme asukkaiden näkökulmasta ja heidän edustajinaan tehtävämme on yrittää varmistaa valtiolta mahdollisimman hyvät resurssit omalle alueellemme. Samalla ymmärrämme, että valtiontalouden ja julkisen talouden näkökulmasta kaikki eivät voi koko ajan saada rutkasti lisää ja budjettirajoitetta tarvitaan.
Ensi vuosien suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä onkin: Miten huolehdimme valtion sote-rahoituspotin oikeudenmukaisesta jakautumisesta? Miten pidämme nyt paisumaan lähteneet uudesta hallinnollisesta tasosta syntyvät kustannukset kurissa ja varmistamme rahoituksen riittävyyden siihen mihin se on tarkoitettu eli palveluihin? Ja ennen kaikkea onnistummeko järjestämään paremmat sote-palvelut tehokkaammin ja edullisemmin?
Kirjoitus julkaistu Töölöläisessä kolumnina 11.10.2022
25.9.2022
Lähes jokainen aviisi maassa tarjoaa sähkön ja lämmön säästövinkkejä. Yksittäiset suomalaiset kertovat haastatteluissa omat keinonsa energiakustannusten hillitsemiseksi. Itsekin olen säätänyt kylpyhuoneen lattialämpöä pienemmälle ja alkanut aiempaa useammin vilkuilemaan sähköyhtiön aplikaatiota. Lienee vähemmistö, jolle oman sähkösopimuksen hintataso ja kesto ei ole lyönyt poikkeuksellisen kirkkaasti tietoisuuteen.
Mieleeni jäi erityisesti oululainen perheenisä, joka kertoi perheensä saaneen aikaan listan toimia, joilla heidän on mahdollista laskea sähkönkulutustaan useilla tuhansilla kilowattitunneilla vuodessa. Esimerkki osoittaa, että omaa sähkön kulutusta perkaamalla on mahdollisuus saada näkyviä tuloksia aikaiseksi.
Meille kerrostaloasujille ei koivuklapien kasaamisesta ole iloa, mutta moneen toimeen voimme mekin tarttua. Valtakunnan virallinen sähkönsäästökampanja neuvoo erityisesti alentamaan huonelämpötilaa ja pidättäytymään tarpeettomasti energian kulutuksesta arkiaamuisin ja arki-iltapäivisin.
Yllättäen eetteriin pamahtaneet julkisen vallan säästönsähkökampanjat saattavat ensin hätkähdyttää – hätkähdyttivät ainakin itseäni – mutta ovat osa tätä erikoista aikaa. Jos vielä hetki sitten energian säästö oli globaalia ympäristö- ja ilmastovastuuta, on niistä tänään tullut kukkarokysymys, huoltovarmuutta ja turvallisuuspolitiikkaa.
Yksilötason lisäksi sama filosofinen muutos koskee kaupungin ilmastotoimia. Meillä on jo pitkään ollut käynnissä päästövähennysohjelma. Erityisesti Helsingin energiatuotannon ohjaaminen irti nyt rajusti kallistuvista ja saatavuudeltaan heikoista fossiilisista kohti kotimaisia ja päästöttömiä energialähteitä on ollut viisasta. Hiilineutraali Helsinki -tavoitteen pohjata tehdyistä päätöksistä on suuri hyöty juuri nyt, kun kaikilta vaaditaan nopeita toimia.
Kaupunki on iso energian käyttäjä itsekin. Siksi olemme aloittaneet työn, jossa käydään käydä tarkkaan läpi kaupungin kiinteistöjen ja palveluiden sähkön- ja lämmönkulutus. Kysymys on kaupungillekin rahasta, sillä kohonneet energiakustannukset aiheuttavat paineita peruspalveluiden rahoitukselle.
Kaupunki käy läpi omat palvelurakennuksensa ja alentaa mahdollisuuksien mukaan niiden sisälämpötilaa. Lämpötilojen säätämisen lisäksi arvioidaan ja toteutetaan ilmanvaihto-, tiivistys- ja energiatehokkuusremontteja, joita on mahdollista tehdä vielä ennen talvea. Tasapainoiltavaakin riittää. Kun yleisten alueiden valaistuksesta ja rakennusten ylläpidosta säästetään, pitää löytää sellainen taso, joka ei heikennä yleistä turvallisuutta tai rakennuskannan ja sisäilman laatua.
Kaupungin omien kiinteistöjen lisäksi on tärkeää, että kaikki kaupungin omistamat laitokset ja yhtiöt tekevät arviot ja tarvittavat säästötoimet omien kiinteistöjensä osalta. Koko Helsingin tasolla iso merkitys on esimerkiksi asuntoyhtiö Hekan tekemisillä. Kannustimien pitäisi ainakin olla kohdallaan.
Sähkömarkkinoiden toimintatapa on luonut tilanteen, jossa kukkaromme ja järjestelmämme kestävyys on poikkeuksellisen vahvasti yhteisissä käsissämme. En olisi vuosi sitten uskonut vuoden päästä päättäväni kolumnia teesiin: Jokaisella oikein ajastetulla pyykkikerralla ja lattialämmityksen asteella on väliä!
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 25.9.2022.
15.9.2022
Työtään lopetteleva hallitus on kunnostautunut aluepoliittisilla veivauksilla ja rahavirtojen ohjaamisella mahdollisimman kauas Kehä III:n ulkopuolelle.
Työn kruunasi syyskuun alussa käyty budjettiriihi. Kirsikkana toimi keskustan aloitteesta käynnistetty alueellisen opintolainahyvityksen kokeilu Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa. Siinä syrjäseudulle muuttavalle korkeakoulututkinnon suorittaneelle myönnetään verovapaa hyvitys, joka on jopa 8 800 euroa. Helsinkiin asettuva jää nuolemaan näppejään. Hinta 6 miljoonaa euroa.
Suuremmat rahat liikkuvat liikennepolitiikassa. Viimeisen 12 vuoden aikana pääkaupunkiseudun kunnat ovat investoineet koko Helsingin seudun ratoihin, teihin ja pääkatuihin kuusia miljardia euroa. Valtio on laittanut kolme kertaa pienemmän summan, reilut kaksi miljardia euroa. Jokaisesta kymmenestä miljoonasta pääkaupunkiseudun kunnat ovat saaneet vääntää voimalla. Vertailun vuoksi yhtä eteläpohjalaista Atrian tehdasta varten päätettiin rakentaa oma valtatieliittymä. Sikaliittymän hinta 25 miljoonaa euroa.
Infran lisäksi myös itse matkoja tuetaan. Kova tukipumppu on ollut kotimaan lentoliikenne. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tuki on ollut 31 senttiä per matka. Samaan aikaan yhdensuuntaista lentolippua ruuhkasuomen ulkopuolelle on tuettu lähes tuhat euroa kappaleelta. Toisten matkat ovat selvästi arvokkaampia kuin toisten.
Kylmäksi ei ole jättänyt sote-uudistuskaan. Kun sote-rahoitusmalli monessa osassa Suomea nostaa valtionrahoitusta, tekee se helsinkiläisten sote-palveluiden rahoitukseen loven. Asukaskohtainen leikkuri tulee täydessä mitassaan olemaan 100 euroa asukasta kohden. Yhteensä siis miinus 65 miljoonaa. Eikä unohdeta uudistuksen myötä Helsingin kassasta valtion kassaan lähteviä veroeuroja.
Kaiken tämän päälle viime aikoina on päätään nostanut keskustelu maakuntien Helsinki-vihasta. Siitä ei sentään voine hallitusta syytää.
Tämän pienen tilinpäätöksen tavoite ei ole olla valitusvirsi. Tavoitteena on konkreettisesti osoittaa, että valtakunnan politiikalla on helsinkiläisille euroilla mitattava merkitys. Sen suuntaan piirretään onneksi uusiksi jälleen ensi keväänä.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 14.9.2022.
