Onko vasemmistoliitto Helsingin vaikutusvaltaisin puolue?

Kaadetaanko pienen piirin toiminnalle kymmeniä miljoonia maksamillamme veroilla kerättyä rahaa vai annetaan historialliselle alueelle uusi elämä arvostavan omistajan käsissä kaupungin tiukasti määrittämin reunaehdoin? Tästä oli kyse tänään tehdyssä päätöksessä Lapinlahden sairaala-alueen tulevaisuudesta.

Vielä paremmin asian tiivisti sunnuntaina Helsingin Sanomien jutussa kaupungin virkamies:

”Tämä tilanne on malliesimerkki siitä, kun väliaikaiset vuokralaiset alkavat pitää tiloja ominaan”, nimettömänä pysyttelevä kaupungin virkamies sanoo. ”Kyllä kaikkiin Helsingin tyhjillään oleviin historiallisiin arvorakennuksiin olisi joku tulossa ilmaiseksi niin, että yhteiskunta maksaa viulut.”

”Lapinlahden ympärillä kiehuva huhumylly on niin täynnä vääriä väitteitä ja tarpeettomia pelkoja, että katson velvollisuudekseni korjata niitä”, aloitti puolestaan eilen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksensa arkkitehti, professori emeritus ja Lapinlahden alueen tulevaisuutta pohtineen kilpailun arviointiryhmän asiantuntijajäsen Simo Paavilainen, joka perustelee kirjoituksessaan hyvin ehdotuksen järkevyyttä.

Viimeisinä viikkoina on totta tosiaan nähty todellinen propagandakampanja, joka huipentui tänään kaupunkiympäristölautakunnassa. Lautakunnan vihreät, demarit ja vasemmistoliittolaiset taipuivat pienen kulttuuri- ja järjestöeliitin painostukseen ja kaatoivat avoimella kilpailulla valitun kestävän ja taloudellisen ratkaisun alueen tulevaisuudeksi. Kymmenien vuosien epämääräisyys alueen tulevaisuuden suhteen jatkuu.

Toivottavasti ehdotusta vastaan äänestävät muistavat roolinsa, kun kymmeniä miljoonia kaupungin rahaa sijoitetaan koulukorjausten ja koronakriisin hoidon sijaan Lapinlahden seiniin tai rakennukset jätetään rapistumaan. Tänään ehdotetulla ratkaisuilla molemmat näistä vaihtoehdoista olisivat olleet vältettävissä.

Keskeisin laajasti kaupunkilaisia koskettava vasta-argumentti oli puiston avoimuus. Olen itsekin puiston ja alueen aktiivinen käyttäjä. Lähellä asuvana kävelyni ja lenkkini suuntautuvat jatkuvasti puistoon. Näin olisi ollut myös jatkossa, sillä esillä olleessa ratkaisuissa puisto olisi jäänyt kaupungin omistukseen ja pysynyt avoimena kaikille kaupunkilaisille. Tosiasiallisesti sen avoimuus ja käytettävyys olisi voinut jopa lisääntyä, kun vanhoihin rakennuksiin olisi tullut suljetun liike- ja järjestötoiminnan sijaan laajemmalle joukolle suunnattuja palveluita.

Päätöksenteko Lapinlahden suhteen toistaa useasti aiemminkin Helsingin kaupunkipolitiikassa nähtyä kaavaa: vasemmistoliiton äärimmäinen kanta saa muiden vasemmistopuolueiden kantin pettämään. Ensin linjassaan alkavat horjua sosiaalidemokraatit, jotka pelkäävät äänestäjien vuotoa vasemmalle. Sen jälkeen mukaan joukkoon liittyvät vihreät, jotka tuntuvat jatkuvasti arvioivan vasemmistoliiton ja demareiden olevan suurin uhka omalle kannatukselleen. Tällä mekanismilla vasemmistoliitto pystyy kymmenellä valtuustopaikallaan määrittämään valtuuston enemmistön toimintaa.

Edellisestä ei auta kuin onnitella vasemmistoliittoa ja heidän äänestäjiään! Sen sijaan se pistää miettimään, ymmärtävätkö vihreiden sinivihreät äänestäjät antaneensa äänestyspäätöksellään tukensa vasemmistoliiton linjalle? Uskallan arvioida, että kirjoittaessaan vihreän ehdokkaan numeron äänestyslipukkeeseen harvalla heistä on ollut ajatus kannattaa reippaan vasemmistolaista politiikkaa Helsingissä. Onneksi tätä on mahdollisuus miettiä jälleen vuoden päästä.