Askel askeleelta kohti eurooppalaista juomakulttuuria

Tämän viikon maanantaina kauppojen hyllyrivejä järjestettiin uusiksi. Kellon lyödessä yhdeksän tavallisista päivittäistavarakaupoista löytyikin 8 prosentin vahvuuteen asti käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. Yli 5,5 prosenttiset limuviinat saivat jäädä vieläkin Alkon hyllyille.

Muutos on varsin maltillinen, mutta kuitenkin askel kohti vapaampaa eurooppalaista juomakulttuuria. Parhaimmillaan kaupan kalatiskiltä voi saada suoraan mukaansa merelliseen valikoimaan erikseen mietityn viinipullon tai kesäjuhlaa varten samalla kauppareissulla napata mukaansa kevyen kuplajuoman.

Matalan alkoholipitoisuuden viinit ovat Töölön kaltaisessa runsaasti kivijalkaliikkeitä sisältävässä kaupunginosassa suurempi mahdollisuus kuin vain yksi säästetty Alko-reissu: esimerkiksi erinomainen juustokauppamme Rolling Cheese Museokadulla tarjoaa eksoottisia juustoja ja kinkkuja – nyt tarjontaa voi täydentää samalla harkituilla viinivalikoimilla. Konditoriat voivat myydä moscatelin kaltaisia mietoja viinejä leivonnaisen kylkeen. Tämä kaikki tietysti edellyttäen, että myyntiluvat ovat kunnossa.

Kulinaristisen tarjonnan ohella matalan alkoholipitoisuuden viinien tuominen ruokakauppaan on tietenkin myös terveyteen liittyvä kysymys. Monesti voi kuulla toistettavan, että ”ei toimi Suomessa”. Näin sanoo moni vakavissaan silloin, kun joku ehdottaa kansalaisille enemmän vapautta – erityisesti silloin kun kyse on alkoholipolitiikasta.

Huoli alkoholin haitoista ja sen kustannuksista on kuitenkin täysin ymmärrettävä. Alkoholin käyttö – erityisesti liikakäyttö – maksaa yhteiskunnalle joka vuosi niin inhimillisesti kuin euroissa. Alkoholihaittoihin ei tule suhtautua lainkaan kevytmielisesti.

Onkin iloinen asia, että alkoholin kulutus on laskenut Suomessa jo vuodesta 2007 lähtien. Alkoholin kulutuksen vähentyminen on jatkunut myös sen jälkeen, kun suurta huomiota ja kauhukuvia osakseen saaneet ”limuviinat” ja 5,5 % alkoholia sisältävät miedot juomat tuotiin ruokakauppoihin. Kauhukuvat eivät toteutuneet.

Kysymys tiivistyy siihen, että minkälaiset terveyshaitat aiheutuvat siitä, että lihatiskin luota löytyy valmiiksi aterian kylkeen valittuja viinejä. Muutos on käytännössä se, että kauppareissulla ei tarvitse ostosten jälkeen käydä erikseen usein samassa rakennuksessa sijaitsevassa valtion viinamonopolissa.

Kaupoissa on jo nykyisellään ikärajavalvonta, alkoholin myynti on rajoitettu ajallisesti, eikä päihtyneelle myydä. Alkoholinmyynti päättyy siis ruokakaupassa aivan samalla lailla kello yhdeksältä kuin se päättyisi vieressä olevassa Alkossa.

Alkoholin liikakäyttöön ja siitä aiheutuneisiin haittoihin myös puututaan. Tässä kriittistä on ennaltaehkäisevä työ sekä sosiaali- ja terveyspalveluidemme rooli. Kaupunki järjestää erilaisia palveluita matalan kynnyksen ajanvarauksettomasta palvelusta aina ympärivuorokautiseen päihdekuntoutukseen.

Vielä on mahdotonta ja liian aikaista arvioida lopputulosta. Toki 8 prosenttia ja käymisteitse valmistaminen ovat melko puolivillaisia rajoituksia ja esimerkkejä oudosta poliittisesta kompromissista. Linjakasta olisi ollut tuoda suoraan viinit ruokakauppoihin – ja toivottavasti näin tulee pian käymäänkin.

Toivottavasti saamme kuitenkin kokea uudistuksen hyviä puolia Töölön palvelutarjonnassa. Kyseessä olisi pieni askel kohti yhteiskuntaa, jossa pidämme huolta, mutta emme holhoa.

Julkaistu 11.6.2024 Töölöläisessä kolumnina.


Hoitoonpääsy paranee askel askeleelta

Sosiaali- ja terveyspalveluissa puhuttaa yleensä eniten se, kuinka nopeasti hoitoon pääsee. Tämän ymmärrän täysin. Jos on kuumeessa, kivuissa tai kontrolliajan tarpeessa, on odottaminen tuskallista. Viimeinen asia, johon aikaa tuolloin haluaisi käyttää on Maisa-viestin vastauksen odottaminen tai puhelimen äärellä istuminen. Jos annettu aika lopulta on vielä pitkän ajan päässä, kuumenevat tunteet helposti entisestään.

Jonojen haitat myös tiedetään. Tästä syystä koko valtuustokauden yksi prioriteetti sote-palveluissa on ollut parantaa hoitoon pääsyä. Terveysasemilla korona-ajan karun pituisista odotusajoista onkin saatu poistettua jonotuspäiviä vähä vähältä. Tavoitetilaan on kuitenkin vielä matkaa.

Jonotusajan kehitystä havainnollistaa Helsingin käyttämä T3 mittari. Kaikkien Helsingin terveysasemien keskiarvo lääkärille pääsyyn T3 mittarilla oli maaliskuussa 2022 38 päivää, kun syyskuussa 2023 se oli enää 27 päivää. Heilahtelua valitettavasti myös on – viime maaliskuussa T3 oli noussut taas 29 päivään.

On realismia todeta, että hoitoon pääsyn saaminen tavoitetasolle tuskin tapahtuu hetkessä. Voi olla, että tilanne ei ratkea ilman valmiutta laajempiin toimintatapojen muutoksiin. Ajattelen itse, että ammatinharjoittajamalli, jossa lääkärinä toimivat yrittäjinä terveyskeskuksissa ja vastaavat sovitusta väestöstä, voisi olla aito ratkaisu Helsingin hoitoonpääsyn nopeuteen. Mallista on ollut positiivisia kokemuksia myös muissa pohjoismaissa.

Ammatinharjoittajamalli vaatii tuekseen laajoja poliittisia hartioita ja paljon valmistelua. Seuraan itse mielenkiinnolla ja toiveikkaana Länsi-Uudenmaan ammatinharjoittajamallin kokeilua.

Onneksi joitain nopeita toimia on näköpiirissä. Korotetut Kela-korvaukset lääkärikäyntiin astuivat voimaan vuoden alussa. Uuden hallituksen esityksen mukaan Kela-korvaukset tuleva vielä nousemaan nykyisestä 30 eurosta 50 euroon ja suuhygienistin hoito- ja tutkimuskäynteihin tulee oikeus Kela-korvauksen ilman hammaslääkärin lähetettä kahdesti vuodessa.

Myös julkisen puolen jonojen pituutta lyhentää se, jos yksilöt hyödyntävät Kela-korvausta julkisella käymisen sijaan. Varsinkin Helsingissä tähän on potentiaalia.

Monelle harmaita hiuksia aiheuttanut päätös oli terveysaseman takaisinsoiton uudistus. Päätös muuttaa takaisinsoittoa niin, että soitto tehdään vain kerran, oli tietysti logiikaltaan perusteltu: rajallisen henkilöstön aikaa käytettäisi mahdollisimman järkevästi – ei ole järkeä istuttaa hoitajaa soittamassa uudestaan ja uudestaan ihmiselle, joka ei vastaa.

Uudistuksessa mentiin kuitenkin kenties ääripäästä toiseen. On monia inhimillisiä syitä, miksi juuri soiton tullessa puhelimeen ei pysty vastaamaan. Jonotusrumban alusta aloittaminen pahimmillaan vasta seuraavana päivänä vain siksi, että juuri soiton aikaan oli kylpyhuoneessa, tuntuu kohtuuttomalta.

Lautakunnan linjauksen perusteella tasapainoista ratkaisua on etsitty ja sellainen on myös löydetty. Takaisinsoittopalvelua uudistetaan siten, että tulevaisuudessa takaisinsoitto tehdään kaksi kertaa yhden sijasta. Terveysasemalle yhteyden saaminen helpottuu, kun kaikki ei ole kiinni yhdestä soitosta.

Julkaistu Töölöläisessä Kolumnina 19.5.2024


Katujen hyvä kunnossapito ei voi olla mahdoton tehtävä

Kaduilla kävelleessään voi tuntea kuivaa yskää tai turvotusta kurkussa. Tunne on varma merkki kevään ja katupölyn saapumisesta. Menneen talven lumia varten kaduille levitetty suola ja hiekoitussepeli ovat kiusana erityisesti kuivina ja aurinkoisina päivinä. Ilmanlaatu onkin laskenut Helsingissä.

Kevätsiivous tehdään toki joka vuosi kaupungin toimesta ja kaduilta poistetaan tiepölyä sen minkä pystytään. Pahimpina pölypäivinä levitetään jopa kevyttä suolaliuosta kaupungin kaduille sitomaan muutoin ilmaan nousevia pienhiukkasia. 

Tänä vuonna ainakin täällä Töölössä kevätsiivous tuntuu osuneen kohdalleen: Koneet saatiin kaduille käytännössä välittömästi lukien lähdön jälkeen. Samaa kunniamainintaa ei sen sijaan voi antaa edellisen talven töistä. 

Kun viime syksy kääntyi talveksi kävi selväksi, että nyt olisi niin sanotusti kunnon talven vuoro. Se tiesi kohtuuttomasti liukkautta, valleja ja perunapeltoa.  

Lumisateen keskellä ja pakkasten paukkuessa pahimmillaan moni katu muuttui vaarallisiksi liukkauden vuoksi. Kävelytiet olivat osissa kohtia kaupunkia kuin luistinrata ja töihin pyrkivät autoilijat joutuivat kamppailemaan jäisten teiden kanssa.

Talvikunnossapito on varsinainen kaupungin näyteikkunapalvelu: ulos ei voi mennä kokematta sitä, että toimiiko kunnossapito vai ei. Kyse on myös terveydellisestä riskistä, liukkaat ja huonokuntoiset kadut lisäävät kaatumisriskiä erityisesti iäkkäille ja liikuntarajoitteisille ihmisille. Huonosti hoidetut kadut keräävät itseensä likaa ja roskaa – juuri sitä kevään katupölyä, jota nyt ilmassa liikkuu.

Eurojen puolella rahaa on kuitenkin jatkuvasti vain lisätty; pelkästään talvikunnossapitoon käytetään vuonna 2024 yli 36 miljoonaa. Kustannuskehityksen päälle panostuksia on tehty niin vuodelle 2023 kuin nyt tulevan vuoden 2024 talvelle.

Rahaa liikkuu katujen kunnossapidossa joka vuosi siis suuria määriä. Siitä huolimatta katujen kunnossapidossa on lähes poikkeuksetta kohtuuttoman paljon ongelmia. Väitänkin, että katuje hoito on kysymys, jossa eurojen lisäksi myös asenne ratkaisee. 

Talvikunnossapidossa on todellisen ryhtiliikkeen paikka. Tämän olemme myös tehneet selväksi kaupungin päätöksenteossa. 

Kuluneen talven aikana talvikunnossapidon kilpailutuksissa on ollut haasteita, kun niin useasta suunnasta on tullut esiin epäkohtia. Jos kilpailutuksen voittaja ei selviä talvikunnossapidon vastuustaan, on siitä oltava selkeät sanktiot.

Eipä kaupungin omaan toimintaankaan voida olla liian tyytyväisiä. Töölössä talvikunnossapito on kaupungin vastuulla – esimerkiksi Runeberginkatua harppoessa monena aamuna enemmän kiroilutti kuin hymyilytti. Erikoisimmat tilanteet liittyvät siihen, kun tyhjänä ammottava pyörätie on putipuhtaaksi harjattu, kun taas jalkakäytävä odottaa kolmatta päivää aura-autoa. 

Vuoden 2024 talousarviossa on laajemminkin päätetty panostaa ulkoilualueiden viihtyisyyteen. Rahoja on lisätty myös kävely ja pyöräväylille sekä yleisten alueiden siisteyteen. Tälle rahalle pitäisi nyt saada vastinetta.

Kaupungin päätöksenteossa liikutaan kovin usein korkeissa sfääreissä ja suurissa strategisissa linjoissa. Koskaan ei saa kuitenkaan unohtaa arkisten arjen sujuvuuden varmistavien päätösten ja tekojen merkitystä. Sitä varten kaupungit kun viime kädessä ovat olemassa. Runsaslumiset talvet eivät voi joka kerta olla ylitsepääsemätön haaste.

Julkaistu kolumnina Töölöläisessä 21.4.2024