Helsinki on se paras ja ainoa kotikaupunki. Koko ikäni olen asunut täällä, enkä oikeastaan halua lähteä minnekään.

Olen huutanut ensimmäiset huutoni Kättärillä, narrannut ahvenia Mätäjoella, tullut Paloheinän koulujenvälisissä hiihtokilpailuissa sijalle 84, pyörittänyt partiorasteja Keskuspuistossa ja marssinut Senaatintorilla paraatissa. Olen juhlinut Pakilan VPK:lla, Merimelojien majalla, Hietsussa, Ulliksella, Yliksellä ja loputtoman monissa eri puolilla kaupunkia järkätyissä ”sykkibileissä”. Olen kerännyt opintopisteitä Portsussa ja beerbongpisteitä Pykälässä, marssinut kranaatinheitin olalla Laajasalossa ja kiertänyt iltalenkeillä Lauttasaarta.

Osaan luetella vanhan kunnon M-junan tai metron pysäkit ulkoa. Tunnen Maltsun, Kantsun, Kaarelan, Konalan ja Pitskun jokaisen kujan. Lauttasaaressa, Haagassa, Munkassa, Töölössä ja eteläisissä kaupunginosissakin olen aika hyvä. Santahaminasta tiedän aika lailla jokaisen poteron ja otollisen ryhmityksen puolustukselle. Pystyn keplottelemaan itseni ohi Manskun ruuhkasta, heittämään päästäni yksiön markkinavuokran Sörkässä tai kiipeämään luvattomasti Kruunuvuorenrannan öljysäiliöille. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Helsinki on ensimmäisen koulupäiväni kaupunki, ensimmäisten kaljojen kaupunki, ensitreffien kaupunki ja ensimmäisen oman kämpän kaupunki. Se on tarhakaupunki, opiskelukaupunki, duunikaupunki ja lapsuuden kesien mökkikaupunki.

Valtuustotyöhön liittyykin aivan erityistä tunnetta, kun viikoittain pääsee rakentamaan fiksumpaa ja toimivampaa Helsinkiä. Rakkaudesta kotikaupunkiin.

Tehtävät

Olen iloinen siitä vastuusta, jonka olen jo ensimmäisen kauden valtuutettuna Helsingin kaupunkipolitiikassa saanut. Toimin Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Suurimman ryhmän puheenjohtajana vastaan mm. vuosittaisten valtuustoryhmien välisten budjettineuvottelujen johtamisesta. Kaupunginhallituksessa puolestaan kokoonnumme viikoittain päättämään eri kaupunkipolitiikan kysymyksistä kuten määrärahojen käytöstä, kaupunkitason strategisista linjauksista, kaavoista tai kannanmuodostuksesta valtakunnanpolitiikan kysymyksiin.

Toimin lisäksi Helsingin energiayhtiön Helen oy:n hallituksessa ja edustan Helsinkiä maakuntavaltuustossa. Aiemmin olen kerännyt kokemusta myös opetuslautakunnasta sekä sosiaali- ja terveyslautakunnasta. 

Fiksumpi Helsinki vaati fiksumpaa kaupunkipolitiikkaa. Siksi:

1. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa ymmärretään ja edistetään koko kaupungin ja kaikkien kaupunkilaisten etua. Helsinkiä ei rakenneta vain tiettyä ryhmää varten tai tietyn kaupunginosan etua vaalien.

2. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa ei takerruta yksittäisiin kysymyksiin, vaan keskitytään isoon kuvaan. Helsingin kokoisessa kaupungissa tehdään tuhansia ja tuhansia päätöksiä päivittäin. Valtuutetun tulee pystyä erottamaan olennaiset asiat epäolennaisista.

3. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, joka kykenee reagoimaan tilanteeseen. Kaikkia valtuustokauden aikana eteen tulevia yksittäisiä kysymyksiä ei pysty millään ennakoimaan. Valtuutetun tulee kyetä muodostamaan esiin tuleviin kysymyksiin fiksut kannat ja tuomaan esiin uusia järkiratkaisuja.

4. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa ei haeta keinotekoisia vastakkainasetteluja. Ne ovat mielenkiintoisia shown näkökulmasta, mutta Helsingin kehittäminen ei voi perustua vastakkainasetteluille. Helsinki ei esimerkiksi tarvitse ”pyöräilyvaltuutettuja” tai ”autoiluvaltuutettuja”, vaan valtuutettuja, jotka pystyvät rakentamaan liikennejärjestelmän, jossa kaikilla erilaisilla liikkumisen muodoilla on sijaa.

5. Haluan varmistaa, että Helsingin ääni kuuluu myös valtakunnallisessa päätöksenteossa. Kaupungit ja Helsinki tarvitsevat puolustajansa. Menestyvän valtuutetun tulee olla valtakunnallisesti hyvin verkottunut. Tähän minulla on hyvät edellytykset Kokoomuksen puoluehallituksessa, eduskuntaryhmässä ja ministeriryhmässä työskennellessäni.

6. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, joka huomioi erilaisten kaupunkilaisten tarpeet. Valtuutetun tulee tuntea kaupunkia ja sen erilaisia ihmisiä ja ymmärtää millaiset erilaiset asiat ovat ihmisille tärkeitä juuri nyt.

7. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa saadaan aidosti aikaan. Mielipiteillä ei tee mitään, jos niitä ei osaa viedä konkreettisiksi päätöksiksi. Valtuutetun tulee ymmärtää, millaisilla prosesseilla päätökset syntyvät sekä miten ja milloin niihin on olennaista ja tehokkainta vaikuttaa.