Hyvästi, Hitas! – Saimme Helsingin luopumaan Hitas-järjestelmästä

Helsingin kaupunginhallitus päätti tänään asumisen- ja maankäytön ohjelmasta seuraavalle neljälle vuodelle. Olen iloinen, että vetämissäni tiukoissa neuvotteluissa saavutettiin yhteisymmärrys ja nyt tehdyillä ratkaisuilla on laaja poliittinen tuki. Ohjelmassa tehtiin merkittäviä päätöksiä rakentamisen määrää ja rakentamisen muotoja koskien. Historiallinen linjaus on Hitas-järjestelmästä luopuminen.

1970-luvulla perustettu Hitas-järjestelmä luotiin vastaamaan sen ajan asuntotarpeisiin. Nämä tarpeet ovat muuttuneet viidessäkymmenessä vuodessa. Kokoomuksen valtuustoryhmä ajoi järjestelmän purkua, sillä sen hyödyt kohdistuivat nykymaailmassa täysin väärin. 

Ei ole mielekästä on verovaroin subventoida esimerkiksi edullisempien tonttien kautta ylemmän keskiluokan asumista. Myöskään useiden hitas-asuntojen päätymistä samalle omistajalle sekä asuntoihin liittyvä vuokravälitystä ei tulisi muiden kaupunkilaisten lompakolla tukea. 

Neuvotteluissa päätettiin käynnistää valmistelu, jonka tavoitteena on nykymuotoisesta Hitas-järjestelmästä luopuminen. Hitas voi korvautua jollakin muulla mallilla tai ratkaisuilla, joka turvaa kohtuuhintaisen omistusasumisen eri helsinkiläisillä asuinalueilla nykyiseen järjestelmään liittyvät ongelmat välttäen.

Itse uskon, että kohtuuhintaisuuden – jota käytetään usein väärin säännellyn synonyyminä – avain on markkinamekanismin todellisesta toimimisesta myös asuntomarkkinoilla. Vain riittävä tarjonta pitää hinnat maltillisina. Tähän suuntaan myös edetään, kun asuntotuotantotavoite nostetaan 8000 asuntoon vuodessa.

Erityisesti tätä tuotantoa tarvitaan vapaarahoitteiseen eli sääntelemättömään tuotantoon. Pidän käytännöllisesti ja periaatteellisesti merkittävänä, että vapaarahoitteisen asuntotuotannon osuus nousee nyt 50 prosenttiin. On uskomatonta, että aiemmin yli puolet asuntotuotannostamme on ollut jonkin asteisen subvention ja rajoitusten piirissä. Vaikka asuntomarkkinassa on kaupungin kaavoitusmonopolin kautta aina tietty osuus julkisella vallalla, tulisi tämä osuus pitää minimissään. 

Erikseen ja vielä voimakkaammin on kritisoitu ns. puolihitasta. Puolihitaksessa hintasääntely on koskenut vain ensimmäistä omistajaa. Käytännössä siis rajoitetulla hinnalla asunnon ostanut on voinut vaikka seuraavassa kuussa myydä asunnon eteenpäin markkinahinnalla – ja netota voiton välistä. 

Ainoa perusteltu syy käyttää mallia on nähdäkseni ollut se, jos jollekin alueelle ei meinaa synty esimerkiksi suuren kaupungin vuokra-asuntomäärän takia yksityisesti omistettua asuntotuotantoa. Siihenkin malli on ollut epätaroituksenmukainen. Nyt linjattiin, tähän tarpeeseen voidaan vastata kaupungin omalla rakentamisella ilman hitas-virityksiä ja näin mahdollistaa puolihitaksesta luopumisen. 

On aika siis sanoa hyvästi hitas-arpajaisille.


Hallitus pakottaa Helsingin leikkaamaan palveluista

Marinin hallituksessa on kolme helsinkiläistä ministeriä. Maria Ohisalo, on jopa hallituspuolue vihreiden puheenjohtaja. Helsingin valtuustossa istuu kymmenen hallituspuolueiden kansanedustajaa.

Suomalaisessa järjestelmässä valta on hallituksen käsissä ja erityisesti niillä puolueilla, joiden kansanedustajapaikat riittävät hallituksen kaatamiseen. Helsingin kakkospuolue vihreät on hallituksessa vaa’ankielessä. Heillä on siis kyky halutessaan pistää hallituksen tekemisille piste. Ilman heitä ei hallitus pysy pystyssä.

Silti vihreät toimivat hallituksessa kuin pienpuolue. Marssivat mielenosoituksissa vaatimassa ilmastotekoja hallitukselta, jonka ilmastonministerin salkkua kantavat. Laittavat tiedotteita, jossa vaativat alkoholin ravintolaulosmyynnin sallimista, mutta äänestävät eduskuntasalissa vastaan. Tekevät tunteellisia päivityksiä perhevapaauudistuksesta, joka heikentää naisten työllisyyttä. Ja laiminlyövät Helsingin etujen perään katsomisen.

Vielä kolme vuotta sitten, kun edellinen hallitus runnoi onnetonta sote-uudistusta lävitse olivat vihreät, SDP, vasemmistoliitto ja RKP yhteen ääneen kanssamme vaatimassa sote-uudistuksen kaatamista. Silloin heille kelpasivat voimakkaan kriittiset lausunnot ja pormestarin ärhäkkä Helsingin puolustus. Nyt vallitsee myötäily tai hiljainen hyväksyminen.

Viilaustenkin jälkeen sote-uudistus leikkaa helsinkiläisten palveluista 45 miljoonaa euroa vuodessa. Tällä rahalla parannetaan palveluita maaseutusuomessa. Mistä helsinkiläisiltä otetaan, eivät hallituspuolueiden kansanedustajat ole kertoneet.

Raha on vain osa ongelmaa. Samalla Suomeen luodaan uusi hallinnon taso kuntien ja valtion väliin. Voisi ajatella, että viiden miljoonan ihmisen maassa kaksi hallinnon tasoa aveineen ja elyineen riittäisi, mutta ei. Helsingin vihreät ja demarit ovat sitoutuneet keskustalaiseen unelmaan maakuntahallintohimmeleiden Suomesta.

Helsingissä se luo kaupungin sisälle kaksoishallinnon yhden hallinnon sijaan. Kun nyt meillä on yksi kaupungin hallinto, jatkossa meillä on Helsingin sisällä kaupungin hallinto ja erillinen sote-hallinto. Byrokraatti kiittää!

Vastaamatta jää vain yksi kysymys: Mitä hyötyä on kolmesta helsinkiläisestä ministeristä ja hallituspuolueiden vaikutusvaltaisista helsinkiläiskansanedustajista, jos tiukan paikan tullen hei eivät ole valmiita puolustamaan helsinkiläisiä ja laadukkaita palveluitamme?

Teksti on julkaistu alunperin Helsingin Uutisten kolumnina.


Mitä olette tekemässä Uudenmaan ja Helsingin kansanedustajat?

Hallituksen valmistelee pikavauhtia lopullista esitystään sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta. Kesällä lausunnoille lähetetty esitys valmisteltiin lähestulkoon salassa kuulematta kunnolla kuntia tai palveluiden järjestäjiä. Kesän aikana olemme saaneet vihdoin analysoida uudistuksen vaikutuksia. Arviot ovat karmaisevaa luettavaa. Hallituksen itselleen asettama aikataulu antaa vaikutelman, että lausuntokierroksella saatua massiivista palautetta ei edes tulla ottamaan huomioon.

Jos uudistus toteutettaisiin, se tuhoaisi kunnat sellaisessa muodossa kuin me ne nyt tunnemme. Kuntien ja kaupunkien kyky investoida kasvuun ja tulevaisuuteen olisi uudistuksen jälkeen mennyttä. On myös surkeaa kuvitella tilannetta, jossa ainoa keino sopeuttaa kuntataloutta on leikata koulutuksesta, koska se on ainoa suuri menoerä, joka kunnille jäisi. Tätä emme halua. 

Maakuntauudistuksen taloudelliset vaikutukset pääkaupunkiseudulle ovat rajut. Pelkästään Helsingin osalta uudistus tarkoittaisi yli 140 miljoonan euron ja Espoon osalta yli 40 miljoonan euron pakkoleikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi Espoon osalta summa vastaisi koko vanhusten kotihoidon ja mielenterveyspalveluiden lakkauttamista. Vantaalla uudistuksessa taas poistuisi 15 miljoonaa enemmän verotuloja kuin sote-menoja. Tämä pakottaa Vantaan ja muut suuret kaupungit leikkaamaan koulutuksesta tai korottamaan veroja. 

Koronakriisi on haastanut koko terveydenhuollon. Hoitojonot ovat räjähtäneet käsiin, terveydenhuollon henkilöstö on venynyt äärimmilleen ja kustannukset ovat kasvaneet huimasti. Edessä on vuosien työ, jotta sosiaali- ja terveydenhuollossa päästään takaisin edes normaalille tasolle. 

Kriisin keskellä hallitus haluaisi myllertää täysin koko sote-alan ja ajaa sen vuosien epävarmuuden tilaan. 

Sote-uudistusta on yritetty kohta kaksi vuosikymmentä kaikilla mahdollisilla hallituskokoonpanoilla. Valmista ei ole tullut. Nyt on aika muuttaa ratkaisevasti suuntaa. Hylätään ajatus massiivisesta hallintoreformista, uudesta hallinnon tasosta ja koko järjestelmän uudistamisesta kertaheitolla. 

Vaihtoehtoinen tie on luottaa kuntakenttään. Leijonanosa uudistuksen tavoitteista voitaisiin saavuttaa esimerkiksi asettamalla pienimmän nyt esitetyn maakunnan väestöpohja minimiksi palveluiden järjestämiselle, antaa kunnille vastuu muodostaa ehdon täyttävät perusterveydenhuollon -ja sosiaalihuollon kuntayhtymät ja koota erikoissairaanhoito nykyistä huomattavasti leveämmille harteille viiden yliopistollisen keskussairaalan ympärille. 

Tilanteen karuudesta kirjoitti tänään Helsingin Sanomissa myös HUS:n toimitusjohtaja Juha Tuominen. Tuomisen mukaan hallituksen malli uhkaa koko hyvinvointivaltion perustuksia. HUS on laskenut, että koko Uudenmaan rahoitus putoaisi uudistuksen seurauksena 400 miljoonaa euroa nykytilanteeseen verrattuna. Tämä tarkoittaisi HUS:ssa 1 500 hoitajan, lääkärin tai muun henkilökunnan irtisanomista. Muualla Uudenmaan sotessa se olisi vielä yli kaksi kertaa enemmän.

SDP ja Vasemmistoliitto ajavat valtiojohtoista sotea eteenpäin ideologinen kiilto silmissä seurauksista välittämättä. Keskusta on valmis hyväksymään kaiken, sillä luohan esitys heidän unelmiensa maakuntahallinnon ja rakentaa kuntien valtionosuuksien tasausjärjestelmän päälle uuden massiivisen rahansiirtomallin Uudeltamaalta muualle Suomeen. 

Se mitä ei voi ymmärtää, on RKP:n ja erityisesti Vihreiden sitoutumista tähän katastrofaaliseen uudistukseen ja esitettyyn malliin. Vihreiden kansanedustajista puolet tulevat Helsingistä ja Espoosta – siis kaupungeista, joiden sosiaali- ja terveyspalvelut ja talouden pohjan uudistus murskaa voimakkaammin. Eikö Vihreiden eduskuntaryhmä ymmärrä vai halua ymmärtää tätä? Onko into hallituksessa oloon niin suuri, että puolentoista miljoonan suomalaisen karu kohtalo uudistuksessa ollaan valmiita hiljaisesti hyväksymään?

Vähintään tähän helsinkiläiset ja uusmaalaiset ansaitsisivat vastauksen. 

Daniel Sazonov, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, Helsinki

Henrik Vuornos, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, Espoo

Sakari Rokkanen, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja, Vantaa