3.7.2022
Pääkaupunkiseudusta tulisi tehdä taloudellista toimeliaisuutta vauhdittava ja koko Suomen vaurautta kasvattava erityisvyöhyke. Pääkaupunkiseutu on koko maan talouden kasvun veturi. Meille tulisi antaa isompaa vapautta sellaisissa asioissa, joita valtion tasolla ei ole toistaiseksi vielä kyetty toteuttamaan.
Keskusta ehdotti perustettavaksi erityistalousalueita. Ehdotuksesta paistoi vahvasti läpi, että Keskustan kehityspajassa oli luotu taas uusi viritelmä alueellisten tulonsiirtojen vahvistamiseksi. ”Verot alas, aluetuet ylös!” olisi voinut iskulause kuulua. Kokoomuslaisista moni tyrmäsi tällaisen ehdotuksen saman tien. Tällaisin iskulausein ei Suomi mene eteenpäin.
Mutta oliko aluepolitiikan kuoren alla sittenkin jotain, mitä kannattaisi pohtia? Itseasiassa ajatus siitä, että mietitään, millä keinoin eri alueiden vahvuuksia voitaisiin entisestään valjastaa tavalla, joka auttaisi aluetta menestymään ja tukemaan koko maan kasvussa, on järkevä. Kokoomuksen pirtaan tällaisen ajattelun pitäisi istua itseasiassa hyvin. Ja miksi emme aloittaisi maan kasvun veturista – pääkaupunkiseudusta.
Kaavailuissani pääkaupunkiseudun erityisvyöhyke tarkoittaisi esimerkiksi työvoiman tarveharkinnasta luopumista. Ilokseni myös keskustasta tämä ehdotus saa kannatusta. Työlupiin liittyvä päätöksenteko voitaisiin siirtää esimerkiksi alueelliselle työvoimaviranomaiselle, jotta lupakäsittelyyn saataisiin vauhtia. Tilanteen pitäisi olla se, että jos on pääkaupunkiseudulla työpaikka, työluvan saa muutamassa viikossa.
Toiseksi meillä voitaisiin purkaa normeja nopeammin kuin mihin muualla Suomessa on kyetty. Usein käytetty esimerkki ovat ravintoloiden ulosmyyntioikeudet ja aukioloaikojen sääntely. Toinen osuva esimerkki liittyy lupien myöntämiseen ja niiden käsittelyaikatauluun.
Minusta pääkaupunkiseudulla voitaisiin ottaa käyttöön niin sanottu käsittelyaikatakuu. Se tarkoittaisi sitä, että jos ei saa kielteistä päätöstä asetetussa käsittelyajassa, lupa myönnettäisiin automaattisesti. Tähän voisivat sitoutua sekä kaupungit että valtion viranomaiset.
Työvoiman saatavuuden lisäämisen ja normien purkamisen lisäksi pääkaupunkiseudun tulisi saada suurempi osa meillä syntyvästä yhteisöverotuotosta. Ensi vuodesta lähtien kunnille ja kaupungeille jää noin neljäsosa niiden alueella kertyvästä yhteisöverotuotosta. Pääkaupunkiseudulla yhteisöverotuoton kuntaosuuden pitäisi olla vähintään kaksinkertainen. Se mahdollistaisi esimerkiksi riittävän joukkoliikenne- ja infrainvestointien rahoituksen ja kannustaisi niitä tekemään. Samalla valtion tuki näihin kohteisiin voisi pienentyä.
Kysymys ei edellisessä ole vain siitä, että pääkaupunkiseudun taloudellisesta toimeliaisuudesta syntyvästä vauraudesta enemmän jäisi seudun itsensä käsiin. Kyseessä on vain yksi ehdotus edistämään isompaa tavoitetta eli kuntien itsenäisyyden, liikkumavaran ja omavastuisuuden lisäämistä.
Kuntien tehtäväkentän kaventuessa ensi vuoden alussa olisi aito mahdollisuus vahvistaa kuntien itsehallintoa aloittamalla määrätietoinen askellus valtionosuuksien merkityksen vähentämisessä ja omien tulojen merkityksen kasvattamisessa. Samalla olisi luontevaa keventää kuntien tehtävien ja velvoitteiden pikkutarkkaa sääntelemistä.
Oma kokonaisuutensa ja pääkaupunkiseudun erityispiirre on tarve erityisen ponteviin toimiin segregaation torjumiseksi ja toisaalta huomattava avoimien työpaikkojen määrä. Tässä uudet avaukset voisivat olla pitkälle meneviäkin. Täällä voitaisiin esimerkiksi kokeilla muusta maasta poikkeavia sosiaaliturvaratkaisuja, jossa kootaan eri tukimuotoja yhteen ja kytketään kokonaisuuteen julkisella tuella rakennettu asuntokanta. Ehkä perustilikokeilullekin olisi tilaa.
Lapsille ja nuorille pääkaupunkiseutu tarjoaisi tulevaisuustakuun. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi kaksivuotisen esiopetuksen tarjoamista, ja erilaisin keinoin sen varmistamista, että kielen oppiminen ja koulupolun aloittaminen tapahtuisivat nykyistä varhaisemmin.
Erityisesti vieraskielisillä lapsilla on nykymallissa vaara jäädä jälkeen muista ikäryhmään kuuluvista. Tähän auttaisi kotihoidon tuen sisaruskorotuksesta luopuminen. Siitä luopuminen kannustaisi osaltaan tuomaan lapsen varhaiskasvatuksen piiriin.
Lopuksi vielä kysymykseen, jonka moni on esittänyt: Miksi perustaisimme erityisvyöhykkeen juuri pääkaupunkiseudulle? Poliittinen järjestelmämme ei ole onnistunut monissa uudistuksissa, joita kipeämmin kaivataan juuri pääkaupunkiseudulla. Ajattelen, että silloin juuri maan vahvin talousalue voisi olla paikka avata niille ovea – ja parhaimmillaan huomata niiden hyödyt.
Kirjoitus on julkaistu blogina Verkkouutisissa 3.7.2022.
5.6.2022
Moni meistä oli harmissaan siitä, että Mechelininkadun upeat puut jouduttiin kaatamaan jokunen vuosi sitten. Puiden kaato teki Meklusta aivan erinäköisen. Uudet tilalle istutetut eivät onneksi olleet aivan pieniä, mutta ilmeen paluu vie vuosikymmeniä.
Sama saattaa olla edessä Esplanadin puistossa. Kaupungin virkakunta on arvioinut, että jopa kaikki puiston puut saatetaan joutua kaatamaan tämän vuosikymmenen loppupuolella. Tässä oma epäilykseni herää. Yhtäkään puista ei saa kaataa käytännöllisyyssyistä. Seulan pitää olla tiukka ja vain todella läpilahoille pitää antaa kaatotuomio.
Puun huono kunto on keskeisin peruste, kun kaupungin vanhoissa puistoissa ja kadunvarsissa puita kaadetaan.
Mutta olisiko jokunen enemmän sittenkin mahdollista säilyttää? Osalla historia ulottuu jopa viime vuosisadan alkupuolelle. Puilla ja istutuksilla on merkittävä vaikutus kaupunkikuvaan ja sen viihtyisyyteen.
Puiden säilyttäminen on paitsi kaupunkikuvan myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta tärkeää. Puut ja muu kasvillisuus esimerkiksi suojaavat auringon paahteelta ja sitovat sadevettä.
Kaupunginvaltuusto linjasi kaupunkistrategiasta päättämisen yhteydessä, että puiden ja vehreyden määrää kaupungissa lisätään ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Valtuusto linjasi myös, että rakennus- ja liikennehankkeissa selvitetään aina vaihtoehto säästää mahdollisimman paljon puustoa ja kasvillisuutta.
Vuosittain Helsinkiin istutetaan noin 10 000 uutta puuta. Istutettavien puiden koko vaihtelee metsätaimista aina suuriin katupuihin. Valtuuston päätöksen mukaisesti kaupunki tulee istuttamaan 100 000 puuta vuoteen 2035 mennessä. Kaupunki kerää elokuun puoliväliin asti ehdotuksia helsinkiläisiltä sopivista istutuspaikoista.
Voit käydä ehdottamassa sopivaa paikkaa uudelle lehti- tai havupuulle osoitteessa https://query.eharava.fi/3827. Kysely on auki 14.8.2022 asti. Kaupungin asiantuntijat arvioivat puiden istutuspaikkojen ja lajivalintojen lopullisen soveltuvuuden. Puut istutetaan vuoden 2023 aikana.
Kaupunkipuuston ja -kasvillisuuden lisäksi kaupunki huolehtii siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon. Emme unohda myöskään puistojen ja katujen siisteyttä. Siihen kiinnitetään erityistä huomiota tällä valtuustokaudella.
On päiviä, jolloin siisteyden ylläpidossa onnistutaan paremmin ja joskus huonommin, kuten esimerkiksi Suomen voitettua jääkiekon maailmanmestaruuden edellisenä iltana. Työtä riittää varmasti taas tänä kesänä, kun useimmat kesätapahtumat voidaan järjestää kuten ennen koronaa.
Useissa puistoissa on suunnitteilla tai alkamassa kunnostusoperaatio. Esimerkiksi Töölössä Hakasalmenpuiston ja Hesperianpuiston kunnostussuunnittelu on juuri käynnistynyt. Kaisaniemenpuiston laaja kunnostus alkaa loppuvuodesta. Tästä kirjoitinkin joku hetki sitten tällä palstalla.
Leikkipuistoista kunnostetaan parhaillaan muun muassa Iso-Antin leikkipuistoa ja leikkipuisto Trumpettia Kannelmäessä, ja Mellunkylän leikkipuiston kunnostus on alkamassa.
Puistojen lisäksi kaupunki kunnostaa pienvesistöjä. Haagassa Kauppalanpuro on rakenteilla ja Strömberginpuiston ja Mustapuron alueen suunnittelu on edennyt rakennussuunnittelutasolle.
Ratikkahankkeissa on myös mukana paljon vihreitä elementtejä, kuten nurmipintaista kiskoa, paahderinteitä ja klassisia puukujanteita. Esimerkiksi Hietaniemenkadun toisen puolen koivukujanne tullaan uudistamaan.
Kaupunkipuistojen paras sesonki on juuri alkanut. Nautitaan kesän lämpimistä ja aurinkoisista päivistä vehreässä kaupungissa!
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Töölöläisessä 5.6.2022.
28.5.2022
Säännöllisesti kaupunkipolitiikassa – ja politiikassa laajemminkin – ponnahtaa esiin ehdotuksia uusista veroista tai maksuista tai jo olemassa olevien korottamista. Usein niillä esitetään vastattavan todelliseen tai kuvitteelliseen ongelmaan.
Onpa asiasta vanha julkisen vallan toimintaa kuvaava vitsikin: ”Jos se liikkuu, verota sitä. Jos se yhä liikkuu, sääntele sitä. Ja jos se lakkaa liikkumasta, tue sitä.”
Tuore esimerkki liittyy kiinteistöverotukseen, jota valtio on uudistamassa. Jokunen viikko sitten käsittelimme uudistusta koskevan lausunnon kaupungin toimielimissä.
Tänä vuonna Helsingissä yleinen kiinteistöveroprosentti on 0,93 prosenttia ja vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti 0,41 prosenttia. Toistaiseksi Helsingille suotuisan talouskehityksen ansiosta veroprosentit on voitu pitää sallitulla alarajalla.
Pääkaupunkiseudun muuta maata korkeampi tonttien hinta eli verotusarvo heijastuu kuitenkin maksettaviin kiinteistöveroihin. Nämä verotusarvot tulevat uudistuksessa kasvamaan entisestään. Helsingin täytyy jatkossakin pitää kiinteistövero mahdollisimman matalana. Mikäli uudistuksessa verotusarvot nousisivat, tulee kiinteistöveroprosenttia Helsingissä laskea.
Mutta ne lisäverot. Helsingin lausuntoon uudistuksesta kirjattiin vasemmistopuolueiden voimalla, että hallituksen tulisi mahdollistaa ”tyhjillään olevien” asuntojen kireämpi verottaminen. Asia on aika ajoin noussut esiin erityisesti Helsingin ydinkeskustan osalta.
Kuulostaa näppärältä, kovemmat verot ja asunnot liikkeelle!
Mutta onko sittenkään? Onko tosiaan niin, että tällaiseenkin asiaan tarvitaan uusi korkeampi vero? Onko tosiaan niin, että siihenkin on julkisen vallan sekaannuttava, missä käytössä ihminen omistamaansa asuntoa pitää? Pitääkö helsinkiläistä rangaista siitä, että hän esimerkiksi ulkomailla työskennellessään pitää täällä asuntoa, joka kaupungin papereissa näyttäytyy tyhjältä? Vastaukseni näihin kaikkiin kysymyksiin on: ei.
Helsinkiläisten täytyy voida päättää, millaisessa käytössä heidän omaisuutensa on ilman, että joutuu miettimään ylimääräisiä veroseuraamuksia. Kaupungin ei pidä tähän määräänsä enempää puuttua, puhumattakaan valtiosta. Ideologioissa on eroja.
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 28.5.2022.
