Vastustetaan päästöjä – ei sujuvaa liikkumista

Pysäköinnin hinta kasvaa merkittävästi, Lönnrotinkadulla kiellettiin nastat ja Esplanadilta suljetaan kaistoja. Joillekin tämä on vasta lämmittelyä. Jo tehtyjen päätösten lisäksi on nähty väläyttelyä autoilumaksuista, nopeusrajoitusten itsetarkoituksellisesta alentamisesta, pysäköintipolitiikan lisäkiristyksistä tai jopa kieltovyöhykkeistä tietyn tyyppisille autoille.

En ole ollut innoissani mistään näistä päätöksistä. Autolla ajo Helsingissä muuttuu päätös päätökseltä hankalammaksi. Kehystys päätöksille niitä ajavien taholta on kaunis, mutta taustalta pilkistää ideologinen inho autoilua kohtaan. Se mikä on monille meistä sujuvan arjen tai työssäkäynnin mahdollistaja on toisille kaupunkielämän vihulainen numero yksi.

En voi välttyä kysymykseltä: Miksi ei keskitytä päästöjen mahdollisimman vaikuttavaan vähentämiseen vaan käytetään energia autoilijoiden jahtaamiseen? Katseen tulee olla liikkumisen vähentämisen sijaan päästöjen vähentämisessä.

Suurin osa Helsingin päästöistä syntyy lämmityksestä. Esimerkiksi Helenin päätös luopua kivihiilen käytöstä – joka muuten tapahtui markkinaehtoisesti, ei kaupunkipoliitikkojen mahtikäskyllä – oli todella merkittävä askel ilmaston kannalta.

Toinen iso kokonaisuus on rakentamiseen ja rakennusten elinkaareen liittyvät päätökset, kuten poistoilmalämpöpumppujen asentaminen, puurakentamisen edistämien tai kiertotalouden ratkaisujen käyttöönotto rakennushankkeissa.

Liikkumisen osaltakin potentiaalia toki löytyy: Esimerkiksi Helsingin sataman uudistusohjelmassa edistetään lauttaliikenteen sähköistymistä ja maasähkön tarjoamista risteilyaluksille.

Eikä autoiluakaan kannata huomiota jättää. Tällöinkin vastaus päästöjen vähentämiseen löytyy kuitenkin liikenteen säännöstelyn sijaan sähköistymisestä. Muutos on jo käynnissä: uusista autoista jo lähes viidennes on täyssähköautoja ja toinen viidennes lataushybridejä. Laitetaan tähän kehitykseen vauhtia. Esimerkiksi sähköautojen latausinfraan tulee kaupungissa panostaa huomattavasti enemmän ja nopeammin.

Hiilineutraalisuuden ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa elämän hankaloitumista. Hyvää ilmastopolitiikkaa voi tehdä ilman sujuvan arjen vastustamista.

Julkaistu kolumnina Helsingin uutisissa 25.2.2023