Pientaloalueet kuuluvat Helsinkiin

Pientalovaltaiset asuinalueet ovat Helsingin pitovoimaisimpia. Tämä selviää kaupungin tuoreesta tutkimuksesta, jossa selvitettiin millä Helsingin alueilla asutaan pisimpään. Asukkaiden vaihtuvuus on toimiva mittari siinä, kun mietitään, minkälaisilla alueilla helsinkiläiset viihtyvät ja haluavat asua.

Erityisen pitkäikäisiä asukkaita löytyi Pirkkolan, Paloheinän ja Östersundomin pientaloalueilta. Vuonna 2021 yli puolet asukkaista olivat asuneet alueella yhtäjaksoisesti vuosikymmenen tai pidempään. Uusia, viimeisen vuoden aikana alueille muuttaneita, oli kesimäärin alle kymmenen prosenttia asukkaista.

Pientaloalueilla rakennetaan elämää pidemmäksi aikaa, syntyy tiiviitä yhteisöjä ja niissä viihdytään. Halutaan rakentaa omaa kotia ja kiinnittyä. Yhteisöllisyyskin on usein vahvaa: naapurille sanotaan muutakin kuin ’moi’ ja kaupunginosan omat tapahtumat muodostavat vuosittaisia perinteitä satunnaisten yllätysten sijaan. Tätä modernissa metropolissakin tarvitaan.

Kaupungissa pitää tietenkin olla tarjontaa kaikenlaisista kodeista. Kerrostaloissa ei ole mitään vikaa – olen itsekin sellaisissa kasvanut ja ikäni asunut. Helsingissä täytyy kuitenkin riittää tilaa myös pientalovaltaisille alueille ja helsinkiläisten pientalounelmille. Tämä vaatii nykyisten alueiden tiivistymisen lisäksi myös uusia alueita pientaloasumiselle.

Nykyisessä asumisen ja maankäytön ohjelmaan on kirjattu. että maankäytön suunnittelussa tulee varmistaa pientaloasumisen mahdollisuudet Helsingissä. Tämä saatiin ohjelmaan nimenomaan kokoomuksen vaatimuksesta.

Yllättävää kyllä, kaikki eivät ole Helsingissä yhtä innostuneita pientaloasumisen puolustajia. Olen saanut kaupunkipolitiikassa toimiessani käydä kymmeniä vääntöjä siitä, että pientaloasumiselle tehdään kaupungissa riittävästi tilaa.

Uusi vääntö on pian jälleen edessä. Keväällä käsittelyyn tulee Helsingin seuraava asumisen ja maankäytön ohjelma. Toivon, että tuore tutkimus pientaloalueiden vetovoimasta on noteerattu myös muissa poliittisissa ryhmissä.

Tavoitteenamme tulee olla se, että nuoren perheen ei tarvitse lähteä hakemaan pientaloasumisen mahdollisuuksia Helsingin ulkopuolelta.

Kirjoitus julkaistu Helsingin Uutisissa.


EU on läsnä töölöläisen kivitalon yhtiökokouksessakin

Kuulun siihen joukkoon, joka taloyhtiössä kahlaa yhtiökokouspaperit huolella läpi ja syynää erityisesti remonttisuunnitelmien ja esitettyjen vastikekorotusten taustat. Syynä lienee yhtäältä se, että heti ensiasunnon hankittuani menin taloyhtiön hallitukseen ja toisaalta se, että niin moni kaupunkipolitiikan päätös kytkeytyy taloyhtiöelämään ja vastikelappuun.

Nykyisessä taloyhtiössä olen tosin jättänyt hallitushommat väliin. Eräässä yhtiökokouksessa sanoin ääneenkin, että nykyhallitus näyttää hoitavan hommaa niin hyvin, että ei tulisi mieleenkään olla ehdolla. Olkoon tämä siis samalla julkinen kiitos heille – ja jokaiselle tämän lehden lukijalle, joka laittaa taloyhtiön hallituksissa omaa aikaansa, energiaansa ja osaamistaan yhteisen asian hoitamiseen.

Harvemmin taloyhtiöelämässä tulee kuitenkaan itsekään mietittyä EU-politiikkaa ja sen vaikutuksia keskimääräiseen töölöläiseen kivitaloon. Nyt siihen on kuitenkin syytä.

Vuosi sitten moni uutislööppi kertoi kuinka suomalaisia uhkaa jopa 30 000 euron pakkoremontti. Euroopan Unionin komissiossa suunniteltiin uutta energiatehokkuusdirektiiviä. Direktiivin alustavan ehdotuksen mukaan ne asunnot, joissa energiatehokkuus oli huono, pitäisi korjata parempaan luokkaan – varsin kiireellisellä aikataululla vieläpä.

Kovimmillaan esitettiin vaatimuksia, joiden mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikkien rakennusten olisi tullut olla energiatehokkuudeltaan vähintään F-luokassa ja vuonna 2032 vähintään D-luokassa. Yksi arvio oli, että noin 1,5 miljoonaa asuntoa olisi vaatinut energiatehokkuusremontin ja hintalappu parannuksille olisi liikkunut 21 miljardin euron suuruudessa.

Töölöläiset kerrostalot ovat keskimäärin vanhoja ja paikalleen muurattuja, eikä energiatehokkuus ole niiden suurin vahvuus. Vahvuus sen sijaan on nimenomaan rakennusten ikä. Vaikka uusien asuntojen rakentamisen päästöjä pyritään vähentämään nopeasti ja edistystäkin on tapahtunut, on uudisrakentaminen edelleen todella merkittävä päästöjen lähde. Ajan patinoimat töölöläiset kivitalot ovatkin ehtineet kuolettamaan omat rakentamisen aikaiset päästöt jo monta kertaa.

Onneksi EU-lainsäädäntöprosessin mankelissa ja eri organisaatioiden, kuten suomalaisia taloyhtiötä edustavan Kiinteistöliiton vaikuttamistyön tuloksena, komission esityksestä varsin vähän selvisi lopulta EU-lainsäädännöksi alkuperäisessä muodossaan. Hyväksytty versio direktiivistä on huomattavasti toteuttamiskelpoisempi kuin alkuperäinen esitys. Erityisen tärkeää oli, että komission esittämästä mekaanisesta energiatehokkuuden parantamisen vaatimuksesta luovuttiin.

Toimia ja yhtiökokouspäätöksiä on tulevan vuosikymmenen aikana silti luvassa: Parlamentin hyväksymässä direktiivissä kotien energiankulutuksen pitää vähentyä noin 20 % vuoteen 2035 mennessä. Keinot jäivät maiden omiin käsiin. Suomessa onkin nyt tarkka paikka katsoa, että yhtiöitä ei ajeta vähävaikutteisiin pakkoremontteihin.

Samaan aikaan direktiivi on hyvä pitää mielessä, kun tulevina vuosina tehdään suunnitellussa aikataulussa tulevia remontteja. Niissä kannattaa katsoa myös energiatehokkuuden perään ja tehdä järkeviä toimia etupainotteisesti. Se on todennäköisesti pidemmällä aikavälillä fiksua myös vastike-eurojen näkökulmasta – ja ympäristökin kiittää.

Teksti kolumnina Töölöläisessä.


Keskustan paraatipaikalle uutta, arvoistansa käyttöä

Uusi arkkitehtuuri- ja designmuseo sekä koko kaupunkikuvaamme ja keskustan tulevaa elinvoimaa määrittävä satamaratkaisu etenevät.

Viime viikolla kaupunginvaltuusto päätti pääomittaa arkkitehtuuri- ja designmuseota varten perustettua säätiötä 60 miljoonalla eurolla. Valtiolta tulee samansuuruinen sijoitus ja yksityistä rahaa vielä 30 miljoonaa. Kyseessä on varmasti yksi 2020-luvun merkittävimpiä sijoituksia suomalaiseen kulttuuripääomaan.

Olemme syystä olleet Suomessa ylpeitä sekä muotoiluosaamisestamme että huippuarkkitehtiemme kädenjäljestä. Merkitykseensä nähden muotoilun ja arkkitehtuurin soisi olevan kansallisestikin suuremman ja kansainvälisesti näkyvämmän arvostuksen kohde. Vahvuuksista ammentaminen on myös matkailussa usein voittava strategia.

Museohanke sai alkunsa vuonna 2018. Silloin kaupunki, valtio ja sen museot totesivat yhteistuumin, että arkkitehtuurin ja designin yhdistävä museo sopisi oivallisesti Helsingin paraatipaikalle Etelärantaan, jonka tontti on odottanut arvoistansa käyttöä.

Kaupunki ja valtio sekä museotoimijat ovat vieneet hanketta johdonmukaisesti eteenpäin. Hanke on edennyt, vaikka valtion ja kaupungin poliittiset päätöksentekijät ovat välissä ehtineet vaihtua useampaankin kertaan.

Museorakennuksesta itsestään tullaan järjestämään kansainvälinen suunnittelukilpailu. Uskon, että kilpailutuksella saadaan arkkitehtuurisesti korkeatasoinen museokokemus ja vierailijoille toimivat tilat. Vähempää ei voi vaatia. Rakennuksen on oltava jo itsessään kävijämagneetti.

Museon on vain yksi osa koko Etelärannan, Makasiinirannan ja Olympiarannan täyttä uudistumista.

Makasiininrannan suunnittelusta on jo ehditty järjestää suunnittelukilpailu – alueesta on tarkoitus syntyä vilkas, miellyttävä ja merellinen. Suunnittelussa suojellut Kauppahalli ja Olympiaterminaali säilyvät uudisrakentamisen keskellä ja museo löytää paikkansa rannalta.

Kaiken tämän tekee mahdolliseksi yksi viime valtuustokauden merkittävimmistä päätöksistä: Kaupungin satamatoiminnot on päätetty järjestellä uudelleen niin, että Tukholman liikenne keskitetään Katajanokalle ja Tallinnan liikenne Länsisatamaan. Länsisataman kasvavat liikennemäärät ohjataan uudella Länsiväylälle kulkevalla satamatunnelilla maan alta pois kaupungista. Tunneli nousisi ylös Ilmarisen talon takana olevan parkkipaikan kohdalta.

Satamatunnelista on tullut yksi kaupunkipolitiikan kuumista perunoista. On hyvä muistaa, että tunnelin rakentaminen on satamatoimintojen siirtämisen ja sitä kautta koko keskustan kehittymisen edellytys.

Jotkut yrittävät tarkoitushakuisesti kytkeä sitä koskevat päätökset Lapinlahden puiston tulevaisuuteen. Nämä on kuitenkin syytä pitää visusti erillään. Suunniteltu satamatunneli vain sivuaisi hieman Lapinlahden puiston reunaa ja vaikutukset jäisivät selkeästi nykyisen ison, puistoa halkovan kaukolämpöputken eteläpuolelle. Tämä ei vaikuttaisi puistoon tai sen käyttöön. Sen olen itsekin monesti lenkillä ”maastokatselmusta” suorittaessani todennut. 

Kaupunkiimme mahtuu hyvin maailmanluokan arkkitehtuuri- ja designmuseo, yhä elinvoimaisempi Eteläsataman alue, liikenteen haittoja vähentävä ja koko Suomen logistiikan toimivuutta varmistava satamatunneli ja virkistysmahdollisuuksia tarjoava Lapinlahden puisto. 

Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 25.2.2024