21.8.2023

Aika lopettaa maahanmuuttajalasten aliarviointi!

Reipas otsikko, mutta ei katteeton. Suomi toisena kielenä opetuksesta on tullut hämmentävä osa koulutusjärjestelmäämme. Maahanmuuttajalasten parhaaksi ajateltu systeemi on kääntynyt tarkoitusta vastaan. Siitä on tullut systemaattinen väline laskea käytännössä pysyvästi rimaa muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuville oppilaille.

Suomi toisena kielenä on tarkoitettu tarjoamaan apua oppilaille, joiden suomen kielen peruskielitaidossa on puutteita jollakin kielitaidon osa-alueella tai alueilla. Helsingissä on kuitenkin merkkejä siitä, että lapsia ohjautuu S2 opetukseen myös väärin perustein – kun siihen ei olisi tarvetta. Enkä usko Helsingin olevan tässä yksin.

Helsingin kaupungin perusopetuksessa 23 % oppilaista on vieraskielisiä (joista monet Suomessa syntyneitä ja kasvaneita!) ja lähes täysin sama osuus on S2/R2-oppilaita.

Lukuja voi peilata esimerkiksi siihen, että kun kielellistä osaamista vertailtiin valtakunnallisesti, paljastui arviossa, että noin viidesosalla S2 opetuksessa olevista kielitaito oli niin hyvä, että he voisivat osallistua suomen kieli äidinkielenä -opetukseen.

On käsittämätöntä, että niin usein suomessa syntyneet ja kasvaneet lapset, jotka ovat myös käyneet suomalaista varhaiskasvatusta ja esiopetusta päätyvät äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen sijaan S2-opetukseen. Usein vanhemmat eivät välttämättä edes ymmärrä näin tapahtuneen – eikä alakouluikäinen osaa muuta vaatia.

Tänään kaupunginhallituksessa käsiteltiin S2-opetusta ja siinä havaittuja ongelmallisuuksia valtuustossa tehdyn aloitteen pohjalta. Kaupunginhallituksessa päätimme yksimielisesti palauttaa virkakunnan tekemän aloitevastauksen valmisteluun, sillä tilanne vaatii selkeästi nykyistä jämäkämpää otetta. Palautusesityksessä tehtiin yksimielisesti monta tärkeää linjausta:

”Kaupunginhallitus katsoo, että kasvatuksen- ja koulutuksen toimialalla on otettava käyttöön kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että S2-opetukseen ohjautuvat vain sellaiset lapset, joilla ei katsota olevan riittäviä edellytyksiä pärjätä suomen- tai ruotsinkielisessä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Kielen kanssa kevyempää tukea tarvitseville lapsille ja nuorille on jatkossakin tarjottava S2-tukea äidinkielen opetuksen rinnalla. Parempien toimintatapojen luomisen yhteydessä varmistetaan, että S2-opetuksesta hyötyvien oppilaiden oikeus S2-opetukseen turvataan.

Kaupunginhallitus kiirehtii konkreettisia toimenpiteitä, joiden avulla kehitetään s2-opetukseen ohjaamisen ja kielitaidon arvioinnin käytäntöjä siten, että edellä kuvattu tavoite toteutuu. Tämän lisäksi oppilaiden kielen oppimista S2-opetuksessa on seurattava niin, että siirtyminen äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen tapahtuu tavoitteellisesti ja oikea-aikaisesti.

Monikielisen todellisuuden olosuhteissa tulee korostaa yksilöllistä lähestymistapaa. Eri kouluissa tulee olla läpinäkyvät ja yhtenäiset kriteerit S2-opetukseen ohjaamiselle. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että opettajat saavat kriteereistä tukea ohjeiden selkeyttämiseksi ja niiden toimeenpanoon viemiseksi.

S2-opetuksen kehittämistä ja eheää suomen kielen opinpolkua, jossa erillisestä S2-opetuksesta on myös selkeä reitti pois, painotetaan Tulevaisuuden taidot -ohjelmassa.

Luokkajakoja tehtäessä varmistetaan, että luokkajakoja ei tehdä niin, että S2 opetuksessa olevia oppilaita kootaan samoille luokille lukujärjestysteknisten syiden tai muun koulutyön järjestämisen yksinkertaistamisen takia.

Kaupunginhallitus toteaa, että suomen tai ruotsinkielen äidinkielitasoisen oppimisen pohja rakennetaan varhaiskasvatuksessa. Kaupunginhallitus katsookin, että erityisesti muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien lasten varhaiskasvatukseen osallistumisen astetta tulee määrätietoisesti nostaa tavoitteena, että jokainen muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen viimeistään kolmevuotiaana.

Kaupunginhallitus katsoo, että varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa tapahtuvan suomen tai ruotsin kielen oppimisen tulee olla tavoitteellista.

Kaupunginhallitus näkee, että Helsingin tulee ottaa edelläkävijän rooli suhteessa opetushallitukseen S2-opetuksen kansallisen tason arvioinnin ja mittariston osalta samalla kun kaupunki kehittää omaa S2-opetustaan. Keskeistä on myös jatkuva tiedon kerääminen yhdessä muiden koulutuksen järjestäjien ja akateemisen tutkimuksen kanssa.”