29.11.2022
Koska kansantaloutemme ei nykytilassa pysty ylläpitämään nykyisenlaajuista julkista sektoria ilman voimakasta velanottoa, on pystyttävä tekemään päätöksiä siitä, että mistä tingitään.” Näin päättyy valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen lausunto hallituksen esityksestä ensi vuoden talousarvioksi.
Asia on ollut monelle pidempäänkin selvä, mutta riippumaton tutkimuslaitos kertoi sen harvinaisen yksiselitteisesti ääneen. Luvassa on siis tiukkoja päätöksiä. Keskustelu julkisen talouden sopeutuksesta lisää valitettavasti liian monen intoa käydä hakemassa tilkettä julkiseen kirstuun kansalaisten kukkaroista.
Oma mielipiteeni on selvä: palkansaajien, eläkkeensaajien ja yritysten verotus ei saa kiristyä. Aikana, jossa elinkustannukset nousevat muutenkin vauhdilla näin ei pidä tehdä.
Tätä periaatetta olen yrittänyt itse parhaani mukaan noudattaa myös kaupunkipolitiikassa: Ei ajatella vain Helsingin taloutta vaan aina myös helsinkiläisten taloutta.
Syksyn hyvä uutinen helsinkiläisille on, että saimme varmistettua sen, että kiinteistövero pysyy ensikin vuonna matalimmalla mahdollisella tasolla. Kiinteistöverotus heijastuu suoraan elinkustannuksiin niin vuokra- kuin omistusasunnoissa. Nyt se ei aiheuta lisäpainetta esimerkiksi kasvavien energiakustannusten lisäksi. Myös kunnallisvero pysyy entisellään.
Kaupunki ei käy kukkarollamme vain verojen muodossa. Monet maksut koskettavat helsinkiläisten elämää.
Julkisia terveyspalveluita käyttäviä helsinkiläisiä ilahduttanee, että terveyskeskusmaksuja ei oteta Helsingissä käyttöön ensi vuonnakaan.
Maksukorotuksiakin tullaan valitettavasti näkemään. Ensi vuoden karmeimpana esimerkkinä tästä on kohtuuton pysäköintimaksujen korotus. Pahimmillaan maksut nousevat 200 % nykyisestä. Osaltani yritin tätä vastustaa, mutta se vietiin vasemmistopuolueiden voimin läpi.
Lisäkustannuksia kaupunkilaisille aiheuttaa myös HSL:n lippuhintojen nosto. Lippuhintojen korotus on kuntayhtymältä hankala mutta välttämätön päätös. Nyt ruvetaan etsimään tapoja välttää lippuhintoihin kohdistuva lisäkorotuspaine.
Politiikassa kyse on monesti rahasta. Liian usein joudun miettimään: Kuka ajattelisi veronmaksajaa?
Kirjoitus julkaistu Helsingin Uutisissa kolumnina 26.11.2022
15.9.2022
Työtään lopetteleva hallitus on kunnostautunut aluepoliittisilla veivauksilla ja rahavirtojen ohjaamisella mahdollisimman kauas Kehä III:n ulkopuolelle.
Työn kruunasi syyskuun alussa käyty budjettiriihi. Kirsikkana toimi keskustan aloitteesta käynnistetty alueellisen opintolainahyvityksen kokeilu Pohjois- ja Itä-Suomen kunnissa. Siinä syrjäseudulle muuttavalle korkeakoulututkinnon suorittaneelle myönnetään verovapaa hyvitys, joka on jopa 8 800 euroa. Helsinkiin asettuva jää nuolemaan näppejään. Hinta 6 miljoonaa euroa.
Suuremmat rahat liikkuvat liikennepolitiikassa. Viimeisen 12 vuoden aikana pääkaupunkiseudun kunnat ovat investoineet koko Helsingin seudun ratoihin, teihin ja pääkatuihin kuusia miljardia euroa. Valtio on laittanut kolme kertaa pienemmän summan, reilut kaksi miljardia euroa. Jokaisesta kymmenestä miljoonasta pääkaupunkiseudun kunnat ovat saaneet vääntää voimalla. Vertailun vuoksi yhtä eteläpohjalaista Atrian tehdasta varten päätettiin rakentaa oma valtatieliittymä. Sikaliittymän hinta 25 miljoonaa euroa.
Infran lisäksi myös itse matkoja tuetaan. Kova tukipumppu on ollut kotimaan lentoliikenne. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen tuki on ollut 31 senttiä per matka. Samaan aikaan yhdensuuntaista lentolippua ruuhkasuomen ulkopuolelle on tuettu lähes tuhat euroa kappaleelta. Toisten matkat ovat selvästi arvokkaampia kuin toisten.
Kylmäksi ei ole jättänyt sote-uudistuskaan. Kun sote-rahoitusmalli monessa osassa Suomea nostaa valtionrahoitusta, tekee se helsinkiläisten sote-palveluiden rahoitukseen loven. Asukaskohtainen leikkuri tulee täydessä mitassaan olemaan 100 euroa asukasta kohden. Yhteensä siis miinus 65 miljoonaa. Eikä unohdeta uudistuksen myötä Helsingin kassasta valtion kassaan lähteviä veroeuroja.
Kaiken tämän päälle viime aikoina on päätään nostanut keskustelu maakuntien Helsinki-vihasta. Siitä ei sentään voine hallitusta syytää.
Tämän pienen tilinpäätöksen tavoite ei ole olla valitusvirsi. Tavoitteena on konkreettisesti osoittaa, että valtakunnan politiikalla on helsinkiläisille euroilla mitattava merkitys. Sen suuntaan piirretään onneksi uusiksi jälleen ensi keväänä.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 14.9.2022.
28.5.2022
Säännöllisesti kaupunkipolitiikassa – ja politiikassa laajemminkin – ponnahtaa esiin ehdotuksia uusista veroista tai maksuista tai jo olemassa olevien korottamista. Usein niillä esitetään vastattavan todelliseen tai kuvitteelliseen ongelmaan.
Onpa asiasta vanha julkisen vallan toimintaa kuvaava vitsikin: ”Jos se liikkuu, verota sitä. Jos se yhä liikkuu, sääntele sitä. Ja jos se lakkaa liikkumasta, tue sitä.”
Tuore esimerkki liittyy kiinteistöverotukseen, jota valtio on uudistamassa. Jokunen viikko sitten käsittelimme uudistusta koskevan lausunnon kaupungin toimielimissä.
Tänä vuonna Helsingissä yleinen kiinteistöveroprosentti on 0,93 prosenttia ja vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti 0,41 prosenttia. Toistaiseksi Helsingille suotuisan talouskehityksen ansiosta veroprosentit on voitu pitää sallitulla alarajalla.
Pääkaupunkiseudun muuta maata korkeampi tonttien hinta eli verotusarvo heijastuu kuitenkin maksettaviin kiinteistöveroihin. Nämä verotusarvot tulevat uudistuksessa kasvamaan entisestään. Helsingin täytyy jatkossakin pitää kiinteistövero mahdollisimman matalana. Mikäli uudistuksessa verotusarvot nousisivat, tulee kiinteistöveroprosenttia Helsingissä laskea.
Mutta ne lisäverot. Helsingin lausuntoon uudistuksesta kirjattiin vasemmistopuolueiden voimalla, että hallituksen tulisi mahdollistaa ”tyhjillään olevien” asuntojen kireämpi verottaminen. Asia on aika ajoin noussut esiin erityisesti Helsingin ydinkeskustan osalta.
Kuulostaa näppärältä, kovemmat verot ja asunnot liikkeelle!
Mutta onko sittenkään? Onko tosiaan niin, että tällaiseenkin asiaan tarvitaan uusi korkeampi vero? Onko tosiaan niin, että siihenkin on julkisen vallan sekaannuttava, missä käytössä ihminen omistamaansa asuntoa pitää? Pitääkö helsinkiläistä rangaista siitä, että hän esimerkiksi ulkomailla työskennellessään pitää täällä asuntoa, joka kaupungin papereissa näyttäytyy tyhjältä? Vastaukseni näihin kaikkiin kysymyksiin on: ei.
Helsinkiläisten täytyy voida päättää, millaisessa käytössä heidän omaisuutensa on ilman, että joutuu miettimään ylimääräisiä veroseuraamuksia. Kaupungin ei pidä tähän määräänsä enempää puuttua, puhumattakaan valtiosta. Ideologioissa on eroja.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 28.5.2022.
