”Helsinki on se paras ja ainoa kotikaupunki. Koko ikäni oon täällä asunut, enkä oikeastaan halua lähteä minnekään.

Oon huutanut ensimmäiset huutoni Kättärillä, narrannut ahvenia Mätäjoella, tullut Paloheinän koulujenvälisissä hiihtokilpailuissa sijalle 84, pyörittänyt partiorasteja Keskuspuistossa ja marssinut Senaatintorilla paraatissa. Oon bilettänyt Pakilan VPK:lla, Merimelojien majalla, Hietsussa, Ulliksella, Yliksellä ja loputtoman monissa eri puolilla kaupunkia järkätyissä ”sykkibileissä”.

Osaan luetella vanhan kunnon M-junan tai metron pysäkit ulkoa. Tunnen Maltsun, Kantsun, Kaarelan, Konalan ja Pitskun jokaisen kujan. Haagassa, Munkassa, Töölössä ja eteläisissä kaupunginosissakin oon aika hyvä. Pystyn keplottelemaan itseni ohi Manskun ruuhkasta, heittämään päästäni yksiön markkinavuokran Sörkässä tai kiipeämään luvattomasti Kruunuvuorenrannan öljysäiliöille. Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Helsinki on mun ensimmäisen koulupäivän kaupunki, ensimmäisten kaljojen kaupunki, ensitreffien kaupunki ja ensimmäisen oman kämpän kaupunki. Se on mun tarhakaupunki, opiskelukaupunki, duunikaupunki ja lapsuuden kesien mökkikaupunki.

Huhtikuun kuntavaaleihin liittyy aivan erityistä tunnetta. Tavoitteena on tulla ensi kertaa valituksi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Rakentamaan fiksumpaa ja toimivampaa Helsinkiä. Rakkaudesta kotikaupunkiin.”

 

Fiksumpi Helsinki vaati fiksumpaa kaupunkipolitiikkaa. Siksi:

1. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa ymmärretään ja edistetään koko kaupungin ja kaikkien kaupunkilaisten etua. Helsinkiä ei rakenneta vain tiettyä ryhmää varten tai tietyn kaupunginosan etua vaalien.

2. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa ei takerruta yksittäisiin kysymyksiin, vaan keskitytään isoon kuvaan. Helsingin kokoisessa kaupungissa tehdään tuhansia ja tuhansia päätöksiä päivittäin. Valtuutetun tulee pystyä erottamaan olennaiset asiat epäolennaisista.

3. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, joka kykenee reagoimaan tilanteeseen. Kaikkia valtuustokauden aikana eteen tulevia yksittäisiä kysymyksiä ei pysty millään ennakoimaan. Valtuutetun tulee kyetä muodostamaan esiin tuleviin kysymyksiin fiksut kannat ja tuomaan esiin uusia järkiratkaisuja.

4. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa ei haeta keinotekoisia vastakkainasetteluja. Ne ovat mielenkiintoisia shown näkökulmasta, mutta Helsingin kehittäminen ei voi perustua vastakkainasetteluille. Helsinki ei esimerkiksi tarvitse ”pyöräilyvaltuutettuja” tai ”autoiluvaltuutettuja”, vaan valtuutettuja, jotka pystyvät rakentamaan liikennejärjestelmän, jossa kaikilla erilaisilla liikkumisen muodoilla on sijaa.

5. Haluan varmistaa, että Helsingin ääni kuuluu myös valtakunnallisessa päätöksenteossa. Kaupungit ja Helsinki tarvitsevat puolustajansa. Menestyvän valtuutetun tulee olla valtakunnallisesti hyvin verkottunut. Tähän minulla on hyvät edellytykset Kokoomuksen puoluehallituksessa, eduskuntaryhmässä ja ministeriryhmässä työskennellessäni.

6. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, joka huomioi erilaisten kaupunkilaisten tarpeet. Valtuutetun tulee tuntea kaupunkia ja sen erilaisia ihmisiä ja ymmärtää millaiset erilaiset asiat ovat ihmisille tärkeitä juuri nyt.

7. Haluan tehdä kaupunkipolitiikkaa, jossa saadaan aidosti aikaan. Mielipiteillä ei tee mitään, jos niitä ei osaa viedä konkreettisiksi päätöksiksi. Valtuutetun tulee ymmärtää, millaisilla prosesseilla päätökset syntyvät sekä miten ja milloin niihin on olennaista ja tehokkainta vaikuttaa.