27.11.2023
un nykyistä poliittista keskusteluilmapiiriä – erityisesti valtakunnan politiikassa – katsoo, voi olla vaikea uskoa, että Helsingin talousarvioesityksestä 2024 päätettiin kaupunginhallituksessa yksimielisesti. Mukana ovat kaikki puolueet kokoomuksesta vasemmistoliittoon ja vihreistä perussuomalaisiin. Neuvotteluita johtaneen kokoomuksen näkökulmasta pidän tätä tärkeänä saavutuksena.
Eivät puolueet tietenkään samaa mieltä olleet. Mekin olisimme tehneet usean asian toisin. Mutta istuimme neuvottelupöytään, kävimme pitkät keskustelut ja väännötkin. Lopulta löysimme riittävän tyydyttävän kompromissin. Tämä osoittaa vahvaa Helsingin henkeä – jaettua ymmärrystä kaupungin haasteista.
Iso kuva on kunnossa: rahankäyttö säilyy vastuullisella tasolla, kunnallisvero laskee hitusen ja kiinteistövero pysyy valtakunnallisella minimitasolla. Koulukorjaukset jatkuvat, puistoja ja liikuntapaikkoja parannetaan ja metroasemia kunnostetaan. Palveluihin, erityisesti kouluihin ja päiväkoteihin pystytään panostamaan, samoin kaupunkiympäristön siisteyteen.
Erityisen huomion kohteena ovat jälleen ratkaisut Helsinkiä vaivaavan henkilöstöpulaan. Palkkakehitysohjelma tule jatkumaan ja työmatkaetu paranemaan. Uusi työterveys saadaan käyttöön.
Liikenteen ja liikkumisen puolella tehdään fiksuja liikkeitä. Joukkoliikennelippujen hinnat laskevat hieman. Sähköautojen latausmahdollisuuksia parannetaan. Eri pysäköintialueilla varmistetaan, ettei paikkojen määrä kullakin alueella vähene kohtuuttomasti.
Tietöiden riesaa vähennetään ottamalla käyttöön katutöiden työmaalupaus. Jokaisen hankkeen aikataulua vahditaan tarkemmin. Erikseen on syytä mainita Kulosaaren silta. Tavoitteena on, että korjaustöiden aikana on käytössä enemmän kuin yksi kaista suuntaansa, ettei liikenne sumppuunnu aivan totaalisesti.
Nykyisessä maailmanajassa on syytä valmistautua ikäviinkin skenaarioihin. Toista vuotta peräkkäin kiinnitämme erityistä huomiota väestönsuojiin, joiden materiaaleja täydennetään ja peruskorjauksia aikaistetaan.
Uskallan todeta, että näihin talousarvioneuvotteluihin voi helsinkiläinen veronmaksaja ja palveluiden käyttäjä olla tyytyväinen.
Julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 25.11.2023
27.2.2023
Pysäköinnin hinta kasvaa merkittävästi, Lönnrotinkadulla kiellettiin nastat ja Esplanadilta suljetaan kaistoja. Joillekin tämä on vasta lämmittelyä. Jo tehtyjen päätösten lisäksi on nähty väläyttelyä autoilumaksuista, nopeusrajoitusten itsetarkoituksellisesta alentamisesta, pysäköintipolitiikan lisäkiristyksistä tai jopa kieltovyöhykkeistä tietyn tyyppisille autoille.
En ole ollut innoissani mistään näistä päätöksistä. Autolla ajo Helsingissä muuttuu päätös päätökseltä hankalammaksi. Kehystys päätöksille niitä ajavien taholta on kaunis, mutta taustalta pilkistää ideologinen inho autoilua kohtaan. Se mikä on monille meistä sujuvan arjen tai työssäkäynnin mahdollistaja on toisille kaupunkielämän vihulainen numero yksi.
En voi välttyä kysymykseltä: Miksi ei keskitytä päästöjen mahdollisimman vaikuttavaan vähentämiseen vaan käytetään energia autoilijoiden jahtaamiseen? Katseen tulee olla liikkumisen vähentämisen sijaan päästöjen vähentämisessä.
Suurin osa Helsingin päästöistä syntyy lämmityksestä. Esimerkiksi Helenin päätös luopua kivihiilen käytöstä – joka muuten tapahtui markkinaehtoisesti, ei kaupunkipoliitikkojen mahtikäskyllä – oli todella merkittävä askel ilmaston kannalta.
Toinen iso kokonaisuus on rakentamiseen ja rakennusten elinkaareen liittyvät päätökset, kuten poistoilmalämpöpumppujen asentaminen, puurakentamisen edistämien tai kiertotalouden ratkaisujen käyttöönotto rakennushankkeissa.
Liikkumisen osaltakin potentiaalia toki löytyy: Esimerkiksi Helsingin sataman uudistusohjelmassa edistetään lauttaliikenteen sähköistymistä ja maasähkön tarjoamista risteilyaluksille.
Eikä autoiluakaan kannata huomiota jättää. Tällöinkin vastaus päästöjen vähentämiseen löytyy kuitenkin liikenteen säännöstelyn sijaan sähköistymisestä. Muutos on jo käynnissä: uusista autoista jo lähes viidennes on täyssähköautoja ja toinen viidennes lataushybridejä. Laitetaan tähän kehitykseen vauhtia. Esimerkiksi sähköautojen latausinfraan tulee kaupungissa panostaa huomattavasti enemmän ja nopeammin.
Hiilineutraalisuuden ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa elämän hankaloitumista. Hyvää ilmastopolitiikkaa voi tehdä ilman sujuvan arjen vastustamista.
Julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 25.2.2023
29.11.2022
Koska kansantaloutemme ei nykytilassa pysty ylläpitämään nykyisenlaajuista julkista sektoria ilman voimakasta velanottoa, on pystyttävä tekemään päätöksiä siitä, että mistä tingitään.” Näin päättyy valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen lausunto hallituksen esityksestä ensi vuoden talousarvioksi.
Asia on ollut monelle pidempäänkin selvä, mutta riippumaton tutkimuslaitos kertoi sen harvinaisen yksiselitteisesti ääneen. Luvassa on siis tiukkoja päätöksiä. Keskustelu julkisen talouden sopeutuksesta lisää valitettavasti liian monen intoa käydä hakemassa tilkettä julkiseen kirstuun kansalaisten kukkaroista.
Oma mielipiteeni on selvä: palkansaajien, eläkkeensaajien ja yritysten verotus ei saa kiristyä. Aikana, jossa elinkustannukset nousevat muutenkin vauhdilla näin ei pidä tehdä.
Tätä periaatetta olen yrittänyt itse parhaani mukaan noudattaa myös kaupunkipolitiikassa: Ei ajatella vain Helsingin taloutta vaan aina myös helsinkiläisten taloutta.
Syksyn hyvä uutinen helsinkiläisille on, että saimme varmistettua sen, että kiinteistövero pysyy ensikin vuonna matalimmalla mahdollisella tasolla. Kiinteistöverotus heijastuu suoraan elinkustannuksiin niin vuokra- kuin omistusasunnoissa. Nyt se ei aiheuta lisäpainetta esimerkiksi kasvavien energiakustannusten lisäksi. Myös kunnallisvero pysyy entisellään.
Kaupunki ei käy kukkarollamme vain verojen muodossa. Monet maksut koskettavat helsinkiläisten elämää.
Julkisia terveyspalveluita käyttäviä helsinkiläisiä ilahduttanee, että terveyskeskusmaksuja ei oteta Helsingissä käyttöön ensi vuonnakaan.
Maksukorotuksiakin tullaan valitettavasti näkemään. Ensi vuoden karmeimpana esimerkkinä tästä on kohtuuton pysäköintimaksujen korotus. Pahimmillaan maksut nousevat 200 % nykyisestä. Osaltani yritin tätä vastustaa, mutta se vietiin vasemmistopuolueiden voimin läpi.
Lisäkustannuksia kaupunkilaisille aiheuttaa myös HSL:n lippuhintojen nosto. Lippuhintojen korotus on kuntayhtymältä hankala mutta välttämätön päätös. Nyt ruvetaan etsimään tapoja välttää lippuhintoihin kohdistuva lisäkorotuspaine.
Politiikassa kyse on monesti rahasta. Liian usein joudun miettimään: Kuka ajattelisi veronmaksajaa?
Kirjoitus julkaistu Helsingin Uutisissa kolumnina 26.11.2022
