14.9.2020
Helsingin kaupunginhallitus käsitteli tänään Laura Rissasen (kok) aloitetta yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönotosta HSL-alueella. Helsingin kaupungin virkamiesten kanta esitykseen oli kriittinen, mutta kaupunginhallitus otti asiaan myönteisen kannan kaupunginhallituksen jäsen Daniel Sazonovin (kok) esityksestä. Tahtotila lisättiin Sazonovin esityksestä myös kaupungin lausuntoon HSL:n talousarviosta 2021.
”Joukkoliikenne on saatava kaikkien ulottuville. HSL:n vyöhykeuudistuksen myötä erityisesti kertalippujen hinnat suhteessa kausilippuihin nousivat. Etenkin ratikkalipun poisto johti kantakaupungissa satunnaisten matkojen kallistumiseen merkittävästi ratikkalipun hinnan noustessa 1,70 eurosta 2,80 euroon. Mutta myös vanhan Helsingin sisäisen kertalipun hintaan nähden korotus oli suuri. On hyvä, jos tätä eroa saadaan kohtuullistettua,” aloitteen tehnyt Laura Rissanen sanoo.
”Vyöhykeuudistuksessa poistunutta ratikkalippua on kaivattu laajasti. Olemme Kokoomuksessa halunneet vastata tähän toiveeseen ja laajentaa entisestään helsinkiläisten ja kaikkien pääkaupunkiseudulla asuvien mahdollisuutta tehdä edullisesti lyhyitä matkoja julkisella liikenteellä. Siksi esityksemme koskee kaikkia vyöhykkeitä. Olen tyytyväinen, että kaikki kaupunginhallitusryhmät tulivat tässä Kokoomuksen linjoille”, Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana toimiva Sazonov sanoo.
Sazonov esitti kaupunginhallituksen kannaksi, että ”HSL:n tulee edelleen jatkaa lipputuotteiden kehittämistä ja hinnoittelun selkeyttämistä. Tavoitteena on selvitysten kautta löytää malli, jonka kustannusvaikutukset eivät ole mittavat ja jonka vaikutus kestävien kulkumuotojen käyttöön on kokonaisuutena positiivinen. Näillä reunaehdoilla tavoitteena tulee olla yhden vyöhykkeen kertalipun käyttöönotto myös A, B ja C-vyöhykkeillä.” Kaupunginhallitus hyväksyi esityksen yksimielisesti.
Rissasen aloitteessa tuodaan esiin, että lyhyitä matkoja tehdään myös muilla kuin raitiovaunulla. Ratikkalipun palauttamiseen ei sellaisenaan olekaan perusteita. Kokoomuksen mielestä lippujen hinnoittelun tulee kannustaa vakiokäyttäjien lisäksi myös satunnaiseen joukkoliikenteen käyttöön.
Rissanen ja Sazonov muistuttava, että lippujen hinnoittelulla on vaikutusta myös keskustan elinvoimaisuuteen. Nykyhinnoilla edestakainen ostosmatka esimerkiksi Käpylästä keskustaan kertalippua käyttäen maksaa pariskunnalta 11,20 euroa ja nelihenkiseltä lapsiperheeltä 14 euroa. Kun kauppakeskukset tarjoavat ilmaisen pysäköinnin, valitsee moni näissä tilanteissa autoilun.
Rissanen ja Sazonov toivovat, että seuraavaksi HSL ryhtyy tosissaan valmistelemaan asiaa: ”On kaikkien pääkaupunginseudun veronmaksajien etu, että HSL:n lippuvalikoima ja lippujen hinnat säilyvät kilpailukykyisinä.”
24.8.2020
Helsinki on se paras ja ainoa kotikaupunki. Koko ikäni olen täällä asunut enkä oikeastaan halua minnekään pois. Helsinki on ensimmäisen koulupäiväni kaupunki, ensimmäisten kaljojen kaupunki, ensitreffien kaupunki ja ensimmäisen oman kodin kaupunki. Se on tarhakaupunki, opiskelukaupunki, duunikaupunki ja lapsuuden kesien mökkikaupunki.
Näin kirjoitin neljä vuotta sitten, kun asetuin ensi kertaa ehdolle maailman parhaan ja tärkeimmän kaupungin vaaleissa.
Niissä vaaleissa saadun luottamuksen jälkeen suhde Helsinkiin on vain syventynyt. Niiden jälkeen olen ajanut ratikalla keskustan hallintokortteleihin hoitamaan Suomen ja hallituksen asioita. Ryöminyt rynnäkkökivääri selässä Santahaminan kallioilla. Noutanut tutkintotodistukseni Porthaniasta. Juhlinut. Itkenyt. Nauranut. Ihastunut. Suuttunut. Saunonut. Sairastanut.
Kaiken tämän lisäksi olen viettänyt satoja tunteja kaupungintalon kokoushuoneissa. Ja sen myötä olen oppinut katsomaan kaupunkia uusin silmin myös niiden ulkopuolella. Kaavoittamattomia tontteja. Erinomaista palvelua HUS:n infektiotautien osastolla. Uusia päiväkoteja. Rakentuvia asuinalueita. Merellisen strategian rantaraittia. Kestämättömän rempallaan olevia katutyömaita. Koulujen väistötiloja. Rakenteilla olevia ratakiskoja.
Nämä kaikki eivät enää ole vain paikkoja, tilanteita ja olosuhteita, osa omaa elettyä elämää, vaan niillä on sitä suurempi merkitys. Ne ovat asioita, joita koskien joka viikko tekee päätöksiä. Asioita, joista tuntee vastuuta ja joihin voi vaikuttaa. Asioita, jotka tuottavat ylpeyttä tai tuskaa riippuen siitä, missä kunnossa ne ovat.
Viimeiset neljä vuotta samaan viikkoon on voinut mahtua yksittäisen liikennemerkin järjestely koulun eteen ja satojen miljoonien investointipäätös lämpövoimalaan. Kaupunkipolitiikan kirjo on ihmeellistä. Ja se tekee siitä niin innostavaa. Olen kiitollinen, että olen saanut tehdä sitä vastuullisista rooleista valtuutettuna, valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä.
Olen päässyt vauhtiin. Haluan jatkaa. Helsingin Kokoomus on tänään asettanut minut ehdolle ensi kevään kuntavaaleihin. Olen valmis tekemään Helsingin eteen täysillä töitä myös seuraavat neljä vuotta. Tervetuloa mukaan!
12.5.2020
Kaadetaanko pienen piirin toiminnalle kymmeniä miljoonia maksamillamme veroilla kerättyä rahaa vai annetaan historialliselle alueelle uusi elämä arvostavan omistajan käsissä kaupungin tiukasti määrittämin reunaehdoin? Tästä oli kyse tänään tehdyssä päätöksessä Lapinlahden sairaala-alueen tulevaisuudesta.
Vielä paremmin asian tiivisti sunnuntaina Helsingin Sanomien jutussa kaupungin virkamies:
”Tämä tilanne on malliesimerkki siitä, kun väliaikaiset vuokralaiset alkavat pitää tiloja ominaan”, nimettömänä pysyttelevä kaupungin virkamies sanoo. ”Kyllä kaikkiin Helsingin tyhjillään oleviin historiallisiin arvorakennuksiin olisi joku tulossa ilmaiseksi niin, että yhteiskunta maksaa viulut.”
”Lapinlahden ympärillä kiehuva huhumylly on niin täynnä vääriä väitteitä ja tarpeettomia pelkoja, että katson velvollisuudekseni korjata niitä”, aloitti puolestaan eilen Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksensa arkkitehti, professori emeritus ja Lapinlahden alueen tulevaisuutta pohtineen kilpailun arviointiryhmän asiantuntijajäsen Simo Paavilainen, joka perustelee kirjoituksessaan hyvin ehdotuksen järkevyyttä.
Viimeisinä viikkoina on totta tosiaan nähty todellinen propagandakampanja, joka huipentui tänään kaupunkiympäristölautakunnassa. Lautakunnan vihreät, demarit ja vasemmistoliittolaiset taipuivat pienen kulttuuri- ja järjestöeliitin painostukseen ja kaatoivat avoimella kilpailulla valitun kestävän ja taloudellisen ratkaisun alueen tulevaisuudeksi. Kymmenien vuosien epämääräisyys alueen tulevaisuuden suhteen jatkuu.
Toivottavasti ehdotusta vastaan äänestävät muistavat roolinsa, kun kymmeniä miljoonia kaupungin rahaa sijoitetaan koulukorjausten ja koronakriisin hoidon sijaan Lapinlahden seiniin tai rakennukset jätetään rapistumaan. Tänään ehdotetulla ratkaisuilla molemmat näistä vaihtoehdoista olisivat olleet vältettävissä.
Keskeisin laajasti kaupunkilaisia koskettava vasta-argumentti oli puiston avoimuus. Olen itsekin puiston ja alueen aktiivinen käyttäjä. Lähellä asuvana kävelyni ja lenkkini suuntautuvat jatkuvasti puistoon. Näin olisi ollut myös jatkossa, sillä esillä olleessa ratkaisuissa puisto olisi jäänyt kaupungin omistukseen ja pysynyt avoimena kaikille kaupunkilaisille. Tosiasiallisesti sen avoimuus ja käytettävyys olisi voinut jopa lisääntyä, kun vanhoihin rakennuksiin olisi tullut suljetun liike- ja järjestötoiminnan sijaan laajemmalle joukolle suunnattuja palveluita.
Päätöksenteko Lapinlahden suhteen toistaa useasti aiemminkin Helsingin kaupunkipolitiikassa nähtyä kaavaa: vasemmistoliiton äärimmäinen kanta saa muiden vasemmistopuolueiden kantin pettämään. Ensin linjassaan alkavat horjua sosiaalidemokraatit, jotka pelkäävät äänestäjien vuotoa vasemmalle. Sen jälkeen mukaan joukkoon liittyvät vihreät, jotka tuntuvat jatkuvasti arvioivan vasemmistoliiton ja demareiden olevan suurin uhka omalle kannatukselleen. Tällä mekanismilla vasemmistoliitto pystyy kymmenellä valtuustopaikallaan määrittämään valtuuston enemmistön toimintaa.
Edellisestä ei auta kuin onnitella vasemmistoliittoa ja heidän äänestäjiään! Sen sijaan se pistää miettimään, ymmärtävätkö vihreiden sinivihreät äänestäjät antaneensa äänestyspäätöksellään tukensa vasemmistoliiton linjalle? Uskallan arvioida, että kirjoittaessaan vihreän ehdokkaan numeron äänestyslipukkeeseen harvalla heistä on ollut ajatus kannattaa reippaan vasemmistolaista politiikkaa Helsingissä. Onneksi tätä on mahdollisuus miettiä jälleen vuoden päästä.
