10.11.2022

Kun teoria muuttuu käytännöksi

Kun julkisuudessa ruvetaan puhumaan synnytysosastoista tai päivystyksistä monien meistä mielenkiinto herää. Näin on herännyt varmasti myös viime viikkoina, kun julkisuudessa on käyty keskustelua erityisesti Malmin, Lohjan ja Porvoon päivystysten lakkautusuhasta.

Näistä meitä helsinkiläisiä koskettaa erityisesti Malmin päivystyksen tulevaisuus. Erityisen tärkeä se on idempänä Helsingissä asuville. Meihin töölöläisiinkin vaikutus olisi kuitenkin suuri, sillä Malmin päivityksen alasajo johtaisi Meilahden paineistetun päivystyksen kuormittumiseen entisestään.

Päivystys on niitä sote-palveluita, joiden käyttöä toivomme välttävämme, mutta silloin kun siihen joudumme turvautumaan, toivomme sen toimivan nopeasti.

Onpa Malmin sairaalalla huoltovarmuusmerkitystäkin. Voimakas keskittyminen vain yhteen paikkaan ja koko kaupungin näkökulmasta hieman hankalien liikenneyhteyksien Meilahteen voi kriisitilanteessa muodostua rasitteeksi.

Keskustelussa päivystysten tulevaisuudessa on yhteys huomattavasti laajempaan. Nyt olemme ensi kertaa keskustelemassa konkreettisesti hallituksen läpiviemän sote-uudistuksen vaikutuksista. Teoreettisesta sote-rakenne ja rahoitus keskustelusta siirrytään kohti reaalimaailman ratkaisuja. Miten uudessa tilanteessa saamme asiat hoidettua?

Esiin tulee konkreettisesti myös kaupungin omien palveluiden ja HUS:n järjestämien palveluiden kohtalonyhteys. Se, mitä panostetaan erikoissairaanhoitoon, on pois perusterveydenhoidosta ja sosiaalipalveluista – ja toisinpäin.

Kokonaispotti taas ei ole kaupungintalon vaan eduskunnan käsissä. Rahoitamme jatkossa Helsingissäkin sote- ja pelastuspalvelumme kiinteällä valtionrahoituksella. Samalla toki noin kaksi miljardia euroa verotulojamme siirtyy valtiolle. Hyvinvointialueiden ja Helsingin sote- ja pelastuspuolen politiikka on vain ja ainoastaan jakamista koskevien päätösten tekemistä. Tuloja emme voi kerryttää – paitsi toki lisärahavaateita valtiolle esittäen.

Malmin tilanne näyttäisi olevan ratkeamassa. Olemme esittäneet HUS:n rahoituksen kasvattamista sen verran, että suurimmilta palveluverkkomuutoksilta vältytään. Tämä tarkoittaisi ainakin lakkautusuhan alla olleiden päivystysten säilymistä.

Iso kysymys sote-rahoituksesta kuitenkin jää ja jatkaa realisoitumistaan teoriasta käytännöksi tulevina kuukausina – ja vuosina.

Tämä tarkoittaa myös, että yhteiskunnan kokonaisedusta huolta kantavina päättäjinä olemme tulevina vuosina vaikean ristiriidan äärellä. Alueidemme asukkaiden näkökulmasta ja heidän edustajinaan tehtävämme on yrittää varmistaa valtiolta mahdollisimman hyvät resurssit omalle alueellemme. Samalla ymmärrämme, että valtiontalouden ja julkisen talouden näkökulmasta kaikki eivät voi koko ajan saada rutkasti lisää ja budjettirajoitetta tarvitaan.

Ensi vuosien suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä onkin: Miten huolehdimme valtion sote-rahoituspotin oikeudenmukaisesta jakautumisesta? Miten pidämme nyt paisumaan lähteneet uudesta hallinnollisesta tasosta syntyvät kustannukset kurissa ja varmistamme rahoituksen riittävyyden siihen mihin se on tarkoitettu eli palveluihin? Ja ennen kaikkea onnistummeko järjestämään paremmat sote-palvelut tehokkaammin ja edullisemmin?

Kirjoitus julkaistu Töölöläisessä kolumnina 11.10.2022